..tai no eihän se sitä nyt sillä tavalla TUO, mutta olin juoksemassa noin viidestä noin kuuteen ja huomasin, että oli koko matkan valoisaa. SIis VALOISAA. Mitä on tapahtunut? Kevät? Toiveikkuus? Sisäinen valoni hohtaa ja valaisi koko reitin?

Uskomatonta että se pahin pimeys taitaa olla taas taitettu. Sehän tarkoittaa sitä, että kohta aletaan sopia kesälomia, kesäviikonloppuja ja sosiaalista elämää. Tässä vaiheessa se on ihanaa, mutta kuten olen ehkä joskus aiemminkin todennut, syyskuun lopussa alkaa olla ihanaa kun on pimeää ja epäsosiaalista.

Tässä vaiheessa mulla olisi hirveästi niitä toiveita mihin Pitää Päästä. Suomenlinnaan, Helsinkiin brunssille, ehkä joku reissu, Ahvenanmaa, Turun saaristo, Pori Jazz.. Elokuussa voin sitten kertoa mikä näistä toteutui, vai sujuiko kesä vain ihanasta kiireettömyydestä nautiskellen.

Tänään oli hyvä työpäivä, erinomainen lenkki ja nyt hellalla porisee italianpata. Puolivalmiste. Ja siis pari tuntia myöhässä. Mutta jos onnistuu uraäitinä ja liikunnallisena ihmisenä, ei voi enää samana päivänä onnistua superäitinä. Ja lapsi oli kuulemma syönyt kaverinsa luona välipalaksi possumunkin, ei kuulemma ole nälkä. Tästäkin voi toki olla montaa mieltä mutta mä olen vain ja ainoastaan sitä mieltä että onpas tämä elämä tänäänkin kivaa. Ymmärrän kyllä olevani ärsyttävä, mutta kirjoitan tätä lenkinjälkeisissä endohöyryissä joten ärsyttävyys on tänään ansaittua.

Kuuntelin paluumatkalla Don Huonoja. Onpas nekin hyviä! (Ja olin siis nuorempana tosi rakastunut Kalle Aholaan joten siksikin tämä on hyvä lainaus.Muistatteko sen leffan Kissan kuolema? Löytyisiköhän sitä enää mistään? Voiko enää 36-vuotiaana katsoa teinielokuvia ja rakastua päähenkilöön?!)

"Olen niin kevyt että leijun ilmassa sun huoneessa
Mä olen höyhen, sinä tuuli, puhalla, etten putoa
Sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle ilmaan kohoan
Ja asiat saavat mittasuhteen oikean

Sama vanha juttu vahvistaa, se sua mikä ei tuhoa
Sain eilen lahjan jota toivon etten koskaan unohda
Nyt oon niin kevyt että leijun ilmassa korkealla
Ja kaupunki alhaalla näyttää kauniilta

Tuulee, kun sinä olet tuuli
Ja minä olen höyhen sun vietävänä
Tuulee, kun kaupungissa tuulee
Mä korkealle nousen taas

Hei koita unohtaa ne asiat jotka sua öisin valvottaa
Hei koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa
Kaikkein vaikeinta on luottaa mutta ilman sitä ei mitään saa
Mä puhallan ja sä nouset ilmaan"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat