Luin Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää- kirjan jo ajat sitten ja tykkäsin hirveästi. Eli siis itkin myös kirjaa lukiessani.. No, sitten hetki sen jälkeen kuulin siitä tehtävän elokuvaa ja aloin odottaa sitä oikeinkin kovasti. Leffa meni teatteriversiona ohitse mutta viime viikolla se ilmestyi Viaplay Storeen eikä siinä kauaa kestänytkään kun luottokortti vingahti ja striimauspalvelu alkoi toistaa tätä..

Tykkäsin elokuvasta hirveästi! Lapsonen yritti kysellä iltapalaa, mutta minä pystyin vain nyyhkimään takaisin että "tuo kulta äidille nenäliinoja". Itkukohtaus kesti jonkin aikaa vielä elokuvan päättymisen jälkeenkin. Valitettavasti Eräs Mies sattui soittamaan juuri sillä elokuvan lopputekstivaiheessa ja luuli, että olen joutunut suuremmankin katastrofin uhriksi. Selitä siinä sitten että leffan päähenkilö sattui kuukahtamaan.. (oho sorry juonipaljastus, mutta olihan tämä koko ajan selvää!)

 

Katsokaa siis jos chickflicit kiinnostaa tai jos kaipaatte oikein sellaista puhdistavaa itkukohtausta! Älkää katselko ilman nessuja!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat