Minulla on työ, jonka vuoksi minut löytää helposti Google-haulla. Työni on sellainen ettei googlaukseen tarvita edes sukunimeä, riittää että kirjoittaa vain etunimeni ja ammattinimikkeeni ja rajaa asiaa paikkakunnalla. Ennen en asiaa edes ajatellut, mutta deittiviidakossa seikkaillessa asia on tupsahtanut muutaman kerran esille.

Kun Googlea käyttämällä on sitten saanut selville esimerkiksi sukunimeni, onkin helppoa löytää Facebook-tilini (joka toki näyttäytyy täydessä mittakaavassaan vain kavereilleni), Twitter-tilini, LinkedIn-tilini ja Instagram-tilini. Ja esimerkiksi tämä blogi. Ja siis myös sitä tylsää työasiaa. Eli kokonaisuudessaankin ajatellen, ei mitään kovin ravistelevaa informaatiota.

En oikein tiedä miten tähän googlausasiaan suhtautuisin. No ainakin niin, että säpsähdän sitä "googlasin sut jo"-paljastusta. Toki on ollut ihan oma valintani hoitaa asiat näin, mutta aina se jotenkin saa ajattelemaan. Onko Google nykypäivän tutustumiskeino numero 1? Löytyykö hakukoneiden avulla jotain sellaista informaatiota, joka kertoo ihmisestä enemmän kuin mitä ihminen itse kertoisi? Miten työ- ja yksityisprofiilit sekoittuvat Googlen avulla? Ja miksi ne googlauspaljastukset tuntuu vähän hassuilta, hakukonehan on vain yksi nykyteknologian mahdollistama asia? Ja miksi se tuntuu siltä, että ihminen tulee jotenkin "liian lähelle", eihän sen pitäisi siltä tuntua?

Miltäs se sitten tuntuisi jos jostain ihmisestä ei löytyisikään minkäänlaista somejälkeä? Alkaisiko epäillä ihmisen rehellisyyttä ja olemassaoloa?

Kuka voi kieltää koskaan googlanneensa ketään? Not me.

 

"I knew a man Bojangles and he'd dance for you in worn out shoes
Silver hair, ragged shirt and baggy pants, that old soft shoe
He'd jump so high, he'd jump so high, then he lightly touch down
Mr. Bojangles, Mr. Bojangles, dance.

I met him in a cell in New Orleans, I was down and out
He looked to me to be the eyes of age as he spoke right out
He talked of life, he talked of life, laughing slapped his leg stale
Mr. Bojangles, Mr. Bojangles, dance.

He said the name Bojangles and he danced a lick all across the cell
He grabbed his pants for a better stance, oh, he jumped so high and he clicked up his heels
He let go laugh, he let go laugh, shook back his clothes all around
Mr. Bojangles, Mr. Bojangles, dance, yeah, dance."

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram