En tiedä kuinka moni on kuullut sellaisesta, kuin joka seitsemännen vuoden kirouksesta (tämä koskee myös parisuhdetta)? 

Hyvä ystäväni jaksaa aina muistuttaa tästä ja aiemmin olen pitänyt hänen sanomisiaaan ihan hömpötyksenä, mutta pakko myöntää, että alan ehkä pikkuhiljaa kallistumaan tähän uskomukseen.

Parisuhteessa pyörähti seitsemäs vuosi käyntiin viime syksynä ja on siis päättyväinen muutamien kuukausien päästä (parisuhde ei, toivottavasti, mutta tämä kirottu seitsemäs vuosi.)

Ensin hajosi pyykinpesukone! Kyllä! Se otti päähän, koska kone ei ollut kuin 3 vuotta vanha (alan todella uskoa myös siihen, että laitevalmistajat ohjelmoivat laitteisiin maksimikeston, jonka jälkeen ne vain hajoavat - ja tietysti vasta silloin kun takuuaika on umpeutunut.)

Sitten meni rikki alle kaksi vuotta vanha kännykkäni, mutta sitä ei kannattanut laittaa enää takuuseen, sillä siitä oli näyttökin jo vähän haljennut (ja puhelimen arvo oli noin 200€ - tästä syystä näyttö jäi korjaamatta, koska korjausarvio oli 140€), ei toki niin paljoa, että käyttöä olisi haitannut. Miestäni se kyllä häiritsi ja hän oli enemmän kuin tyytyväinen kun jouduin ostamaan uuden puhelimen. Nykyään huolehdin siitä, että puhelimeni ei päädy nuorimmaisen heittokisoihin missään muodossa.

Ja tokihan televisiossamme on myös pienen pieni naarmu, joka ei onneksi haittaa, mutta kun ruutu on mustana, pistää se silmään! olisiko tv ollut heittokisoissa maalitauluna, mene ja tiedä!

Tämän jälkeen huomasimme, että autostamme on hajonnut toisen etusumuvalon lasi sekä auton kyljessä on naarmu! Tiedossa, siis sumarin umpion vaihto ja kyljen myllytys (onneksi se riittää.) Tiedossa on myös lisää käyttötarkoituksia lomarahoille.

Ja eilen, astianpesukoneemme (juurikin kuukausi sitten saavutettiin maaginen 2 vuoden rajapyykki) päätti, että enää en jaksa henkäystäkään! Kone pyöritti ja pyöritti ohjelmaa, mutta loppua ei tullut, eikä liioin puhdastakaan! Oli myös vedet jääneet sisälle ja pesuaineet vielä hyvin paikoillaan. Nyt ottaa jo aivoon rankasti!

Tai sitten tämä on kohtalon merkki siitä, että jättäkää nyt se ruotsinristeily väliin, jota olette odottaneet kuumeisesti, jota teidän parisuhteenne huutaa kuin aavikolla oleva vettä.

Mutta tiedättekö mitä, minä lähden minilomalle sekä hakemaan herrrkullisia kiekurakarkkeja (jota kyllä nykyään saa myös Citymarketeista) vaikka, ...en muuten täydennäkään tätä lausetta sillä näinä aikona se tapahtuu varmasti...

Aamun kruunasi kuitenkin se, että kaikki liivit olivat tehneet katoamistempun ja jouduin lähtemään töihin urheiluliiveillä!

Kommentit (2)

Vierailija

En ole kuullut joka seitsemännen vuoden irouksesta, vaan että elämä etenee seitsemän vuoden jaksoissa. Näin sanovat antroposofit (Rudolf Steiner).

Puska
Liittynyt3.9.2015

Kiroukselta se tässä tapauksessa tuntuu. Mutta totta, käyttämäsi termi on oikea, kiitos korjauksesta.

Seuraa 

Vähän päälle (mielummin alle) kolmekymppinen nainen, jonka ydinperhe koostuu kahdesta kinderistä sekä miehestä. Toivon, että saan blogiini mielenkiintoisia aiheita aikaiseksi. Omaa sydäntä lämmittää täytekakut (ja myös vyötäröä), kuntonyrkkeily (jota en ole vielä aloittaut), politiikka, vahvat mielipiteet, lukeminen ja tietysti omat lapset. Joskus joudun varmasti purkamaan kiukkuakin, kun synnyinlahjana ei ole tullut pullantuoksuista äitigeeniä. Haaveilen matkustamisesta (mutta pelkään lentämistä) sekä omasta takapihasta.

Instagram