Mitään elokuvakohtausta en lapsena niin paljon ihaillut kuin sitä Maija Poppasen siivouskohtaa, jossa tavarat lentelivät kaappeihin ihan vain sormea osoittamalla.
Voi että kuinka haaveilin sellaisesta taikavoimasta!

Sellaista en sitten koskaan saanut, vaikka just nytkin edelleen siitä haaveilen. Kuka voisi siivota tuon kirjahyllyn ylätason?
Noin teoriatasolla näen sinne joten sen tavaramäärän pitäisi häiritä mua, mutta eipä häiritse..
Ihmisellähän on joku sellainen psykologinen juttu että ikävät asiat pystyy sulkemaan pois mielestä. Näin on nyt tapahtunut.
Mun Maija Poppas-siivouskyky onkin siis tällainen sotkunhuomiottajättämiskyky?

 

Maija Poppasella oli lisäksi tuima katse, hiukset AINA hyvin ja tyylikäs asu. Ja lisäksi sateenvarjo jolla pystyi lentämään sekä laukku, johon mahtui pohjattomasti tavaraa (muistatteko sen kohtauksen kun Maijan naulakko tuli laukusta ulos?).
Itse raahaan jo töihinkin enemmän tavaraa kuin Maija ikinä!

10 yötä jouluun!

"Niityllä lunta, hiljaiset kadut
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus
Muistojen virta, lapsuuden sadut
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus
Joulu on taas, riemuitkaa nyt
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt
Tulkoon toivo kansoille maan
pääsköön vangit vankilastaan
Uskon siemen nouskoon pintaan
olkoon rauha loppumaton"

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat