Kollega valitti aamulla että syksy on kauheaa aikaa kun kaikki ihmisetkin murjottaa. Väitin vastaan ja lupasin löytää lounaalta onnellisen näköisen ihmisen. Olin jo kanacaesarin loppuosassa eikä vastaan ollut tullut vielä oikein pirskahtelevaa onnellisuutta. Aloin jo hieman huolestua kunnes..

Lounaspaikan ulkopuolella, siinä mun ikkunapaikan vieressä, pussaili joku pariskunta. Meno oli yllättävänkin rakkaudellista torstaiseen lounasaikaan nähden (tai ehkä mä olen vaisu julkipussaaja?) ja alkoi ihan hymyilyttää siinä ikkunan toisella puolella.
Pariskunta sai jäähyväisensä heitettyä ja nainen lähti kävelemään pois. Mies jäi tuijottamaan naisen loittonevaa takapuolta ja tuijotti sitä pitkään. Leveä hymy kasvoillaan hän sitten pyöritteli siinä päätään ja lähti kävelemään pois.

Siinä hymyssä, tuijotuksessa ja epäuskoisessa päänpyörittelyssä oli sellaista alkukantaista onnellisuutta että päivän voittaja ratkesi saman tien. Voi kyllä olla ettei mies muistanut enää ollenkaan miltä naisen kasvot näyttivät..

Eli hei! Onnen voi löytää ihan arkipäiväisistä asioista. Syksylläkin!

Päivän lyriikoiden valinta oli todella iisiä koska Chrisin liput tulevat aamulla myyntiin!

”If you take a life
Do you know what you’ll give
Odds are you won’t like what it is
When the storm arrives
Would you be seen with me
By the merciless eyes I’ve deceived
I’ve seen angels fall from blinding heights
But you yourself are nothing so divine
Just next in line”

Kommentit (2)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram