Viisi ohjelman täyteistä päivää Suomessa ovat nyt muisto vain ja arki Kölnissä on sujahtanut jälleen uomiinsa. Edellisestä Suomen keikasta ehti kulua tasan tarkkaan vuosi ja kaksi kuukautta. Tosin sekin oli pikainen viikonlopun mittainen pyrähdys ystävän häitä juhlimassa. Pidemmästä Suomessa oleilemisesta onkin jo aikaa. 

Etukäteen jännitin matkaa paljon. Eniten ehkä sitä, miltä tuntuisi olla kotimaassa ja kävisikö mahdollisesti niin, että en haluaisikaan palata Kölniin enää. Olinhan kevään aikana tuntenut kovin polttavaa Suomi- ikävää ja lisäksi perheemme tilanne on tällä hetkellä sellainen, että voisimme halutessamme asettua Suomeen takaisin asumaan. 

Kummallista kyllä, näin matkan jälkeen tuntuu, että meidän koti on kovin vahvasti Kölnissä.

Oi, Helsinki Helsinki!

Helsinki on minulle Suomessa se paikka, jossa olen elämäni aikana asunut kaikista paikoista pisimpään. Se on kaupunki, jossa olen viettänyt elämäni vauhdikkaimmat vuodet: Suomen pääkaupungissa olen opiskellut, mennyt oman alani töihin ja saanut maailman ihanimman tyttären. Helsingissä olemme myös tutustuneet mieheni kanssa sekä myöhemmin menneet naimisiin. 

Helsingillä on kieltämättä äärettömän suuri rooli elämässäni. Siellä asuu suurin osa ystävistäni sekä äitini. Helsinki on ehdottomasti minun Suomen kotini. 

Jostain syystä olen parin vuoden ajan asettanut Helsingin ja Kölnin kilpailuasetelmaan. Pään sisälläni on käyty tiukkaa kamppailua siitä, kumpi onkaan parempi paikka asua. Viikonloppuna heräsin siihen, että tällainenhan on aivan turhaa. Molemmilla on sydämessäni yhtä suuri tila ja nämä kaksi kaupunkia ovat kuitenkin kovin erilaisia. Helsinki on pienempi, skandinaavinen, erittäin kaunis ja trendikäs. Kölnin ollessa rosoinen suurkaupunki, mutta silti ainakin omissa silmissäni erittäinen monimuotoinen, aivan ihana ja kotoisa. 

Ystävyyssuhteiden speed datingiä

Ystävyyssuhteet Suomessa on aihe, joka herättää meidän ulkosuomalaisten keskuudessa kovastikin aina silloin tällöin keskustelua. Ketkä ystävistä jaksavat tulla uuteen kotimaahan kyläilemään ja kenellä on siihen mahdollisuus? Entä miten sitten itse suunnitellaan ystävien tapaaminen Suomeen mennessä? On ystäviä, jotka eivät vaivaudu näkemään Suomeen tulevaa, vaikka kovasti kyselevät, että koska nähdään, sillä juuri ystävän Suomen loman aikaan saattaa olla vaikka kampaajalle varattu aika tai tapaaminen, jota ei vain yksinkertaisesti voi siirtää. Huomattu myös on, että toisiin maihin tullaan enemmän kyläilemään kuin toisiin. 

Ystäväpiirit pienenevät vuosien saatossa ja ulkomaan vuodet ikään kuin erottelevat jyvät akanoista. Allekirjoitan itsekin näitä yllämainittuja ajatuksia, näinhän nämä asiat vain menevät. 

Minulle on aina ollut selvää, että haluan Suomen vierailuilla nähdä mahdollisimman montaa ystävää, vaikka se vaatisikin itseltä aika paljon kulkemista. Tällä reissulla olikin varsinainen ralli päällä ja parhaimpana päivänä deittasin viittä eri ystävää. Juttuja jatkettiin siitä mihin viimeksi oltiin jääty ja kaikki oli niinkuin ennenkin. Lyhyitä, mutta tärkeitä hetkiä. On äärimmäisen arvokasta, että edelleenkin siellä Suomessa on ihmisiä, joita voin kutsua ystävikseni. 

Miltä se Suomi tuntui?

Suomi tuntui oletettavastikin vielä tutulta, enhän nyt vielä niin pitkään ole ollut poissa. Ilman laatu oli huomattavan raikasta, jopa Helsingissäkin tuntui hiljaiselta (Kölnissä on jatkuva melu), ruuat maistuivat niin hyviltä ja erilaisilta Saksaan verrattuna. Hämmästyin aidosti ystävällistä ja hymyilevää asiakaspalvelua ja kauhistelin ravintoloiden hintoja. 

Päivien aikana kuvittelin arkeamme takaisin Helsinkiin, tulin äkkiä siihen tulokseen, että takaisin sopeutuminen veisi varmasti aikaa. Elämämme on tällä hetkellä niin erilaista Saksassa, kuin se oli silloin muutama vuosi sitten Suomessa. 

Jotain oli myös päässyt unohtumaan: Seisoin bussipysäkillä ja näin bussin tulevan, en muistanut heilauttaa kättä, kuten Suomessa on tapana ja tietysti bussi huristeli ohitseni itseni tuijottaessa hölmistyneenä, että mitä tässä juuri tapahtuikaan. 

Kotiin viemiseksi piti saada leipiä, kahvia, lehtiä ja suomalaisia vaatteita. Ihan vain siksi, että saisin palan rakasta kotimaatani mukaani. Arvostan Suomea tällä hetkellä niin paljon enemmän kuin siellä asuessani, asioita kun katselee kauempaa, tuntuvatkin ne erilaisilta.

Kesällä suuntaamme vielä uudemman kerran Suomeen lomailemaan. Tuntuu kovin tärkeältä, että lapsikin tuntee juurensa. Kohta nimittäin olemme jo siinä tilanteessa, että tyttömme on asunut suurimman osan elämästään Saksassa.

Kommentit (2)

Sisko
1/2 | 

Nuo ystävyyssuhteet on kyllä kinkkisiä. Niitä ei kuitenkaan voi väkisin ylläpitää. Moni sanoo että kyllä tullaan/mennään/nähdään, mutta kun tulisi aika sopia tapaaminen, mikään ei käy kun telkkarista tulee salkkarit/on kissanristiäiset/ täytyy mennä ostamaan ketsuppia jne..
Kiva että viitsit käydä kavereita tapaamassa, vaikka edes pikaisesti! :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kinkkistä on ja onpa yksi pitkäaikaine ystävyyssuhde päättynytkin tässä hiljaittain. Vaikeita asioita, mutta uskon, että oikeat ystävyyssuhteet pysyvät välimatkankin ajan. 

Johanna, Eau De Cologne

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat