En ollut koskaan aiemmin lukenut Myrskyluodon Maijaa ennen kuin siitä nyt tuli uudelleen julkaistu versio, joka sisältää kaikki Myrskyluoto-tarinat. En, vaikka kirja on kuulemma seissyt isovanhempieni kirjahyllyssä vuosikymmeniä. Tämä selvisi siinä vaiheessa kun kirjaa mummolle hehkutin.
No, nyt sen kuitenkin luin. Ja tässä tapauksessa termi "luin" tarkoittaa pakonomaista ahmimista. Olin surullinen kun jouduin lähtemään aamulla töihin ilman Maijaa, mutta sitten keksinkin ottaa sen lounastaukolukemiseksi mukaan. Täytyy kyllä sanoa, että kun kantaa läppäriä, käsilaukkua, eväitä ja n. 800-sivuista kirjaa mukanaan, ymmärtää olevansa jollain lailla oman elämänsä kameli.

Myrskyluodon Maija on upea luontokuvaus saaristosta ja merestä. Se on niin hyvin kirjoitettu, että voit tuntea suolaisen veden tuoksun, ankarat talvet ja kylmät kalliot.
Sen lisäksi se on kerta kaikkiaan hieno kuvaus 1800-luvusta. Miten elämä olikin karua, yksinkertaista mutta kuitenkin kaikessa puutteessaan onnellista. Jollain tavalla.

Ja myös: se on kuvaus Maijasta. Maija on itsepäinen, herkkä, lempeä ja työteliäs ja hänen vaiheitaan seurataan kirjassa ihan nuoresta tytöstä jo vanhukseksi asti.

Suosittelen Myrskyluodon Maijaa ihan kaikille, iästä, sukupuolesta ja elämäntilanteesta riippumatta.

Kirja sisältää niin paljon erilaisia vaiheita, että jokainen voi löytää jotain samaa omasta elämästään. Se on karu kuvaus elämästä mutta myös elämän pienistä iloista.
Siinä seurataan Maijan ja Jannen rakkaustarinaa pakkokihlauksesta ja Maijan vastustuksesta alkaen huimaan rakastumiseen, moniin onnellisiin vuosiin ja moniin läpikäydyihin tragedioihin.

Se kuvaa kovaa vauhtia, jolla maailma jo 1800-luvulla muuttui. Maija ei nuorena tiennyt Amerikan olemassaolostakaan, mutta sinne hänen nuorin tyttärensä kuitenkin lähtee rippikouluiän jälkeen. Ja siinä tulee samalla oiva syy äidillekin opetella kirjoittamaan, koska postihan kulkee mantereiden välillä.

Lisäksi kirjassa on äärettömän kaunista kieltä. Lopuksi, kaiken jälkeen Maija ajattelee:

 

"Vielä tänäkin päivänä hän muistaa ensi tapaamisensa Myrskyluodon kanssa. Sen valtaisan ilon ja suuren rakkauden onnen jotka ylittivät kaikki huolet, työn ja vaivat. Ei kumpikaan, ei Janne eikä hän, olisi luopunut kaikesta tästä. Jokainen myrsky, kaikki odotukset ja onnettomuudet ovat kasvattaneet heitä elämään ja sitoneet heidät tiukemmin toisiinsa ja Myrskyluotoon.
Nyt hän on viimeisen kerran lähdössä Myrskyluodolta. Ei jalat edellä, niin kuin hän on toivonut, vaan istuen veneessä ja tähyten sitä pientä maailmaa joka on ollut hänen omansa melkein koko elämän ajan."

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat