Syyskuu on vierähtänyt jo pitkälle, mutta me ollaan edelleen ns. tässä uuden päiväkodin vaaleanpunaisessa pumpulissa. Arki tosiaan tuntuu yhdeltä pitkältä juhlalta, niin hienosti ja helposti asiat tuntuvat nyt sujuvan. 

Lapsi on päiväkodissa aamusta iltapäivään ja näin ollen myös omat työaikani ovat muokkautuneet. Päiväkodissa on oltava aamuisin klo yhdeksään mennessä ja sieltä pitää tytär noutaa viimeistään klo 17. Mielellään jo aiemmin, "sillä kukaan lapsi ei ole täällä sulkemisaikaan saakka", näin meitä on ohjeistettu. Nämä ns. normaalit kellon ajat ovat tuoneet elämään säännöllisyyttä ja rytmiä ja myös niitä kauan kaivattuja, saksalaisia tuttavuuksia. 

Päiväkodin jälkeen olemme treffailleet uusia kavereita ja heidän vanhempiaan puistoissa ja on meillä jo yksi kaveri ollut kotonakin kylässä äitinsä kanssa. Tämä sosiaaliseeraminen on tarkoittanut myös sitä, että omat saksan taidot ovat päässeet jälleen tiukkaan testiin. Kaiken uuden keskellä itaisin ja vielä aamuisinkin olemme olleet lapsen kanssa kyllä aika väsyneitä. Mies on reissannut tiiviiseen tahtiin työnsä vuoksi ja niinpä arki on rullannut allekirjoittaneen veivauksella. 

Toissa päivänä päiväkodin seinälle ilmestyi kauan odotettu työlista vanhemmille. Innokkaimmat olivat jo ehtineet valita suosikkinsa ja valitsin itse sieltä sen mikä helpoimmalta kuulosti: Päiväkodin ovien ja oven kahvojen puhdistus kerran kuussa. Ystäväni perhe oli ottanut viime vuonna tehtäväksi samaisesta päiväkodista lelujen pesun ja perheen mies oli onnistunut sulattamaan legot pesukoneessa. Arvelin, että tämä oma valinta ei veisi välttämättä hirveästi aikaa ja sujuisi ilman ongelmia, joten ovia pyyhkien mennään sitten viimeinen päiväkotivuosi. Lisäksi jokaisen vanhemman tuli ilmoittautua hoitorinkiin kaksi kertaa, jotta päiväkodin henkilökunta voi kokoustaa keskenään kerran kuukaudessa. 

Olen edelleen hämmästynyt vanhempien ystävällisyydestä ja vaikka olo on valehtelematta joinakin päivinä ollut kuin sirkuseläimellä: "Hei, te olette ne suomalaiset, tervetuloa meidän päiväkotiin, kertokaa miten te tänne olette muuttaneet!".. En silti vaihtaisi entiseen. Niin mahtavaa tämä kaikki on, etten vain malta olla hehkuttamatta kaikkea uutta ja ennen kaikkea sitä, kuinka onnellinen lapsi on. 

 

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat