Palasin lomalta pari viikkoa sitten ja ihan siinä heti ensimmäisen työpäivän aamupäivänä törmäsin miespuoliseen kollegaani, joka katselee maailman oudoimpia synkkiä elokuvia, jonka musiikkimaku on kyseenalainen ja jonka kanssa meillä on molempia osapuolia kunnioittava harras vinoilusuhde. Hän ihan suorastaan pirskahteli innostuksesta (ei normaali-ihmisen pirskahtelun mittapuulla, vaan sellaisen pimeyden ruhtinaan pirskahtelumittarilla mitattuna) kertoessaan Paraisilla sijaitsevasta Salvador Dali- näyttelystä. Homma kuulosti niin mielenkiintoiselta, että ehdotin samantien äidilleni pientä taideretkeä. Tällä välillä myös toinen kollegani ehti käydä näyttelyssä, ja hänkin kehui sen olevan todellinen elämys.

Suurin odotuksin lähdimme sekalaisella porukallamme Paraisia kohti. Porukkaan kuuluivat minä (=ilmoittauduin kuljettajaksi), äiti (=taideharrastaja), isäpuoleni (=hänelle jäi sitten se maksajan rooli) ja isäpuoleni sisko (=kertakaikkiaan virkistävä persoona, puhuu puoliksi suomea ja venäjää, tietää KAIKEN taidehistoriasta ja pystyy luennoimaan mm. Dalin vaimosta ihan koska tahansa). Tulos: kaikki nauttivat. Ihan uskomaton paikka.

En oikeastaan pysty tässä kertomaan paikasta kovinkaan paljoa enempää, koska se pitää nähdä. Tsekkaa siis netistä www.artbank.fi ja ajele Paraisille. Sisäänpääsy näyttelyyn maksaa kympin ja samaan rahaan saa myös opastuksen. Opastus kannattaa EHDOTTOMASTI ottaa, se on puoli elämystä!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat