Chick lit, eli suomeksi sanottuna hömppää. Havahduin äsken siihen, että blogini sisällön voisi helposti kategorioida chick litiksi eli hömpäksi! Viihdyttävä hömppä on varmaan tarkempi kuvaus. Masentavaa tai sitten ei!

Jotenkin tuntuu, että nyky yhteyskunnassa ollaan niin tietoisia omasta paremmuudestaan ja sivistyksestän ja jaada jaada, että esimerkiksi chick lit kirjojen lukeminen on sivistymätöntä. Joka kerta kun näen kaupassa (varsinkin keväällä) lehtiä joissa hehkutetaan: 50 uutuus kirjaa tai must lukemista rannalle, petyn, sillä niissä harvoin on listattu chick lit kirjoja (ja kuka ihan oikeasti jaksaa lukea lomalla raskaita kirjoja, minä sivistymätön?). Onko ne nykypäivän Harlequineja? Kaikki lukee niitä, mutta kukaan ei kehtaa myöntää sitä.

No, minä kehtaan! Minä luen niitä, luen niin, että sivut lentää ja nauru raikaa, luen niitä niin antaumuksella että unohdan mennä ajoissa nukkumaan (ja aamulla väsyttää! Miksi en koskaan opi). Luen niitä niin paljon, että joudun rajoittamaan lukemista viikonloppuihin. Luen sivun aamupalalalla, muutaman sivun pikku kakkosen aikaan, luen koska rakastan sitä hömppää, rakastan sitä, että aivot saavat levätä, rakastan viihtyä.

Muuten, se Napappiirin sankarit 2 ei oikein iskenyt, säälitti se lapsikin siinä! Vaikka tiedän kyllä, elokuvan kuvauksissa ei vahingoitettu lapsia! Olen jo aiemminkin sen todennut, huumorintajuni on täysin erilaista kuin suurimmalla osalla ihmisistä (ei kuitenkaan yhtä kuiva kuin KWV Classic Collection Chardonnay 2014). Komedioita olen oppinut sietämään vain mieheni ansiosta (luoja paratkoon sen suinkaan kaikkia niitä, enkä varsinkaan suomalaisia), Adam Sandlerin tuotanto menee, vaikka nekin on hömppää, mutta sitähän se komedia on! Muistatteko ohjelman hymy pyllyyn? Olisin varmasti voittanut siitä sen 100 euroa, minua kun ei naurata posset, vinoshowt, huumat ja mitänäitänyton.

Pointtini ehkä oli kuitenkin se, että meitä on moneen junaan, meitä viihtyjiä ja viihdyttäjiä, ei kannata ehkä tuomita toisia. Kyllä minäkin pidän dokumenterista ja kovasti muuten pidänkin, olen oikea dokumenttien suurkuluttaja (ja kirjaviisas). Pidän myös elämänkerroista ja muusta vakavammasta, mutta joskus aivot kaipaa keveyttä.

Ja kyllä, keveyttä tämä on.

Kommentit (0)

Seuraa 

Vähän päälle (mielummin alle) kolmekymppinen nainen, jonka ydinperhe koostuu kahdesta kinderistä sekä miehestä. Toivon, että saan blogiini mielenkiintoisia aiheita aikaiseksi. Omaa sydäntä lämmittää täytekakut (ja myös vyötäröä), kuntonyrkkeily (jota en ole vielä aloittaut), politiikka, vahvat mielipiteet, lukeminen ja tietysti omat lapset. Joskus joudun varmasti purkamaan kiukkuakin, kun synnyinlahjana ei ole tullut pullantuoksuista äitigeeniä. Haaveilen matkustamisesta (mutta pelkään lentämistä) sekä omasta takapihasta.

Instagram