Huh, tässä sitä ollaan. Uusin KK tuli tänään postissa ja silmiin osui "mainos" perusta oma blogi! Se kolahti heti, mietin nyt tai ei koskaan. Olen jo useamman vuoden pyöritellyt ajatusta omasta blogista, mutta aina siinä on ollut jokin este mukana.

Suurin on ehkä se, että olen ajatellut joutuvani liittämään Kinderitkin tähän mukaan. Nyt päätin, että he voivat olla osa blogin juttuja, mutta kuvia en heistä julkaise. Olemme tehneet päätöksen jo ensimmäisen kinderi-yllätyksen saapuessa, että kuvia ei jaeta kuin perhe albumeissa. Älkää käsittäkö väärin, en suinkaan tuomitse niitä ihmisiä jotka jakavat lapsensa kuvia sosiaalisessa mediassa, mutta ne kylpykuvat... Onko pakko!

Toinen pelko on ollut, että onko minulla mitää mielenkiintoista sanottavaa. Sanottavaa on aina, mutta asiasisällöstä ei voi olla täyttä varmuutta. Haaveilen tosiaan matkustamisesta, mutta viimeisimpien vuosien aikana olen matkustanut ahkerasti vain VR:n tai HSL:n kyydissä, siinäkään ei ole mitään vikaa, mutta niillä kuvilla ei vielä matkailublogia perusteta.

Niin siitää leipomisesta, sekin on kivaa (neljä kertaa vuodessa), tykkään väkertää kakkuja ja kuvia, mutta neljän kakun vuosi vahdilla ei perusteta leivontablogia.

 

Kyllähän mä aina ajattelen, että voisin leipoa siis noin niinkuin muuten vaan, mutta en leivo. Meillä tykätään korvapuusteista, mutta minä inhoan niiden leipomista, joten niitäkin on harvoin. Mustikkapiirakka, se on hyvää, mutta sitä syön vain minä, eikä kukaan halua minun nähdä kun syön kokonaisen mustikkapiirakan, joten meillä ei leivota sitäkään.

Joten mistä sitä sitten kirjoittaisi tai niitä kuviakaan jakaisi. Noh, joka päiväisestä elämästä tietysti! Mutta kun sen kameran esiin kavaminenkin on jotenkin vaivaannuttavaa. Tulee tyhmä fiilis, se ei vain istu luonnollisesti tämän mamman käsiin. Ehkä yhtenä haaveena voisi olla, että tämän blogin myötä kuvissa näkyisi myös kuvattavien päät ja sitä rohkenisi kuvata muuallakin kuin kesämökillä.

Niin ja kyllä se varmaan aikaa myöten selviää, että mihin blogilokeroon tänkin bogin voi sijoittaa.

Kommentit (2)

Seuraa 

Vähän päälle (mielummin alle) kolmekymppinen nainen, jonka ydinperhe koostuu kahdesta kinderistä sekä miehestä. Toivon, että saan blogiini mielenkiintoisia aiheita aikaiseksi. Omaa sydäntä lämmittää täytekakut (ja myös vyötäröä), kuntonyrkkeily (jota en ole vielä aloittaut), politiikka, vahvat mielipiteet, lukeminen ja tietysti omat lapset. Joskus joudun varmasti purkamaan kiukkuakin, kun synnyinlahjana ei ole tullut pullantuoksuista äitigeeniä. Haaveilen matkustamisesta (mutta pelkään lentämistä) sekä omasta takapihasta.

Instagram