Vein jokin aikaa sitten roskat. Rappukäytävässä vastaan tuli naapuri joka ilmoitti "Ai teillä kokataan taas? Tuoksuu niin mausteiselta täällä!" En jäänyt pohtimaan oliko tämä kehu vai moite, fiilistelin nimittäin itsekin niitä juuri käytettyjä aineksia.

Kun paistaa valkosipulia, chiliä ja inkivääriä currytahnassa ja viimeistelee kanalla, sipulilla, lehtikaalilla ja kookosmaidolla sekä nuudeleilla, ei tulos voi olla muuta kuin hyvää.
Ja hei lisäksi se vei mennessään päiväunitokkuran ja äksyn fiiliksen! (Ja todennäköisesti toi mukanaan aikamoisen valkosipulin hajun, mutta mitäpä pienistä..)

Tämä lauantai on ollut just sellainen kuin lauantain pitääkin olla. Onnistunut aamusportti, hyvä pataleipä (joka siis hävisi melkein kokonaan aamiaisella?!), ihanaa lojumista kirja kädessä ja päiväunet. Koska maassa on lunta, suostuin minityypin vaatimukseen jälkiruokajätskistä ja kävin kunnon lumifiilistelyllä vielä. Ensilumi+minä= kannattaa pysyä kaukana, meno on aika lapsellista.

Illalla mulla on vielä treffit. En vaan osaa päättää onko ne Roy Gracen vai DCI Barnabyn ja DS Nelsonin kanssa. Gwilym Lee on kyllä niin ihanan hymyileväinen että taidan taipua jälkimmäiseen.. Valitsen kuinka tahansa, vikaan ei voi mennä jos lauantaitreffit järjestää karismaattisten brittietsivien kanssa.

Ainiin ja kyllä. Edelleen, vuosi vuoden jälkeen, jaksan yhä toivoa että ensilumi pysyisi maassa.

Tänäänkin taitaa biisilainaus vaihtua kirjalainaukseen. Musiikissa silti pysytään. (Ja lukekaa tämä kirja, se on mieletön! Tämä on mulle Yksi Niistä Kirjoista joita ei saa kritisoida.)

"Käyn Stockmannin levyosastolta hakemassa kanta-asiakastarjouksesta Metallican viimeisimmän levyn Death Magnetic. Ajatus Metallican levystä Stockan kanta-asiakkaille naurattaa. 80-luvulla saatanallista, nyt porvarillista.

Good evening, Helsinki! James Hetfield huudattaa yleisöä ensimmäisen kappaleen jälkeen. Se varmistaa päätökseni. En kuulu tuohon aitioon. Avaan oven, jossa Metsäjätin väki vieraineen on päässyt takaisin aiheeseen orkesterin pauhaavasta soitannasta huolimatta. Tungen pääni oven rakoon ja sanon sen, mitä olen pitkään halunnut sanoa.
-Ai niin, haistakaa vittu! Ja kun tämä on englanninkielinen konserni niin sanotaanko vielä, että fuck you!
Jätän aition ja ryntään katsomoon. Heitän solmion roskikseen ja juoksen kentälle, vaikka lippuni oikeuttaa vain aitioon. Järjestysmies ei ehdi perään, kun katoan massaan.
Löydän Jannen samaan aikaan kun Metallica soittaa "Master of Puppetsia". Huudamme äänemme käheiksi."

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram