Jos lauantai sujuikin tyylilyylimeiningeissa Tampereella, sunnuntaina palasin takaisin juurilleni eli metsäpoluille. 

Miten ihanaa olikaan lauantaina laittautua, vetää aurinkolasit viimeistellyn kevättyylin jatkoksi ja kilistellä kevään morsiamen kunniaksi. 

Silti..: kun vedin sunnuntaina aamupäivällä Haglöfsit niskaan, hiukset sotkuiselle sykerölle ja tiesin edessä olevan pari tuntia hiljaista metsänautintoa, tunsin ihan tosiaan saavani kaiken ihanan tältä viikonlopulta. 

Metsäretkellä ei ollut kiire mihinkään, eikä todellakaan haitannut että puhelimen nettiradion vastaanottotaajuus saavutti rajansa. (Luulisi, että olisi retkeillyt pidemmällekin kun 4G lakkaa toimimasta, mutta ihan lähimetsässä olin.)

Tiedättekö sen kun oksat rasahtelevat jaloissa, linnut laulavat ja ehtii pysähtyä ottamaan kuvan jokaisesta sinivuokkolehdosta? Tunnelman katkaisi vain metsäpissiltä tavoitettu lenkkeilijä (hmm) ja joku mopolla ajava teini (ulkoilualueella! mopolla! häirikkö!). 

Voih miten ihanaa. Oli muuten ajatuksena heittää talviturkkikin, mutta asia jäi ajatuksen tasolle. Ja sitäpaitsi tämä teksti on kirjoitettu maanantai-iltana kun maassa on lunta, joten mistään lämmittävästä karvakerroksesta ei olisi edes kannattanut luopua. 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat