Tiedättekö ihmisiä jotka harrastaa (tai siis elää) jotain sellaista asiaa johon käytetään satoja ja taas satoja tunteja aikaa ja joka sitten joskus kulminoituu johonkin pisteeseen? Johonkin sellaiseen, jossa mahdollisesti vuosien työ testataan jollain lailla.

Vai oletko itse se ihminen?

Pääsin todistamaan jotain sellaista nyt viikonloppuna. En ollut oikein edes tajunnut asian suuruutta ennen kuin pääsin katsomaan tuollaista tilannetta. En ollut tajunnut kuinka paljon tunnetta ja jännitystä siinä oli mukana, enkä oikein ollut edes tajunnut kuinka pienistä asioista onnistumiset ovatkaan kiinni.

Nyt tajuan, tai ainakin edes hieman. Jo sellaisen katselu oli hengästyttävää ja ihan hirveän jännittävää.

Oletteko koskaan seuranneet ihmistä, joka keskittyy täysillä johonkin jota kohtaan tuntee suurta intohimoa? Sellainen koko maailman ympäriltä sulkeva keskittyminen täytyy olla aika yksinäinen tila. Ehkä onnistumiseen tarvitaan juuri sellaista yksinäisyyttä.

Tai ehkä sellaiseen pystyy kun tietää, että maaliviivalla on joku halaamassa, kävi miten kävi.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Kesä on tullut koska sain tehtyä ensimmäisen voikukkaseppeleen. Se tosin hajosi ennen kuin sain sen päähäni, mutta kesän merkki se on silti.

Olkaahan oman elämänne mestareita tälläkin viikolla!
 

 

"I've paid my dues
Time after time.
I've done my sentence
But committed no crime.
And bad mistakes
I've made a few.
I've had my share of sand kicked in my face
But I've come through.

We are the champions, my friends,
And we'll keep on fighting 'til the end.
We are the champions.
We are the champions.
No time for losers
'Cause we are the champions of the world."
 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat