Kotimme täällä Kölnissä on kohta viisi vuotta ollut jonkinlaisessa välitilassa. Mielessä on ollut ajatus, että tuskin tässä nyt kovin pitkään asumme. Tauluja emme ole seinälle naulanneet, koska olemme ajatelleet, ettei tällä tavalla väliaikaisesti viitsi alkaa tekemään seiniin reikiä. Mikään kovin kallis kodin hankinta ei olisi kannattavaa, sillä kohtahan sitä mahdollisesti pakattaisiin muuttokuormaan tai myytäisiin nettikirpparilla. Sitä kun emme voi tietää sopisiko tavara tai huonekalu miten hyvin seuraavaan kotiimme. 

Toisinaan joku ulkosuomalaisbloggaajista kertoo blogissaan paluumuutosta Suomeen. Kirjoitukset paluumuutosta ovat aina kiinnostavia ja ne saavat miettimään, miltä paluumuutto itsestä tuntuisi juuri tällä hetkellä. Eilen blogissaan Düsseldorfissa perheensä kanssa asuva H niin kuin Hausfrau -blogin Jenni heitti jokavuotiseen tapaansa ilmoille aprillipilan ja tällä kertaa paluumuutosta Suomeen. Tosin tämä ei ollutkaan vitsi, vaan Jenni perheineen on todellakin pian palaamassa Suomeen. 

Jos joku olisi minulle viisi vuotta sitten sanonut, että asumme edelleen Kölnissä vuonna 2019, olisin torpannut ajatuksen täysin. Minä en todellakaan aikoinut viihtyä täällä näin pitkään ja asettaa elämää sellaisiin uomiinsa, jotta elämä Saksassa olisi millään tavalla mukavaa tai mielekästä. "Saksa ei vain ole minun maani", olenhan julistanut tätä ilosanomaa milloin missäkin somekanavassa tai keskustelussa. 

Paluu Suomeen oli aamuni ensimmäinen ajatus ainakin ekat puolitoista vuotta. Tämän jälkeen alkoi "sitten kun palaamme Suomeen"- elämä, josta onkin yllättäen muodostumassa "emme ehkä palaakaan"- elämä. 

Miltä sitten tuntuisi palata nyt Suomeen?

Jos elämäntilaanteemme paluuta vaatisi, tottakai palaisimme. Ja ajatus siitä, että arkea voisi elää omalla äidinkielellä, tuntuisi varmasti helpottavalta. Mielikuvat Suomessa asuvista läheisistä ja ystävistä saavat juuri nytkin mielen herkäksi, sillä jos palaisimme, viettäisimme enemmän vapaa-aikaa tärkeiden ja rakkaiden parissa. 

Hiljalleen sopeutuisimme Suomeen takaisin ja ehkä jo vuoden päästä elämä Kölnissä tuntuisi kaukaiselta. Miten ja miksi ikinä päätimmekään sinne Saksaan lähteä, kysyisimme ehkä itseltämme. Tai kuka tietää, jos vaikka kaipaisimme elämää ulkomailla ja lähtisimme vielä jonnekin, uuteen ja jännittävään, tällä kertaa kauas lämpimään.

Haluaisinko nyt palata Suomeen?

En haluaisi. Muuttohaaveiden sijaan, on aika tullut naulata viimeinkin taulut seinään.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat