Olin tänään etäpäivällä ja ajattelin vielä eilen illalla että onpa kivaa kun ehtii aamulla ennen töiden aloitusta lenkillekin.
Kun kello oli 6.30, lenkillelähtöaika siis, kuuntelin ikkunalautaa rummuttavia sadepisaroita ja parvekelaseja paukuttelevaa hirmutuulta. Nousin reippaasti ylös ja… tässä kohtaa tulee Käänne: hain tulitikut ja sytytin ikkunalla olevat kynttilät. Virittelin luurit päähän, vedin toisenkin peiton päälle ja nautiskelin aamumusiikista ja kynttilänvalosta.

Aamiaisen jälkeen lakkasin varpaankynnet punaisiksi. Harmaanpurkutalkoot?
Kahdeksalta olin läppärin kanssa asemissa varpaankynnet punaisina ja aamuhitaudesta nauttineena.

 

Selasin taas eilen David Nichollsin kirjoja. Luin Sinä päivänä- kirjan loppuun lentokoneessa matkalla Oslosta kotiin, yhdellä niistä monista lennoista tuossa muutama vuosi sitten. Itkin silmät päästäni. Finnairin servetteihin on äärimmäisen hyvä niistää ja lentoemännätkin suhtautuivat nyyhkivään matkustajaan erinomaisen hienotunteisesti. Varmasti olivat itsekin lukeneet saman kirjan.

Kaikki peliin oli myös todella hyvä, oikein peribrittihuumoria. Varamieskin oli hieno, samoin tykkäsin myös tästä viimeisimmästä, Yhtä matkaa-kirjasta. (Miten näitä edes pitäisi taivuttaa?!)
David Nicholls sijaitsee mun päänsisäisessä kirja-arkistossa jossain hömpän ja asiallisemman kaman välissä. Brittien huumori ja romantiikka on niin.. eleetöntä? Rehellistä..?

Onko David Nichollsin kirjat LUKUROMAANEJA? Termi, jonka merkitystä en vieläkään ymmärrä. Tai ymmärrän merkityksen, mutten sitä miksi tuollainen sana on olemassa. Ei mullakaan ole Ajoautoa. Tai Kokkauskeittiötä.

 

Kun kesällä kirjoitin puhetta veljeni häihin, piti siihen loppuun löytää vielä jotain romantiikkaa. Selailin silloinkin Nichollseja ja tadaa, siinä se oli! Yhtä matkaa-kirjan etulipareessa.

”Vain sinä olet opettanut minulle, että minulla on sydän.
Vain sinä olet langettanut voimakkaan valon sieluni sisimpään.
Vain sinä olet paljastanut minut itselleni: sillä ilman sinun opastusta olisin tuntenut vain oman varjoni-
nähnyt sen väreilevän seinällä ja erehtynyt luulemaan sen haavekuvia todellisiksi teoikseni.
Rakkaani, ymmärrätkö nyt, mitä olet minulle tehnyt?
Ja eikö ole jokseenkin kauhistuttava ajatus, että muutama vähäpätöinen sattuma olisi saattanut estää meitä lainkaan kohtaamasta?”

Davidkin oli kyllä joutunut lainaamaan näin kauniita sanoja, tämä on Nathaniel Hawthornen 4.10.1840 morsiamelleen Sophia Peabodylle kirjoittama kirje. Mutta David osasi lainata hienosti!

 

Päivän biisilainaus tuli muuten mieleen niistä samoista häistä. Tajusin tämän hienouden vasta kun näin ne kaksi niin rakastuneena tätä tanssimassa.. Kaunis on, sekä biisi että erityisesti pari.

Tänään lähtee myös iiiiso onnitteluhalaus syntymäpäivää juhlivalle siskolle!

 

”Kun pyryttää ja pajutkin taipuu
Kinosten alle hautautuu
Täytyy olla lujasta luusta että selviytyy
Hangen alla paine kasvaa
kestänkö sen mitä vaaditaan
Rakas onneks sä oot siinä
Silität mun hikistä päätä
Joku taika sulla on

Sillä sinä vain saat mut luottamaan meillä on aikaa
Sinä vain saat mut tuntemaan että mä kelpaan
Sinä vain saat mut taistelemaan tuulimyllyjä vastaan
Sinä vain saat mut nousemaan läpi hangen ja roudan”
 

 

 

 

 

Kommentit (2)

Parhaan isosiskon pikkusisko

Kiitos onnitteluista <3 saanen huomauttaa, että veljemme onnitteli mua ennen klo 21, koska 'katsoi vasta silloin almanakkaansa' - vaimollahan ei varmasti ollut osaa eikä arpaa muistuttamisessa ;)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram