Jos loma alkaa valkosuklaamansikoilla ja cavalla ja seuraava päivä on tyylikästä kaupunkilomailua Porvoossa, alkaakin kaivata takaisin perusarvojen äärelle. Heh.
Eilinen päivä kului ulkoillessa. Löytyipä taas ihana metsäretkipaikka! Mikähän siinä on, että ilta-aurinkoisen metsän ja järven tuijotteleminen on melkein yhtä hypnotisoivaa kuin takkatulen tuijottaminen? Mikähän siinä on, että ruisleipä maistuu taivaalliselta parin tunnin ulkoilun jälkeen?
Ja mikähän siinä on, että jos lausuu huolettomasti sanat "tuolta korkealta on varmaan upea näköala", huomaa hetken päästä kiipeävänsä sinne korkealle takareidet kihelmöiden?
Tulihan valloitettua yksi eteläsuomalainen vuori. Ja kyllä, ne maisemat olivat huumaavat. Hymyilyttää vieläkin.
