Aloitin tämän lauantaiaamun reippaasti juoksulenkillä nautiskellen ja nyt sitten illalla nautiskelin sahramirisottokokkauksilla. 
Sahrami ei ole syyttä maailman kallein mauste, onhan se ihan spessua! Miten joku maku voikin olla samaan aikaan niin pehmeä olematta pliisu? Nam.
Mun risotossa oli tänään kanaa (selkeä Milanese siis!) mutta käytän tuossa samassa setissä aika usein myös lohta. Itse en käytä risotossa kermaa enkä tuorejuustoa, mutta parmesanin kanssa en mittaile grammoja! Tuore basilika sopii muuten ihanasti sahramista keltaisen risoton päälle. Kaunista ruokaa on kiva syödä!

Edinburghissa on ihana italialainen ravintola jossa olen syönyt maailman parasta sahramilohta. Tai siis maailman parasta lohta. Tai siis maailman parasta ravintolaruokaa. Tosin, pakko myöntää, rakkauteni kaikkea Skotlantiin liittyvää kohtaan on niin syvää, piinallisen ikävöivää ja loputonta, etten ehkä pysty arvioimaan mitään siihen liittyvää hirveän objektiivisesti.

Nyt yritän jaksaa vielä valvoa, koska lauantai-illan seurustelukumppaneiksi voi nyt valita joko Ian McEwania tai sitten DCI Banksia (uusi kausi alkaa!). Luultavasti tässä käy niin, että kuuntelen vähän Von Hertzen Brothersia ja kohta huomaan etten todellakaan jaksa lukea tai edes avata televisiota. Lapsikin tuossa totesi että onneksi susta ei tullut poliisia kun susta tulee aina kauhean kiukkuinen jos et saa nukkua.

"I don’t remember the day when she fell
My only memory as far as I can tell
Is the trembling of my hands when they held
Withered flowers with her farewell

I became
A charlatan
A bohemian
A clown without shame
Wide awake and in delirium
I can hear myself calling her name.."

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat