Päätän joka kevät, että Tänä vuonna meidän parvekkeelle ei sitten tule mitään kasveja jotta siellä voisi oleskella.

Sitten tulee se hetki kun keksin laittaa sinne pari ruusua. Sitten löydän kotoa jotain siemeniä ja ajattelen että noitahan vois kokeilla.. Sitten sinne tulee tomaatintaimi (yleensä vaarin kasvattama, tänä vuonna ostotaimi. Ja todennäköisesti kohta vaarin kasvattama.) ja sen jälkeen saan idylliajatuksen haluta vielä pienen amppelimansikan sinne.

Ja tadaa, nyt sinne ei sitten enää mahdu istuskelemaan. ENSI VUONNA SINNE EI SITTEN TULE MITÄÄN KASVEJA.

Onneksi, siis onneksi, olen puutarhurina sitä laatua että kasvien hengissäselviämisaika lasketaan viikoissa, ei kuukausissa tai etenkään vuodenajoissa. Muutaman viikon päästä sinne taas mahtuu! Yksi ruusu on jo siinä vaiheessa että se pitäisi kai jotenkin elvyttää.
Sen uhkaileminen ei auta. Eikä näköjään se, että toteaa parvekkeen pöydän olevan sille liian kuuma paikka ja sen jälkeen ajattelee sen siirtämistä viikon.

 

 

 

Kommentit (1)

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014

Hauska pikku teksti, varmaan tuttua monille! Mukavia hetkiä siellä parvekkeella kuitenkin, kasvien kanssa tai ilman niitä. ;-) Jaan tämän KK:n Facebook-ystäville.

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram