Maanantaina kainaloon tupsahti lapsonen, jolla oli loputon halipula ja lörpöttelyn tarve, ja niiden lisäksi kuulemma kova pullanälkä.
Siinä ei äidillä oikein ole vaihtoehtoja. :)
Tämä pullakranssi syntyy jopa vielä vähemmällä vaivalla kuin korvapuustit, ja lisäksi siitä on kivaa nyhtää sopivia palasia.
Lörpöttelyn, halailun ja viiden pullan jälkeen viereen nukahti onnellinen tyttönen. Ehkä tästä jäi hänelle sellainen lapsuuden pullamuisto, joita melkein jokaisella taitaa olla? Moneen tällaiseen muistoon kuuluu myös kylmä maito, ja niinhän se menee täälläkin talossa. Tuoreessa pullassa taitaa olla sellainen pienenpieni onnellisuuden hippunen mukana?

Tähän hippuseen tarvitset puolikkaan pullataikinan, eli

2,5 dl maitoa
25 g tuorehiivaa
1 muna
1 dl sokeria
kardemummaa
ripaus suolaa
75 – 100 g voita
vehnäjauhoja

sokeria
kanelia
voita

raesokeria
muna voiteluun

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita hiiva joukkoon ja lisää muna. Sekoita ja lisää sokeri, kardemumma ja suola.
Lisää jauhoja desi kerrallaan. Tästä pulla- ja sämpylätaikinan jauhomäärästä olen kirjoittanut aiemminkin, mutta mitään täsmällistä viisautta ei asiaan ole valitettavasti edelleenkään tarjolla. Minulla homma menee niin, että kaikissa resepteissä olevat jauhomäärät ovat ihan totaalisen ylimitoitettuja, koska taikinan käytös riippuu niin monesta asiasta. Lisää siis ensin jonkin verran jauhoja ja sekoita tasaiseksi. Kun taikina alkaa vaikuttaa pullataikinalta, lisää pehmeä voi ja sekoita taas. Lisää sitten loput jauhot. Taikina on sopivaa sitten kun mietit pitäisikö kuitenkin laittaa vielä desi jauhoja.

Anna taikinan nousta. Nousemiseen riittää tunti, mutta eihän se haittaa jos nousee puolitoista. Sen täytyy kuitenkin ehtiä nousta ja huilata.

Kauli sen jälkeen taikina jauhotetulle pöydälle levyksi, voitele pehmeällä voilla, ripottele sokeria ja kanelia päälle. Rullaa taikina ja tee siitä ympyrä.
Laita nousemaan pellille. Kun rulla on hetken huilannut, viillä siihen viiltoja. Anna nousta vielä hetken. Erottele pullaviiltoja toisistaan ja paista 225 asteessa niin kauan kuin pitää. Itse en oman uunini temppuilun vuoksi uskalla antaa tästä mitään ohjetta, mutta kyllähän tuoreen pullan tunnistaa. Jos käytät sisälämpömittaria, niin kypsän pullan sisälämpötila on siinä 96 asteen heitteillä.

Sitten vain lapsi kainaloon ja hajamielistä hymyilyä monimutkaiselle Snapchat-tarinalle. Kun huomaat, ettet ymmärrä mitään koko tarinasta, huomaat kuitenkin ymmärtäväsi mistä tässä hetkessä on kyse.
Siinä on kyse rakkaudesta. Ja pullasta.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat