Meille on laskeutunut ”mo”. Se tarkoittanee samaa kuin ”moi”, mutta onhan se toki kiireiselle nykylapselle huomattava ajansäästö jättää se ii sanomatta.

Iltapäiväinen keskustelumme eteni näin

 

lapsi ”saanksmä mennä kaverille?”
minä ”ootsä syönyt välipalaa?”
lapsi ”joo jätskin”
minä ”onks jätski välipala?”
lapsi ”voimmäsyödäleipääki”
minä ”no mee, mä soitan kun pääsen töistä”
lapsi ”mo”
minä *kiihtyneesti* ”mä olen sun äiti, mä ansaitsen viimeiset kirjaim..”

*tuut tuut*

 

Mo sit vaan.

 

Tässä musaa homman hengessä. Mitä hemmetin peiffei?!?!

"Yö saapuu, kadut haltuun
Yhdessä tää mesta vallataan
Ja mul on fiilis, et tällä tiimil
Tää tulee olee jotain mahtavaa
Oon fiiliksis, ihan jatkuvasti
Meil menee iisisti, aamuun asti
Kämppä tyhjä, ja tällä ryhmäl
Jatkojen jatkotkin järkätään
Ja näissä geimeis, ei tarvi peiffei
Ilman niitäkin pärjätään
Oon fiiliksis, ja nyt on hallus tatsi
Eletään kingisti, aamuun asti"

Kommentit (1)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram