No johan pomppasi! Tiesin kyllä tämän päivän olevan edessä, mutta että näin lähellä, sitä en osannut aavistaa ollenkaan (eipä sillä, että asia oikeasti järkyttäisi minua kovinkaan paljon.) Aamulla peiliin kurkkiessani huomioni kiinnittyin vasempaan silmäkulmaani, johon on ilmestynyt ryppy.

Jotenkin ryppy itsessään kuulostaa typerältä sanalta, koska oikeastihan kyseessä on poikittain menevä juova. Mielikuva rypystä ei ehkä tässä tapauksessa kohtaa todellisuutta, mutta jokatapauksessa eletty (naurettu) elämä alkaa näkyä kasvoissa. Olenko muuten kertonut, että viime syksynä lopetin tupakoinnin. Muutaman kerran sen jälkeen olen "viihde"tupakoinut, mutta enää sekään ei onnistu (onneksi), tupakka vain mastuu yksinkertaisesti kamalalta ja aiheuttaa äärimmäisen fyysisen pahanolon tunteen. Mutta varmasti tämä "tupakointiura" joka minullakin on takana, vaikuttaa siihen, että juovia alkaa jo nyt ilmestymään.

Mitä tunteita ja ajatuksia tämä sitten herätti minussa. Hämmästystä ja kummastusta, ehkä hieman jopa uteliaisuuttakin. Onhan tämä nyt yhtä hämmentävää kuin ensimmäinen maitohammas tai sen tilalle tuleva rautahammassa. Ainutlaatuinen kokemus ensimmäisellä kerralla, mutta jatkossa sitä vain miettii, että taasko yksi?! Loppuis jo!

Ihan yhtä kummallista se on, kuin ensimmäisen kerran housuun pissaaminen pienenä, kun ei olekaan sitä luottovaippaa joka imee itseensä kaiken märän, vaan ne valuvat pitkin jalkoja ja aiheuttavat kummallisen epämukavan tunteen.

Ja uteliaana (kauhuissaan) tässä seuraa, että miten ryppyyn (juovikkaaksi) kasvot vielä menevät.

Pystyn kuitenkin hyvin kieltämään vielä muutaman vuoden totuuden siitä, että minä VANHENEN, koska sehän on vain naururyppy (ja nehän OVAT kauniita).

Kommentit (0)

Seuraa 

Vähän päälle (mielummin alle) kolmekymppinen nainen, jonka ydinperhe koostuu kahdesta kinderistä sekä miehestä. Toivon, että saan blogiini mielenkiintoisia aiheita aikaiseksi. Omaa sydäntä lämmittää täytekakut (ja myös vyötäröä), kuntonyrkkeily (jota en ole vielä aloittaut), politiikka, vahvat mielipiteet, lukeminen ja tietysti omat lapset. Joskus joudun varmasti purkamaan kiukkuakin, kun synnyinlahjana ei ole tullut pullantuoksuista äitigeeniä. Haaveilen matkustamisesta (mutta pelkään lentämistä) sekä omasta takapihasta.

Instagram