Niin että se leipominen, noh sehän on kivaa. Rakastan kakkukoristelujen suunnittelua ja olenkin kehittynyt siinä hyvään suuntaan. Pursotuksissa taas olen toivoton, mutta joka kerta kun ala pursottaa pidän mielen korkealla ja mietin, että tällä kertaa siitä tulee täydellinen (vaikka ei siitä koskaan tule). Eikä tämä tarkoita sitä, että olisin vain niin kriittinen itseäni kohtaan, ehei, olen vain yksinkertaisesti surkea pursottaja!

Todiste 1 kuopuksen kakku elokuulta, joka valmistui edeltävänä yönä ennen syntymäpäiviä.

No mutta, kyselin siis 6 vuotta täyttävältä esikoiselta, että minkälaista kakkua olisi tänä vuonna tarjolla (jota hän ei itse syö mistään hinnasta)? Tilaukseen pääsi My little ponystakin tuttu Rainbow dash, tosin vain ihmisversiona. Ja My little ponylla tarkoitan 2000 luvun poneja, en suinkaan niitä oman nuoruuteeni suloisuuksia.

Okei, siis Rainbow Dash. Tällä kertaa päätän, että aloitan kuvan maalaamisen jo hyvissä ajoin, enkä kahta iltaa ennen syntymäpäivä, enkä aio tällä kertaa korjailla kuvaa vielä edellisenä yönä! Jotenkin perinteeksi on muodostunut se, että kaukku valmistuu edellisenä yönä viimeistään hieman ennen puoltayötä. Eikä tämäkään johdu siitä että kakkua olisi alettu leipomaan myöhään, vaan jotenkin se aika venähtää riippumatta siitä aloitanko leipomaan neljältä vai kuudelta.

Ajattelin myös olla uhkarohkea ja pitää esikoiselle kaverisynttärit (joissa tarjolla suklaa muffinseja, aina!) ennen kuin sukulaiset tulee. Tiedän, tulen olemaan totaalisen rikki sen päivän jälkeen. Mutta kakku tehdään nyt hyvissä ajoin ja pursotukset saa luvan muistuttaa sateenkaarta!

Mutta ne kaverisynttärit, mitä niillä tehdään? Muuta kuin riehutaan ja vedetään kamalat sokeriöverit. Viime vuonna meillä oli ensimmäiset laatuaan ja sielä meno äityi ajoittain aika hurjaksi, vaikka ohjelmassa oli musiikin kuuntelua ja tanssimista (okei, ehkä provosoi riehumaan) sekä ongintaa. Mutta ne kestivät ehkä sen 25minuuttia, mitä niillä lopuilla 1,5 tunnilla kuuluu tehdä, muuta kuin riehua.

Meillä oli myös ohjelmanumerossa sohvilla hyppelyä (joka on ankarasti kiellytty meidän taloudessa), siinä sitten yritin nätisti kertoa lapsosille, että kun meillä ei hypitä sohvilla, noin sataan kertaan! Oli myös päätöntä juoksemista, joka oli myös kielletty sekä lasten huoneen totaalinen räjäytys toimenpide ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä popcornien kulkeutuminen leikkikeittiöön ja niin edelleen.

Et voi varmasti yllättyä, että koin suurta huojennusta kun kaikki (VAIN!) neljä pientä (VAUHDIKASTA!) vierasta tultiin hakemaan kotiin. Nämä kaverisynttärit pidettiin arki-iltana (se oli joku muotihomma viime vuonna.)

Tänä vuonna vieraita on odotettavissa eskarista noin kuusi (jos kukaan haluaa tulla tähän kieltojen taloon!) ja minä aloitan henkisen valmistautumisen siihen jo nyt, samaan aikaan kun unelmoin kaukkukoristeenkin olevan jo valmis.

Ai niin, ne syntymäpäivät on marraskuussa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Vähän päälle (mielummin alle) kolmekymppinen nainen, jonka ydinperhe koostuu kahdesta kinderistä sekä miehestä. Toivon, että saan blogiini mielenkiintoisia aiheita aikaiseksi. Omaa sydäntä lämmittää täytekakut (ja myös vyötäröä), kuntonyrkkeily (jota en ole vielä aloittaut), politiikka, vahvat mielipiteet, lukeminen ja tietysti omat lapset. Joskus joudun varmasti purkamaan kiukkuakin, kun synnyinlahjana ei ole tullut pullantuoksuista äitigeeniä. Haaveilen matkustamisesta (mutta pelkään lentämistä) sekä omasta takapihasta.

Instagram