Törmäsin Sam Smithin Writing's On The Walliin viikonlopun Youtube-viidakkoretkellä. Oli -jälleen- niin järjettömän taidokas Bond-biisi, että jäin oikein pohtimaan mikä niistä tekee niin mielettömiä?
Olisiko toi biisi ollut niin vaikuttava jos sen olisi kuullut tiistai-iltapäivänä neljältä autostereoista? Tekeekö se video ja se lähtökohtainen Bond-huuma biisiinkin vielä jotain ekstraa? Onko ne videot vaan niin hyvin ohjattuja?

Jostain syystä tutustuin Bond-leffoihin tosi nuorena (isä taisi olla fani?) enkä oikein muista niistä itse leffoista mitään (paitsi ettei mulla ole varmastikaan YHTÄÄN naispuolista ystävää jonka kanssa ei olisi käyty ystävyydenmäärittävää "Kuka on kuumin James Bond"-keskustelua) muuta kuin musiikin. Miettikää nyt jotain Goldfingeriä! Onko maailmassa yhtään ihmistä joka ei pystyisi hyräilemään sitä?

Tuossa välissä oli hieman heikompiakin biisejä. Garbage on bändi ihan omaa luokkaansa, mutta eihän se kyllä Bond-tunnaribändi ole.

 

Joka tapauksessa, tässä. Volat kovalle tai hyvät luurit päähän. Silmät kiinni.
 

https://www.youtube.com/watch?v=8jzDnsjYv9A
 

Kommentit (1)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram