Tulevien asioiden maalailu on yleensä ihan turhaa, mutta lauantaiaamun pataleivän olen todellakin jo maalaillut.
Oletteko maistaneet? Pataleipä on todiste siitä, että kotona saa tehtyä rapeakuorista vaaleaa leipää jossa on sopiva sitko ja pehmeys.

Pataleipä on käsittämättömän nopea tehdä mutta vaatii ainakin 12 tuntia nostatusta. Vannon, että se on jokaisen nostatustunnin arvoista!
Leivän voi tehdä perjantai-iltana valmiiksi nostattumaan ja sitten lauantaina ennen aamulenkkiä voi käännellä viimeiset käännökset.
Lenkin jälkeen leipä pataan ja pata uuniin ja sitten malttamatonta tuoreen leivän odottelua uunin edessä. Jostain syystä uunin eteen ehtii muodostua ruuhkaa..

Nyt pitää vielä keksiä kaupasta extrahyvät leivänpäälliset ja lauantaiaamun rela-aamiainen on puoliiksi valmis. Tai ainakin hyvin suunniteltu. Uskon että lauantaiaamuna paistaa varmaan aurinkokin. Ja koti on siisti. (Joskus usko menee naiivin puolelle.)

 

Mut vielä sitä ennen: nyt on torstai. On pimeää. Sataa. Pitäisi mennä kauppaan. Ja siivota.
Tsemppiä. Ennen kaikkea mulle! Ed on onneksi aina perusihana.

"Tell me that you'd turn down the man who asks for your hand
Cos you're waiting for me
And I know you're gonna be away a while
But I've got no plans at all to leave
Would you take away my hopes and dreams
And just stay with me
All my senses come to life
While I'm stumbling home as drunk as I
Have ever been and I'll never leave again
Cos you are the only one"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat