Mä en ole tänään onnistunut yhdelläkään elämänalueella. Ymmärrän että tämä on ehkä vähän vahvasti sanottu koska kello on viisi ja maailmassa on varmaan ihan miljoonia ihmisiä jotka toivoo että niillä olisi työ jossa on ollut tänään hirveä kiire ja hässäkkä ja myös samanverran ihmisiä jotka toivoo että niiden pahin ongelma just nyt olisi pohjaanpalanut juustokastike. (Oikeastaan kun alan tässä pohtia mikä tässä päivässä nyt sitten mättää, en yhtäkkiä keksikään mitään?)

No, koska itsesäälissä vellominen on hirveän kivaa välillä, aion jatkaa tätä. Tein just välimeren pastavuokaa joka maistuu kyllä hyvältä mutta sen tekemiseen tarvitaan ehkä kolmesataa kippoa ja kattilaa. Nyt ne mulkoilee mua tuolta tiskipöydältä mutta bring it on, mäkin osaan mulkoilla! Lisäksi huokailin etten sitten ehtinyt tänään lenkille ollenkaan mutta oikeastaan kun kello on vasta viisi, sekään ikkuna ei nyt ihan totaalisen sulkeutunut ole.. Hmm.

Huomaako että tänään olen elänyt sellaista hampaat irvessä-maanantaita? No, välillä näitäkin.
Tämän vuoksi lupaankin Pätkiksen sille joka saa mut hymyilemään nyt. 
 

Tämä biisi on soinut mulla päässä koko päivän. Vahvaa arkea siinäkin.

"Tutkintoja tiskien takana
oletkohan vielä mukana
Mitä suli kaikkeen hulinaan
univelkapuuron porinaan

Otan koko show’n
oli mitä vaan
koko paketin
mitä siihen kuulukin

Ja silti otan koko show’n
täyden laidallisen
käy miten käy
sen koko paketin
Ainakin jotain yritin"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat