"Kaikki kirjallisuus on yhtä tärkeää", sanoi joku joskus ja minä ajattelin että tuohan ei todellakaan tiedä mistä puhuu.

Kun luin Karamazovin veljekset, kerroin siitä kyllä ihan kaikille. (Noh. Enhän mä ole koskaan lukenut sitä loppuun koska se on hirveän tylsä ja siinä on jotain 10 000 sivua sitä samaa mielenmaisemaa.) Kun luen Lisa R. Jonesia, jonka kirjoissa määräävin juoni on että on itsenäinen nainen ja mies joka haluaa alistaa sitä naista, ei tule tällaista samanlaista ylevää oloa. Muutaman sivun välein on mehukkaita kuvauksia aiheen ympäriltä. (Kun nyt lähdettiin tälle totuuden tielle niin kerrottakoon, että tästä viimeisimmästä luin vain ne mehukkaat kuvaukset. Se muu juonenkehitys on ikäänkuin nähty niissä edellisissä.)

Lisan tai esimerkiksi Grey-trilogian lukemisella ei sillä tavalla tule brassailtua kun haluaa antaa itsestään mielikuvan viiltävän analyyttisesta kirjallisuusharrastajasta. Dostojevskikin pyörii todennäköisesti tällä hetkellä haudassaan kun tuli nyt liitettyä nämä kaksi maailmankirjallisuuden ilmiötä samaan tekstiin.

Naisille suunnatut piiskaamiskirjat (no sitähän ne on, myöntäkää pois) on nousseet yhtäkkiä hirveän isoksi ilmiöksi. Ne on nykynaiselle sama kuin Danielle Steelit ja kioskikirjallisuus oli edeltäjille. Kirjoissa nainen esitetään aina vahvana, rohkeana, itsepäisenä ja lopulta sitten miehen vetovoimalle antautuvana ja miespäähenkilö on kautta linjan rikas, komea, vahvoilla leukaperillä varustettu sisimmältään pehmo joka haluaa silloin tällöin piiskata tätä naista. Tätä rimpuilua sitten seurataan sivusta toiseen ja kirjasta toiseen. Mutta mitä näissä haetaan?

Onko ne pelkästään viihdettä vai tarvitseeko maailman naiset kirjallisia esikuvia vapautuakseen seksirintamalla? Jos tuota jälkimmäistä niin älkää nyt kukaan vaan erehtykö pitämään sitä Grey- trilogian Anastasiaa esikuvana. Niin nössöä kirja- ja elokuvahahmoa (kyllä, katsoin myös elokuvan ihan antropologisessa mielessä) en ole ikinä nähnyt. Ja kun kirjoitan "nössö", tarkoitan oikeasti ärsyttävää. Puolet leffastakin meni siihen että teki mieli rohkaista Anastasiaa olemaan vähän reippaampi. Anttilakin myy kuulemma tämän ilmiön siivellä jotain aloittelijan alistuspakkausta, että sieltä niitä kuulkaa löytyy käsirautoja teidänkin naapurista.

 

Ja terkkuja vaan äidille jos luet.

 

Kommentit (1)

Vierailija

Hienoa lapsoseni, että ajattelet ja analysoit. Haluaisinpa nähdä sen kirjakasan, mitä olet vuosien varrella lukenut. Nostan esille minkä kirjan tai kirjailijan, sinulla on aina analyysi tai kirja-arvio, usein myös suositus olemassa.

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram