Kesän fillariretket on päässeet tosi hyvin käyntiin, kilometrejä on takana aika paljon jo! Jee! Tämän päivän retkellä vaihteet alkoivat pitää jotain kummaa raksutusta, hmm. Oikeilla fillaroitsijoillahan on huoltotiimi mukana, itselläni on yleensä kengännauhoihin mätsätty oranssi fillaripaita. Että siinä sitä professionaalitasoa sitten..

Yhdellä alkukesän retkellä kiidin kauheaa vauhtia kolmen lapsen ohi. Siinä jarrutellessani kuulin yhden niistä toteavan

"Vauuu, tolla tytöllä on ihan oikee crossipyörä."

Hymyilin leveästi, vaikken valitettavasti osaa sanoa aiheuttiko tuo imarteleva tytöttely sen enemmän kuin "oikea crossipyörä."

Suurinpiirtein samalla reitillä tässä taannoin pari 10-12-vuotiasta poikaa odottivat minua mäen päällä. Toinen heistä kysyi "otetaaks viivat" kun pääsin lähemmäs.

Vastasin itsevarmuutta puhkuen että "Todellakin mut sä häviät"
Tenava vastasi että "Mä en todellakaan häviä sulle."

Sovittiin kisamatka ja maalin sijainti. Poljin ihan hulluna ja.. HÄVISIN.

Poika virnisteli ja sanoi "Mähän sanoin etten mä häviä sulle."

Sitten hän otti pyöränsä ja katosi, juuri ennen kuin sain vastattua mitään nasevaa. Hmph.

Eikö kukaan enää opeta lapsiaan kunnioittamaan vanhempia pyöräil..siis ihmisiä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat