Kirjoitin tuossa muutama viikko sitten että mun voimalause on ”Ihminen valitsee itse miten asioihin suhtautuu.”
Kun tänään aamulla kävelin töihin ihan pilkkopimeässä synkeydessä, vesisateessa, saappaat mudassa, oli kieltämättä Vähän Vaikeuksia Valita Miten Asioihin Suhtautuu.
 

Mä rakastan lunta. Sitä puhtaanvalkeaa, kylmää, kauluksesta sisään valuvaa kamaa, joka saapuessaan valaisee ja kaunistaa Kaiken. Ja saa mut hymyilemään.

Vieläkin jaksan toivoa ensilumen säilymistä ja valkeaa joulua.
Vieläkin nauran kun lumihiutaleet tarttuu ripsiin.
Vieläkin pyörittelen touhukkaasti lumipalloja.

Kaikesta päätellen mun pitäisi olla äärettömän masentunut nyt kun ei ole kuin vettä ja loskaa. Vaan kuulkaas, enpäs ole.
Se sääjumala toimii nimittäin samalla tavalla kuin mun hiukset. Niitäkin on ihan turhaa yrittää hallita koska se ei kuitenkaan onnistu.
Pitää vaan tottua.

Näinä pimeinä iltoina huomaa että lumi onkin itseasiassa vain pieni ripaus tätä aikaa. Joululaulut kuulostaa kuitenkin ihan samalta.
Jouluvaloja syttyy maailmaan päivä päivältä enemmän.
Joulupiparit odottaa leipomistaan.

Pohjoisessakin on kuulemma jo lunta?

Nyt siis jaksetaan vielä toivoa. Kyllä se tulee, lupaan!
Bridge over troubled waterissa on just sopivaa ironiaa tähän, eikö?

“When times get rough
And friends just can't be found
Like a bridge over troubled water
I will lay me down
Like a bridge over troubled water
I will lay me down

When you're down and out
When you're on the street
When evening falls so hard
I will comfort you

I'll take your part
When darkness comes
And pain is all around
Like a bridge over troubled water
I will lay me down
Like a bridge over troubled water
I will lay me down”

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat