Eräs ystäväni oli suunnitellut romantiikkalomaa uuden kumppanin kanssa. Haaveena oli auringonlaskut ja käsi kädessä kävelyt jossain kaukomailla siinä vaiheessa suhdetta kun toinen täyttää kaikki toiveet ja on itsekin jotenkin ihan yli-ihminen.

Koska hommat menivät hieman vinoon, hän päätyi meidän pihakeinuun vappuetkoille. Aurinko laski kerrostalojen väliin, autot huristelivat vilkkaasti liikennöidyllä kotikadullani ja tunnelmaa piristi pieni tihkusade.
Istuimme vilttien alla, kylmä ulkoilma viilensi punaviinin ja kannettava kaiutin soitti biisejä jotka kertoivat kaikki rakkaudesta. Joko saavuttamattomasta tai sitten menetetystä.

Juteltiin deittimaailmasta ja suhteista ja välillä aina iski siitepölyallergia koska silmät alkoivat vuotaa ja nenä meni tukkoon.

Mutta hauskaa oli.
Ja siinä sen näkee, aurinko laskee joka tapauksessa, katselee sitä sitten missä ja miltä kantilta tahansa.
 

"I wanna leave my footprints on the sands of time
Know there was something that, meant something that I left behind
When I leave this world, I'll leave no regrets
Leave something to remember, so they won't forget

I was here
I lived, I loved
I was here
I did, I've done everything that I wanted
And it was more than I thought it would be
I will leave my mark so everyone will know
I was here

I wanna say I lived each day, until I die
And know that I meant something in somebody's life
The hearts I have touched will be the proof that I leave
That I made a difference, and this world will see"

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram