Äitinä en varmaan koskaan tule olemaan valmis ja täydellinen. Pääni yllä ei hohda kultainen rengas eikä kaapissani ole yhtäkään "Vuoden Äiti"- palkintoa. Ei tarvitsekaan, sillä uskon kaikkine puutteineni olevani tyttärelleni rakastava ja turvallinen äiti, se paras kaikista (ainakin jos äitienpäiväkortteihin on uskominen).

Jokaiselle meille äitiys näyttäytyy eri tavalla ja jokaisen äidin kokemukset äitiydestä ovat henkilökohtaisia, näin ollen en voi kuin puhua ja kirjoittaa omasta puolestani. Minulle ulkosuomalaisuus ja Saksaan muutto on tuonut äitinä olemiseen onnen ja ilon tunteiden lisäksi myös haasteita. Listasin tähän alle kolme suurinta haastetta äitiydessä, jotka ovat tulleet vastaan tässä ulkosuomalaisen elämän aikana. 

 

Syyllisyys, tuo olkapäätä kolkuttava hahmo

Tunnen toisinaan syyllisyyttä siitä, että lapsi on joutunut muuttamaan mukanamme kotimaastaan pois. Muuttomme Saksaan ei ole ollut lapsen idea. Olemme vieneet hänet pois läheltä isovanhempia ja isoisoäitiä ja näin ollen emme me, lapsemme tai (iso)isovanhemmat pääse kovin usein nauttimaan toistemme seurasta. 

Syyllisyys siitä, että lapselta on häneltä kysymättä viety mahdollisuus viettää lapsuutta kotimaassaan kalvaa aina välillä mieltä. Hieman salaa olen kuitenkin tyytyväinen, että lapsemme saa elää ympäristössä, jossa hänellä eikä ikätovereilla ole omia kännyköitä.

Hienoa on, että lapsestamme kasvaa kaksikielinen. Tosin tässäkään kieliasiassa ei ole lapsen mielipidettä kysytty. Hänen on ollut vain sopeuduttava saksalaiseen ympäristöön, kulttuuriin ja maan kieleen. Vuosien mittaan saksan kielestä on hänelle tullut vähintään yhtä tärkeä kuin suomen kielestä. 

Tiedän, että lapsuuden voisi viettää kurjemminkin kuin Saksassa vanhempien kanssa, kivaa koulua käyden ja uusien kavereiden ympäröimänä. Mutta tämä on vain jännä juttu, miten se syyllisyyshemmo välillä ravistelee allekirjoittanutta tässä ulkosuomalaisuus - kuviossa. Toisinaan olen miettinyt, että mitä hän tästä kaikesta sitten ajattelee aikuisena. Sopii vain toivoa, että vesilasi on puoleksi täynnä sen kuuluisan tyhjyyden sijaan.

Kieliongelma

Välillä en ymmärrä mitä lapseni minulle puhuu saksaa puhuessaan eikä lapsi välttämättä aina heti saa kiinni omista suomenkielisistä jutuistani. Ja ennen kuin joku ehtii asiasta älähtää, selvennettäköön asiaa hieman. Kyllä, puhumme kotona suomea niinkuin pitääkin. Tosiasia on kuitenkin se, että joskus tulee tilanteita jolloin lapsi sanoo asiansa saksaksi, koska näin on hänelle helpompaa. 

Kirjoitan lisää myöhemmin tästä kaksikielisyys - asiasta, sillä koulun aloituksen myötä asia on puhjennut meillä ns. kukkaan ja kaksikielisyyttä on pitänyt alkaa tutkimaan vähän eri kantilta.

Tähän kieliongelmaan voi lisätä myös kavereiden vanhempien kanssa kommunikoinnin. Välillä en ymmärrä kaikkea ja viestien kirjoittaminen saksaksi vie aikaa. Ja esimerkiksi koulun vanhempain illat ovat aika tuskaisia, kun pitäisi pysyä kaikesta informaatiosta kärryillä. Opettajan ja lapsen lääkärin kanssa voimme onneksi englanniksi selvittää asioita. 

Lapsen ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tunne

Välillä lapsi on sanonut, ettei hän kuulu tänne. On sanonut joskus olevansa aivan erilainen, kuin saksalaiset kaverinsa.  Vaikka kielitaidon puolesta koulussa ja muussa elämässä sujuu hyvin, kokee seitsemänvuotias toisinaan olevansa kuin eri planeetalta. Hän sanoo ettei ole saksalainen ja toisaalta Suomi ja suomalaisuuskin tuntuvat hieman oudoilta asioilta. 

Onneksemme koulussa on opettajien ja iltapäiväkerhon ohjaajien toimesta rohkaistu lasta olemaan ylpeästi suomalainen, olemaan ylpeä kaksikielisyydestään ja juuristaan.

Mutta ei tämäkään ole vanhemmalle ihan se helpoin pala kakkua - miten osata tukea lasta kansallisessa identiteettikriisissään, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua. 

Luulen, että jos asuisimme Suomessa äitiyden haasteet olisi itselleni toisenlaisia ja ehkä olisin äitinä myös erilainen. Toisenlaiset asiat olisivat tapetilla tai veisivät joskus yöunia. Kuka tietää- tämä äitiys kun on aika mielenkiintoinen ja erityinen tehtävä.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat