Olen kokenut sen, minkä varmasti kaikki kokevat tohtoriopintojen aikana. Sain syksyllä kielteisen apurahapäätöksen. Aluksi se harmitti - se kuuluu asiaan. Pääsin kuitenkin aika nopeasti harmistuksesta ja tutkin, millaisille hankkeille apurahaa oli tällä kertaa myönnetty. Kaikki olivat erittäin mielenkiintoisia ja persoonallisia.

Olimme perheen kanssa Lapissa, Saariselällä. Nautin luonnossa liikkumisesta ja usein lähden luontoon liikkumaan. Luonto avaa ajatukset uudelleen. Tällä kertaa vahva ja voimakas tuntemukseni oli - älä kiirehdi. Kaikki järjestyy. Sisukkaasti tein pyörävaelluksia, vaikka maasto oli välillä todella kivikkoista ja haastavaa. Kun siinä jo kyllästyneenä työnsin maasturiani, aloin pysähdellä ja kuunnella. Tunturipuron rauhoittava solina valtasi mieleni. Havahduin ja pysähdyin. Päätin, etten enää kiirehdi.

 

 

Maisemat tunturilta olivat vaikuttavat. Ajattelin, että kaikki puut olisivat niitä mahdollisuuksia, joita minulla olisi. Vaikutuin, sillä yhtäkkiä oivalsin jotain todella suurta. Mahdollisuuksia on todella paljon. Maisemassa näkyi myös selkeä polku ja polulla kulkevat olivat minulle kaikkein rakkaimmat ihmiset. Kiitollisuus tuntui niin, että hiukan herkistyin. Tämä syksy on ollut suoraan sanottuna taistelua. Taistelua siitä, mihin olen menossa ja miksi. Miksi haluan tehdä tutkimusta, johon en ole saanut rahoitusta. Miksi haluan käyttää omaa vapaa-aikaani tähän? On luonnollista jokaiselle pohtia tällaisia, vaikka ei olisi tekemässä jatko-opintoja. Kun laskin alamäkeen neljä kilometriä kiviä väistellen maasturillani, koin olevani juuri sellainen "opettajuuden megatrendi" - jatkuvasti edessäni oli uusia haasteita, joita kierrellen ja kaarrellen sekä sopivasti joustaen, pääsin perille. Sellaistahan tutkimuksen tekeminenkin on. Päätin jatkaa nuoren tutkijan polkua eteenpäin. 

 

 

Matkanteko on välillä aika sumuista. Päämäärä ei erotu kovin selkeästi. Rauhallinen ja realistinen ote omaan tekemiseen auttaa eteenpäin. Kyllä se siitä selkenee, mutta täytyy olla suunnitelmia, unelmia. Tein tällä kertaa sellaisen "tunturisuunnitelman". 1) Mietin, mikä olisi minun tämänhetkinen, realistinen deadline tutkimukseni valmistumiselle. (Vuosi xxxx) 2) Mitkä ovat tämän hetken etapit? Mitkä ovat niistä ne tärkeimmät?  3) Mikä on seuraava etappi ja siihen tärkeä askel? Mikä välietappi on nyt käsillä? Mitä kohti kirjoitan juuri nyt? 4) Seuraava askel: Tämä on se, mihin keskitytään juuri N Y T! Mitä teen t ä n ä ä n? Mitä teen tällä v i i k o l l a ?

Tämä tohtoritakuun harjoitus auttoi eteenpäin. Minä keskityn seuraavaksi puheenvuoron valmisteluun kasvatustieteen päiville 2018. Tervetuloa kuuntelemaan.

Matka jatkuu...

Anni 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sisustus. Onnellinen arki ja jatko-opinnot.

Interior and lifestyle. I’m a PhD student at the University of Jyväskylä. 

Hae blogista