Näin aikuisena tulee harvoin naurettua niin että vedet valuu silmistä, pitää haukkoa henkeä ja poskiin sattuu. Mä vietin koko eilisen päivän näissä tunnelmissa (poskiin ja vatsalihaksiin sattuu vieläkin!). Aamu alkoi heti yhdeksältä näin ja päivän päätteeksi, vielä kymmenen jälkeen illalla, se oli tätä samaa. Jännästi siinä Lancomet antoi periksi, mutta toisaalta se koko päivän nauraminen tekee ulkonäöstäkin jotenkin kuulakkaamman ja saa silmät tuikkimaan hyvää fiilistä.  

Kotona huomasin että pitkästä päivästä ja väsymyksestä ja ehkä myös kuohuviinistä huolimatta oli tosi rela ja hyvä fiilis. Sellainen ettei yhtään muista mistä olisi viikon aikana ärsyyntynyt tai että mikä voisi olla huonosti. Believe you me, en todellakaan jäänyt näitä hirveästi pohtimaan! Nauraminen ja hauskanpito jotenkin formatoi kovalevyä niin että kaikki tuntuu hyvältä.

Samanlaisen fiiliksen -joskin hieman rauhallisemmassa tunnelmassa- saa aikaan suppaamalla. Se on ihan varmasti yksi parhaista kesäisen työpäivän nollaajista! Kun pitää keskittyä vain tasapainoon ja hiljaiseen liikkeeseen ei voi mitenkään hosua tai hätäillä. Ja siinä kun meloo hitaasti eteenpäin sorsia väistellen,  se sama kovalevy tyhjentyy kaikesta white noisesta joka sinne on päivän aikana kertynyt. Jäinkin aika koukkuun tuohon lajiin sitä kesällä kokeiltuani, ensi kesää siis odotellessa. Suppaajia ei ole enää kotivesillä näkynyt, mutta tänään näin vielä yhden kajakkiseurueen. Itselleni pelkkä ajatus kylmästä vedestä valumassa takinhihasta sisään on vähän.. hmm.. raaka. Avannossa se raakuus on ansaittua, melomisessa vain sivutuote.

Päivän lyriikat on vähän haussa. Aamumusiikit kuuntelin kyllä ja lenkilläkin oli luurit päässä mutta silti.. Autossa oli taustamusiikkia joka puheliaan matkaseuralaisen kanssa jäi vähän taustalle. Hmm. Sitten tuli mieleen yksi joka on just hyvä tähän lauantaihin. Lisäksi se on kulkenut mun mukana pitkään. Ja biisistä ja artistista johtuen varmaan aika monen muunkin mukana. Lisäksi tähän biisiin liittyy yksi mun haave: sauna jossa on kaiuttimet. Mä makailen siellä ylälauteella jalat seinällä ja tämä soi repeatilla.

 

"Yes, there were times, I'm sure you knew
When I bit off more than I could chew
But through it all, when there was doubt
I ate it up and spit it out
I faced it all and I stood tall and did it my way

I've loved, I've laughed and cried
I've had my fill, my share of losing
And now, as tears subside, I find it all so amusing
To think I did all that
And may I say, not in a shy way
Oh, no, oh, no, not me, I did it my way"

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat