Eilen, keskiviikkoaamuna istuin päiväkotimme kokoushuoneessa ja keskustelin saksaksi hoitajan kanssa kuluneesta syksystä. Hoitajalla oli edesssään nippu papereita, joihin hän oli kirjannut lapsestamme huomioita eri aihealueiden alle.

"Eevillä menee tosi hyvin meillä, hän on nähtävästi onnellinen täällä. Hänellä ei ollut vaikeuksia sopeutua, vaan hän luotti meihin aikuisiinkin jo alusta alkaen. Välillä hän palaa aina puheissaan aikaan vanhassa päiväkodissa ja kertoo meille avoimestikin asioista, joista hän on edelleen surullinen. Meillähän ei esimerkiksi pakoteta lapsia koskaan syömään lautasta tyhjäksi jos eivät he itse halua", aloitti hoitaja keskustelumme.

Olin hetken hiljaa ja nyökkäilin, oikeassahan hän on. Lapsi on tosiaan onnellinen ja vapautuneempi, senhän me huomasimme jo alkuvaiheessa. Kerroin hoitajalle, että Eevillä on tapana toisinaan myös käydä kanssani läpi vanhan päiväkodin vaiheita ja aina keskustelun päätteeksi hän toteaa, kuinka onnellinen hän onkaan uudessa päiväkodissa.

"Eevi on tosi pidetty lapsi meillä lastenkin keskuudessa. Hän ottaa huomioon kaikki ja on valmis auttamaan myös pienten lasten kanssa. Välillä hän tykkää vain tarkkailla, eikä välttämättä ole aina suuna päänä menossa mukana. Mutta sen olemme huomanneet, että järjestys ja aikataulut ovat hänelle tärkeitä. Hän haluaa aina etukäteen tietää, mitä tapahtuu ja mihin aikaan", hoitaja jatkoi.

Kerroin hoitajalle, että näin hän toimii kotonakin ja että isän vaihtelevat poissaolot ovat hänelle vaikeita toisinaan, koska hänelle on tärkeää aina tietää tarkalleen, milloin isä tulee ja milloin lähtee ja toisinaan emme aina tiedä tätä edes samalla viikkolla.

"Isän poissaolo ei näy Eevin käytöksessä päivien aikana mielestäni mitenkään, hän vaikuttaa kovin tasapainoiselta ja on kykeneväinen ilmaisemaan kaikenlaisia tunteitaan avoimesti", hoitaja kertoi.

"Meitä ilahduttaa kovasti, että Eevi kertoo niin paljon asioita Suomesta ja suomalaisista tavoista. Esimerkiksi viime viikolla hän oli kovin ylpeä, että olitte juhlimassa 100- vuotiasta Suomea. Tällä viikolla olemme saaneet kuulla mitä Suomessa syödään jouluna ja miten tätä juhlaa vietetään kotimaassa. Hänellä on selkeästi suomalainen identiteetti, vaikka ei osaakaan määritellä sitä, mistä hän tulee ja on kotoisin, kun olemme tätä häneltä kysyneet. Saksan kielitaidoista ei kannata olla huolissaan, hän puhuu saksaa kuin äidinkieltään ja on tosi varma puheissaan eikä pelkää virheitä. Lapsillehan se kielten oppiminen on niin helppoa, huomaahan sen siitäkin, että Eevi puhuu niin paljon paremmin saksaa kuin esimerkiksi sinä." Hoitaja päättää keskustelumme.

Kiitin keskustelusta ja pyyhin silmäkulmiani. Tuli sellainen tunne, että lapsemme taitaa sittenkin olla hyvin sopeutunut uuteen kotimaahansa, ainakin vanhempiaan paremmin.

Kommentit (2)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Vaikka itse pyristelenkin sopeutumisen kanssa edelleenkin, niin tuntuuhan se mahtavalta, että lapsi ainakin tuntee olonsa kotoisaksi :-)

Kiitos, oikein mukavaa joulun odotusta myös!

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram