Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla vain hiljaa. Suomessa sanonta on hyvinkin tuttu. 

Eilen ruokakaupassa ostoksia maksaessani, kassatäti osoitti sormella otsallani olevia aurinkolaseja ja sanoi "Teillä on laseissa tahra". Menin hieman hämilleni ja nappasin lasit pois otsaltani huomatakseni, että oikeassahan hän oli. Linssissä oli tahra. Maksoin ruuat ja kiitin informaatiosta. Sillä aikaa toinen asiakas takanani huokaili ja kyseli, että voisinko mitenkään pakata ostoksia nopeasti, sillä hidasteluni vuoksi hän kohta myöhästyisi tapaamisestaan. 

Lapsen koulukaverin äiti kysyi viime viikolla, että miltä on tuntunut asua Saksassa ja miten täällä oikein viihdymme. Kerroin, että vuodet ovat menneet nopeasti, hauskaa on ollut, mutta haasteiltakaan ei ole voinut välttyä. Mainitsin myös, kuinka vaikeaa on ollut tottua siihen, että ihmiset täällä tuntuvat olevan kovin sanavalmiita. Vähintään joka toinen päivä saa kuulla tekevänsä jollain tapaa jonkun mielestä väärin. Tai ainakin niin, että allekirjoittanut kaipaa selvästi pientä ohjeistusta asioissa. 

Koulukaverin äiti nyökytteli. Oli lohdullista kuulla, että minua ymmärrettiin. Pohjois-Saksasta tulevana hänen oli ensimmäisinä vuosina vaikeaa tottua täkäläiseen tapaan. Heidän suunnallaan kun ollaan hieman varautuneempia, tuntemattomiin suhtaudutaan hienovaraisesti eikä suinpäin rynnätä ketään syyttelemään. Tosin kymmenessä vuodessa tähänkin kölniläiseen tapaan kuulemma tottuu. 

Olen parkkeerannut pyörän väärin kaupan eteen. Koskenut ja nostanut toisen pyörää luvatta, jotta sain koirani pois kaupan koiraparkista. Odottanut taksia väärässä paikassa ison kuorma-auton ollessa talomme edessä, johon taksin olin tilannut. Puhunut suomea puhelimeen liian kovaa ja samalla vieläpä nauranut ystäväni jutuille. Lapsi on kiukutellut niin kovaäänisesti, että kadun toiselta puolelta on pitänyt vihaisesti kysyä, mikä teillä siellä on oikein hätänä. Olen sanonut tuntemattomalle kiitos, joka oli ilmiselvän asian vuoksi aivan tarpeetonta. Olen lausunut saksan sanoja väärin. Kun saksani oli vielä ruosteessa, koitin englanniksi selvittää asioita virastossa ja tämänkin tein niin väärin. Tätä tragikoomista listaa voisi jatkaa loputtomiin.  

Siinä missä ihmiset kokevat oikeudekseen puuttua toisten asioihin negatiiviseen sävyyn, toimii tämä kommentointi myös toisinaan positiivisessa valossa. Tuntemattomien kanssa keskustellaan kiinnostuneena ja toisen kivan näköistä takkia tai niitä likaisia aurinkolaseja saatetaan kehua vuolaasti.

Oman suhtautumisen tähän kaikenlaiseen puuttumiseen näin neljän ja puolen vuoden jälkeen voi tiiviistää näin, että samalla kun tekee mieli näyttää keskisormea, hymyilyttää ihan tosi paljon. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Imejä kun ollaan
1/6 | 

Kummallista. Olen asunut Kölnin maisemissa kohta 50 vuotta ja minulle ei mitään vastaavaa ole melkein koskaan tapahtunut. Jos on muutaman kerran niin olen antanut tuutin täydeltä takaisin. Yksi juttu on mielessä, kun kylän lihakaupan rouva kysyi, alkuvuosina, että mitä saisi SINULLE olla. Vastasin, että mitä SINÄ suosittelet. Eipä sinutellut toista kertaa. Tietäen, että siihen aikaan 70. luvulla ei tosiaankaan sinuteltu. Kuin ulkomaalaisia. Vähän on ajat muuttunut, mutta kyllä vieläkin teititellään henkilöitä, joita ei tunne. Minä pidän reininmaalaisten suorasanaisuudesta.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Suorasanaisuuteen on ollut totuttelemista, mutta kyllä tästä itsekin pidän. Ja olen myös oppinut sitten tarvittaessa takaisin sanomaan- joten hyvät ja rattoisat oppivuodet nämä ovat olleet :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Aino H.
2/6 | 

Aldin kassalla 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa kassanhoitaja huomautti, että pakkaamiseni sujuisi nopeammin, jos siirtäisin kärryni kiinni kassapöytään. Omassa päässäni oli jo valmiina kommentti huomauttaa A) pienestä kassalinjastosta B) kassanhoitajan suorituksesta, olihan hän jo tiputtanut avokadoni (joka vieri melko pitkälle, ja jahtaamisen vuoksi pakkaamiseni linjastolla pysähtsy), sekä minua edellä olevan asiakkaan munat (!). Totesin "ach ja!", ja hilasin kärryni lähemmäs kassapöytää. Olen suomalainen...😂

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Mulle on tapahtunut tämä sama Aldissa :-D Tosin kassahenkilö kurkotti kärryn itse kassaan kiinni ja sanoi, että näin se tehdään :-D Tämäkin hämmensi, mutta hyvä vinkin vuoksi sujuukin Aldissa käynnit juohevammin ;-) 

Johanna, Eau De Cologne

Vierailija
3/6 | 

Aino H, minulta olisi varmaan päässyt suusta, että ”kein Stress, bitte“. Niin, ja se ”bitte” eli olkaa hyvä tärkeä sana.

Matkustaja
4/6 | 

Työni puolesta jo vuosia ympäri Saksaa matkanneena olen törmännyt ko. ilmiöön kaikkialla. Riippumatta paikkakunnan koosta tai maantieteellisestä sijainnista. Toisten neuvominen ei myöskään rajoitu ulkomaalaisiin, vaan kunniansa saa kuulla kaikki, jotka esimerkiksi jonottavat väärin (!), ovat hitaita, istuvat junassa väärällä paikalla, puhuvat liian kovaa tai mitä näitä nyt on. Hämmentävä ilmiö ja alkuun todella yllättävä, sillä pitkän saksan lukeneelle on lapsesta asti korostettu saksalaisten hyviä käytöstapoja. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat