Nyt on miniloma Ruotsissa takana ja täytyy sanoa, että kyllä teki hyvää, meille molemmille. Ei ehkä niinkään lastemme isovanhemmille, joiden verhoissa oli roikuttu kuin Tarzan ikään (kunnes ne tippuivat - nuorimmaisen syy), valvottu 23:00 asti vähän hepuloiden (vanhemman lapsen syy).

Me vanhemmat matkustimme kaikessa rauhassa (okei, kenenkään verhot eivät tippuneet, mutta joku huusi käytävällä koko ajan) punaiselle laivalla Ruotsiin, joten ei ollut huolta Norosta joka riehui ikkunasta näkyvällä laivalla. Hassu juttu sinänsä, että kun kerroin lähteväni Ruotsiin, niin kaikki (tarkoitan KAIKKI) olettivat minun menevän Siljalla. Olin tästä huomiosta ihan ihmeissäni. Mistäköhän moinen voisi johtua?

Laivalla tuli syötyä hyvin ja nukuttua, häpeäkseni täytyy myöntää, että en laittanut edes varvastani humppabaariin, yökerhosta puhumattakaan ;) Oli jotenkin erilainen fiilis olla oman miehen kanssa, kuin rymyävässä kaveriporukassa. Noh, niinhän se kai meneekin. Mutta täytyy muistaa, että tämä oli ensimmäinen matka kahdestaan (yhtään mihinkään) kolmeen vuoteen. Luulen, että parisuhteemme huusi kipeästi tätä matkaa.

Tukholma on kaunis paikka, ihana fiilis ja kauniit maisemat. Jalkauduimme laivasta heti aamusta ja suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia (minulla oli mielessä vain Drottninggattans Karameläffär, jossa myydään käsintehtyjä ruotsalaisia perinnekarkkeja)

Vanhakaupunki oli ihana ja aika lensi siivillä, kävimme vielä syömässä ihanat ja suuret jäätelöannokset kauniissa auringonpaisteessa.

Ja ei muutakuin takaisin laivaan nukkumaan zzzz.

Tästä nukkumisesta innostuneina, varasimme uuden lähdön koko perheelle elokuulle, mutta sillä reissulla on enemmän pallomerta ja vähemmän nukkumista. Saman verran kävelyä, mutta enemmän valitusta. Vähemmän rauhaa, enemmän härdelliä. Ihanaa perheaikaa (saanko lähteä lomalle HETI kun palataan.)

Kommentit (0)

Seuraa 

Vähän päälle (mielummin alle) kolmekymppinen nainen, jonka ydinperhe koostuu kahdesta kinderistä sekä miehestä. Toivon, että saan blogiini mielenkiintoisia aiheita aikaiseksi. Omaa sydäntä lämmittää täytekakut (ja myös vyötäröä), kuntonyrkkeily (jota en ole vielä aloittaut), politiikka, vahvat mielipiteet, lukeminen ja tietysti omat lapset. Joskus joudun varmasti purkamaan kiukkuakin, kun synnyinlahjana ei ole tullut pullantuoksuista äitigeeniä. Haaveilen matkustamisesta (mutta pelkään lentämistä) sekä omasta takapihasta.

Instagram