Kirjoitukset avainsanalla Lapsuus

Pessimisti ei pety, vaan voi tuntea olonsa lottovoittajaksi. Tällainen olotila itselläni oli eilen tiistaina illalla. 

Elokuun 30. päivä tyttömme aloittaa saksalaisen koulutaipaleensa ja tänään hän oli tutustumassa tulevaan luokkaansa. Eilen tiistaina me vanhemmat istuimme tässä samaisessa luokassa tutustumassa toisiimme sekä opettajaan.

Kun tarpeeksi pitkään omassa mielessään on hokenut sitä, että suomalainen koulu olisi varmasti Pisa tulostenkin ansiosta se paras vaihtoehto lapselle- vaikka en vielä ollutkaan koskaan tämän kouluasian vuoksi valmis suuntaamaan muutokuormaamme takaisin Suomeen, syyllisyyttä olen asian vuoksi tuntenut paljonkin. Meidän suomalaislapsi- parka joutuisi vanhempiensa vuoksi käymään kouluaan täällä Saksassa. 

Eilen illalla olin jo kuitenkin aivan varma, että tuleva saksalainen koulu on se paras vaihtoehto hänelle juuri nyt. Opettaja vaikutti todella mukavalta ja asiansa osaavalta ja jotenkin vain tuntui, että asiat loksahtivat paikoilleen juuri niin kuin pitääkin. Hyvä, etten purskahtanut opettajan ja vanhempien edessä itkuun, sillä suuri taakka tuntui harteiltani vanhempain illan aikana valuvan olemattomiin.

Meidän koulussa luokat ovat yhdistelmäluokkia, jossa 1-2- luokat ja 3-4- luokat ovat samassa. Luokan kokoonpano tulee syksyllä olemaan 11 ekaluokkalaista ja 12 tokaluokkalaista. Luokka saa syksyllä myös toisen opettajan, mutta hänen henkilöllisyytensä ei ollut vielä selvillä. Neljännen luokan jälkeen täällä Kölnissä lapset siirtyvätkin sitten lukioon tai toisiin kouluihin (myönnän, tämä aikaisessa vaiheessa lasten luokittelu eri tasoihin vähän kauhistuttaa, mutta ei mennä siihen nyt). 

Eilen opin kuitenkin koulukäytännöistä sen verran, että koulu tulee alkamaan ensimmäisellä luokalla joko klo 8.05 tai klo 9.00. Ennen koulun alkua lapset järjestäytyvät jonoihin koulun pihalle, josta sitten opettajat tulevat noutamaan. Aamupala syödään luokassa omista eväsrasioista noin klo 10.00. Koulu päättyy klo 12 ja tämän jälkeen on lounas koululla kaikille iltapäiväkerhoon jääville.

Vanhemmat saavat siis valita, hakevatko lapsen koulusta jo klo 12 vai jääkö lapsi iltapäiväkerhoon klo 15.30 saakka. Tämä iltapäiväkerho on kuitenkin sellainen, että mikäli sieltä paikan lapselleen lunastaa, tulee lapsen olla siellä joka päivä säännöllisesti. Iltapäiväkerhossa tehdään ohjaajien avulla läksyt, askarrellaan, leikitään ja syödään välipalaa. 

Positiivinen asia tässä koulujutussa on myös se, että lapset voivat käydä iltapäiväkerhoa neljännen luokan loppuun saakka. Hämmästelin asiaa eräälle äidille tänään aamulla koululla ja hän katsoikin minua hämmästyneenä: "Et kai halua, että lapsestasi tulee avainkaulalapsi?!". Se että lapsi menisi iltapäiväksi kotiin ja voisi kännykällä soitella vanhemmilleen, tuntuu täällä olevan vieras ajatus. Kännykät kuulemma yleensä hankitaan vasta sitten kun siirtyy neljänneltä luokalta eteenpäin muihin kouluihin. 

Ensimmäisellä luokalla lapset opiskelevat matematiikkaa, englantia, liikuntaa, kuvaamataitoa, eri uskontoja ja filosofiaa (tarkempi uskonnon opetussuunta valitaan sitten kolmannelle luokalle) ja saksaa. Saksaa opetellaan kirjoittamaan ensin niin kuin lapset sanan itse kuulevat ja vasta myöhemmin kiinnitetään huomiota oikeaoppisuuteen. Tarkemmin tästä metodista kuulee sitten lisää syksyn vanhempain illassa. 

Saimme mukaamme listan välineistä, jotka pitää hankkia lapselle kouluun. Kyniä, vesivärit, eri värisiä vihkoja, viivottimia yms. Ja kaikki nämä tulee nimikoida nimitarroin. Lisäksi ensimmäisenä päivänä pitää olla mukana se kaamea, omakotitalon näköinen reppu (joka muuten voi maksaa kaikilla herkuilla 250 euroakin) sekä pieniä lahjoja sisältävä Schultüte eli koulutuutti. Paljon mielenkiintoista on siis vielä edessä ennen elokuun loppua.

Meitä tai oikeastaan lasta potkaisi onni siinäkin suhteessa, että hänelle tuttuja lapsia tulee olemaan samalla luokalla jopa seitsemän. Ainoa miinuspuoli joka koulussa pisti silmään ja jonka oikeastaan tiesinkin etukäteen asuinalueemme perusteella, ettei kovin paljon kulttuurien kirjoa oppilaiden keskuudessa ole. Vanhemmat tuntuivatkin olevan sitä mieltä, että on eksoottista (ja positiivista) saada suomalaislapsi luokalle. 

Aika huikeaa, jännittävää, hieman ehkä haikeaa ja ihanaakin! Kohta se alkaa- hänen saksalainen koulutaipaleensa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huhhu, huokailuttaa jo valmiiksi. Meillä kertalleen koettu kouluun haku- rumba alkaa alkaa jälleen ensi maanantaina. Tänä vuonna prosessissa on tosi kyseessä, sillä lapsen pakollinen kouluvelvollisuus täällä Saksassa alkaa ensi syksynä. Samana päivänä kun lapsi aloittaa koulun, saamme sanoa hyvästi vapaasti suunnitelluille lomille. Edessä ovat tiukan kurin loma-ajat eikä lomailemaan lähdetä koulujen lomien ulkopuolella. 

Lapsihan ilmoitettiin kouluun jo viime vuonna, mutta koululääkärin huutaessa meidät kirjaimellisesti ulos koulusta helmikuussa, aloitamme paperishown jälleen uudestaan. Tilannehan meidän kohdalla oli se, että vaikka ikätoverit aloittivat koulun jo tänä syksynä, meillä oli tilaisuus hakea tai olla hakematta kouluun viime syksynä lapsen ollessa lokakuussa syntynyt. 

Asiassa ei auta yhtään se, että homma on hoidettu jo kertaalleen, paperit on kaivettava kaapin kätköistä uudelleen ja lomakkeita on täytettävä. On pohdittava, mihin kouluun haemme ja haemmeko lähikoulun katoliseen opinahjoon vai siihen tavalliseen peruskouluun? Vaikka en ole kovin innoissani tästä saksalaisesta systeemistä, olen aika varma, että mikäli joku hetki Helsinkiin palaamme, koitamme hakea paikkaa lapselle Helsingin saksalaisesta koulusta. Tällä hetkellä lähdemme siitä tilanteesta, että saksa on lapselle yhtä tärkeä kieli kuin suomikin ja tämä on asia, mikä tulee ottaa huomoon tulevaisuutta suunnitellessa. 

Minun pohtiessa toisenlaisia asioita olen huomannut, että päiväkodin vanhemmille kouluihin hakeminen ja koulut ovat varsinainen kuuma peruna: 

Mihin kouluun Eevi menee?

Ja oletteko aivan varmoja, että hän menee sinne?

Olen kuullut, että koulu on yksi Kölnin parhaimpia, joten se kannattaakin olla ykkösvaihtoehto! Se toinen mistä mainitsit, ei välttämättä ole niin hyvä.

Voitaisiin koittaa laittaa lapset samalle luokalle, sillä tiedän miten se kuvio menee. Ensi keväänä saa laittaa yhden toiveen ja se on oltava molemmilla sama, jos aikoo päästä samalle luokalle. 

Sovitaanko, että kirjoitetaan lastemme nimet sitten paperiin? 

Ettehän muuten ole Suomeen lähdössä takaisin?

Vaikka päiväkodin vanhemmat ja lapset ovat tosi ihania, tuntuu tällainen kaupankäynti itsestä tosi hassulta. Koulun aloitukseen olisi tietysti hyvä saada joku tuttu kaveri mukaan samalle luokalle, mutta koska neljännen luokan jälkeen kouluja jälleen vaihdetaan, ei välttämättä vielä ole kyseessä lopun elämän ystävyydet. 

Käytännön syistä olemme päätyneet hakemaan lähikouluun. Mahdollisesti jo toisella luokalla lapsi voisi kulkea 500 metrin matkan yksin, vaikka täällä on varauduttava siihen, että lapsi viedään ja haetaan ensimmäiset neljä luokkaa. 

Kysyin lapselta kenen kanssa hän haluaisi samalle luokalle ja valitettavasti minun täytyi tuottaa asiassa pettymys, sillä hänen ihastuksensa menee kyllä samaan kouluun, mutta sille katolilaiselle puolelle...

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Olen opettaja Rheinland-Pfalzin osavaltiossa. Vierastan hiukan sitä, että teillä siellä eritellään alakoululaiset uskonnon mukaan ja mm. katolisille on omat luokkansa. Outoa minusta on myös tuo vapaa kouluvalinta "hyvien " ja "vähemmän hyvien " alakoulujen välillä. Rheinland-Pfalzissa toteutetaan hyväistä syistä tasa-arvoa, (tyttöjen ja poikien) yhteisopetusta ja inklusiota. Valtio takaa kaikille yhtä laadukkaan opetuksen, myöskin oppilaille, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia, joihin en tässä puutu.

Pääsääntöisesti lapsi käy ensimmäiset 4 luokkaa oman koulupiirinsä lähikoulussa. Vain painavista syistä voi saada luvan käydä toisen piirin koulua. Vanhempien  pitää neuvotella kummankin koulun rehtorin kanssa, sopiko vaihtaminen toisen koulupiirin kouluun. Vaikka hyvää tahtoakin olisi, voi joskus olla niinkin että toisessa koulussa ovat luokkien kiintiöt täynnä. Viidennestä luokasta asti on vapaa kouluvalinta. Jätin tässä tahallani mainitsematta sen, että vanhemmat meilläkin voivat vapaasti valita valtion ja yksityisen (maksullisen) koulun välillä. Jos vaikka koulun ylläpitäjä olisi joku uskonnollinen tai filosofinen yhteisö, niin koulun pitää noudattaa kulttuuriministeriön hyväksymää opetussuunnitelmaa kaikissa oppiaineissa ja olla avoin kaikille uskonnosta, kansallisuudesta tai muusta riippumatta.

Koulupakko ei ole niin paha kuin miltä se kuulostaa. Ilman lakia ei viranomaisilla olisi mitään mahdollisuutta saada koulupinnaajia käymään säännöllisesti koulua loppuun asti (18 vuotiaaksi). Kun valtio märää (oppi)velvollisuuden, niin se myös valvoo, että se toteutuu käytännössä. Loogista.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Näköjään näitä osavaltiokohtaisia eroja löytyy. Meidän kaupungiosassa on kotoamme kahden kilometrin säteellä viisi koulua ja vaikka suurin osa lapsista meneekin siihen heille osoitettuun lähikouluun, niin tosiaan olen huomannut sitä, että vanhemmat arpovat eri koulujen välillä ja käyvät tutustumassakin näissä, jonka jälkeen päättävät mikä koulu tulee ykkösvaihtoehdoksi hakemukseen ja millä sen sitten ikänä perustelevatkin, että haluavat toiseen kuin siihen lähikouluun. Mutta ainakin meidän päiväkodin vanhemmat tuntuvat pitävän itsestään selvänä, että lapsi sitten pääsee siihen haettuun, ei lähikouluun. 

Ja kiitos viestistäsi, oli kiva lukea toisen osalvaltion kokemuksia! Ja maassa mennään maan tavan mukaan - vaikka se koulupakko kummalliselta tuntuukin, toki uskon sen täällä Saksassa olevan erittäin tarpeelinenkin. 

Johanna, Eau De Cologne

Elina
2/4 | 

Meidän lähikoulu on katolinen ja siellä ei edes tarjota muuta uskonnonopetusta kuin katolista...
Kyseessä siis on ihan valtion ylläpitämä koulu, eikä mikään yksityiskoulu. Pitää vaan oikoa joskus niitä opetuksia kotona, että tämä on katolinen näkemys, mutta me luterilaiset ymmärrämme sen tällä lailla...
Siltikin on hyvä, että lapset voivat mennä lyhyen koulumatkan itse ja oppivat itsenäiseksi. Meillä näkee muuten paljon ekaluokkalaisilla, että vanhemmat vuorottelevat saattamisen suhteen. Ne, jotka siis tulevat samalta suunnalta keräävät jopa usean oppilaan ryhmän, joka luotsataan turvallisesti koulun portille.
En kyllä edes vielä neljännen luokan jälkeenkään halua, että koulumatka olisi pitkä, vaikka jokin toinen koulu tarjoaisi luultavasti paremman kurssivalikoiman kuin lähi-Gymnasium. Omiin arvoihin ei mahtuisi muutenkaan mikään pinnallinen ja elitistinen ympäristö, mikä valitettavasti on usein tulos, kun lähdetään valkkaamaan ”hyvien” ja ”vähemmän hyvien” koulujen välillä.
Jos nyt ei asu ihan missään ongelmalähiössä, niin veikkaisin, että lähikoulussa saa oppia ihan hyvässä ilmapiirissä ;-)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Ollaan tosi onnellisia siitä, että koulu on kovin lähellä ja vaikka olisi itselläni ollut kieltämättä kiinnostusta toiseen kouluun, kyllä se välimatka tässä ratkaisi asian. Toivoisin vain, että lähikoulussa olisi oppilaiden suhteen värikkäämpi kulttuurien kirjo. Se, että asuinalueellamme ei ole juurikaan maahanmuuttajataustaisia perheitä on mielestäni harmi ja tämä toki sitten näkyy siinä, että koulu saattaa olla hieman "elitistinen". 

Johanna, Eau De Cologne

Nyt on aihetta todellakin tuulettaa! Lapsen päiväkodin vaihdos on sujunut ongelmitta ja kaikki on mennyt uskomattoman helposti. Olen hämmästynyt, onnellinen ja äärimmäisen kiitollinen. Kulunut ensimmäinen viikko uuden päivänkodin kanssa, on saanut itseni havahtuneeksi siihen, että toisinaan täällä Saksassakin osataan ja osataankin todella hyvin! Ja tässä tapauksessa kunnia menee nyt lapsen huikealle uudelle päiväkodille. 

Aamumme ei enää ala kysymyksillä: "Eihän tänään tarvitse mennä päiväkotiin, kuinka monta tuntia olen siellä tänään ja montako päivää on viikonloppuun?. Lapsi sen sijaan kysyy innokkaana aamuisin, joko lähdetään? Päiväkotiin hän tekee itse eväät mukaan, sillä heillä on tapana aamuisin kokoontua syömään ryhmittäin ja jokainen tuo silloin mukanaan kotoa leivän, ehkä kasviksia ja juomapullon.

Olen saanut tavata päiväkodin muita vanhempia ja yhteishenki tuntuu olevan positiivinen. Meiltä kysellään paljon Suomesta ja myös siitä, missä päiväkodissa lapsi on aiemmin ollut. Aamuisin ja iltapäivisin vastassa on toisten vanhempien hymyilevät kasvot ja sanoinkin eilen suomalaiselle ystävälleni, että en olekaan näin aidosti ystävällisiä saksalaisia aikoihin tavannut! Toki päiväkodin luonne on sellainen, että joukkoon on haettu perheitä, jotka ovat valmiita toimimaan päiväkodin hyväksi myös vapaa-ajalla ja tämä tällainen on varmasti karsinut joukosta nirppanokkaisimmat. 

Miten tämä vaihdos on sitten vaikuttanut lapseen? Positiivisten puheiden lisäksi hän on äärimmäisen tyytyväinen, rauhallinen ja onnellinen. Lapsestamme on viikossa tullut vapautuneempi ja uskallan jopa väittää, että itsevarmempi. Toiset lapset ovat ottaneet hänet hienosti joukkoon mukaan eikä häntä ole jätetty ulkopuolelle. Tunnen jopa hieman huonoa omaatuntoa siitä, että pidimme lapsen vanhassa päiväkodissa kaksi vuotta, emmekä hakeneet hänelle uutta paikkaa. Mutta parempi kai myöhään, kuin ei milloinkaan.. 

Olen viimeiset päivät kiitellyt päiväkodin henkilökuntaa ja kehunut sitä, miten näin lyhyessä ajassa voi tapahtua lapsessa näin suuri ja erittäin positiivinen muutos. Käsittämättömän hienoa, ei voi muuta sanoa. 

Kommentit (4)

Satu / hollanninsuomalainen
2/4 | 

Kiva kuulla! Mä oon vielä ihan tuore näissä päiväkotiasioissa ja kaikki jännittää vielä - ajatella, että niissä on noin suuria eroja! Kyllä sellainen lämmin ilmapiiri on tosi tärkeä, ihan niin kuin omalla työpaikallakin.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Ero on kyllä pöyristyttävä, näin kun jälkikäteen mietin. Hui! Nyt osataan kyllä arvostaa ja olla onnellisia tästä :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Kulunut kevät on ollut mielenkiintoinen ja stressaavakin: Helmikuussa saimme kuulla, ettei tyttömme aloitakaan koulua vielä tänä syksynä. Koululääkäri päätti, että lapsemme ollessa ns. Kann- kind asemassa, saisi hän odottaa koulun aloitusta vielä yhden vuoden ajan. Tyttömme on syntynyt lokakuussa ja loka-joulukuussa syntyneet lapset voisivat aloittaa koulun osavaltiossamme, joko olleessaan viisivuotiaita tai sitten seuraavana vuonna. 

Alkushokin jälkeen olemme olleet päätökseen erittäin tyytyväisiä. Lapsi saa nyt rauhassa kasvaa ja kehittyä ennen saksalaiseen koulumaailmaan astumista. Lisäksi saamme perheenä yhden vuoden lisää hieman vapaampaa elämää. Saksassahan on koulunkäyntipakko, eikä koulun lomien ulkopuolelle vapaita myönnetä. 

Samana päivänä, kun koululääkäri nuiji päätöksensä, aloitimme prosessin uuden päiväkotipaikan etsimiseksi. Painetta lisäsi se, ettei lapsi viihdy nykyisessä paikassaan, emmekä mekään vanhempina ole olleet aina täysin tyytyväisiä. Tuntui tärkeältä löytää hänelle sopiva päiväkoti vielä viimeiseksi vuodeksi. Laitoimme hakemuksen Kölnin kaupungille, mutta sieltä ei luonnollisestikaan ole paikkaa kuulunut tähän päivään mennessä. Toki olen ollut luottavainen sen suhteen, ettei esikouluikäistä voisi jättää ilman päiväkotipaikkaa.

Toukokuussa sanoimme sitten nykyisen päiväkotimme irti. Johtajan ymmärtäessä kantamme ja vaikean tilanteemme, hän lupasi meille, että lapsi saisi jäädä päiväkotiin vielä elokuun jälkeen, mikäli emme paikkaa löytäisi. Muutama viikko sitten ystäväni vinkkasi, että lähellämme oleva päiväkoti etsisi yhtä esikouluikäistä lasta, tosin he toivoivat löytävänsä vapaalle paikalle pojan. Otin paikkaan yhteyttä ja sovin, että menen lapsen kanssa vierailemaan heille yhdeksi aamupäiväksi. 

Kaksi viikkoa sitten johtaja otti meidät paikassa vastaan ja esitteli tilat. Ensimmäisen tapaamisen tarkoitus oli tutustua puolin ja toisin. Puolen tunnin jälkeen olimme lapsen kanssa aivan myytyjä. Tilat olivat upeat, jokapaikassa oli niin puhdasta ja siistiä, lisäksi päiväkodissa oli oma kokki! Ruokalista oli monipuolinen, piha valtavan kokoinen ja lisäksi sisällä oli iso jumppasali. Itse olin eniten hämmästynyt siitä, että tämä päiväkoti upeine puitteineen ei maksaisi maltaita. Päiväkoti on malliltaan Elterninitiative (sanaa on hankala suomentaa).

Saksassa on runsaasti Elterninitiative- päiväkoteja. Tämä tarkoittaa sitä, että päiväkoti on yhdistysmuotoinen ja saa tukea kaupungilta. Käsittääkseni useimmiten hoitomaksut maksetaan suoraan kaupungille ja päiväkoti perii kuukausittaisen jäsen- ja ruokamaksun. Tässä mallissa vanhemmat osallistuvat päiväkodin ylläpitoon eri tavoin, kuten erilaisiin kunnostustöihin tai siivoustalkoisiin. Toisissa päiväkodeissa vanhemmat myös kokkaavat lounaat. Meille tämä ensisijaisesti merkitsi myös sitä, että meidän olisi miehen kanssa läpäistävä haastattelu, jossa johtajan lisäksi olisi mukana kaksi vanhempaa päiväkodin neuvostosta. 

Vihdoin eilen aamulla olimme sitten haastattelussa. Meitä jännitti niin paljon! Tässä olisi nyt lapsen tärkeä vuosi vaakalaudalla. Mitä jos meistä ei pidetä? Mitä jos sanomme jotain väärin? Mitä jos olemme vääränlaisia ja ennen kaikkea meillä ei ole sitä heidän hakemaansa poikalasta! 

Ymmärrän kyllä, että vanhempien yhteistyön kannalta on tärkeää, että porukka toimii hyvin yhdessä ja ihmiset ovat samanhenkisiä. Mutta silti tuntui hullulta kertoa kolmen vieraan ihmisen edessä siitä, millainen on tyypillinen arkipäivämme, mitä teemme vapaa-ajalla ja millaisia oikeastaan olemme. Vakuuttelimme olevamme sosiaalisesti aktiivinen perhe ja että kovin mielellään tutustuisimme saksalaisiin lisää. Mikä olisikaan parempi paikka, kuin päiväkoti, joka toimii vanhempien voimin!

Haastattelun jälkeen mietimme tietysti, ettei sitä ja tätä olisi pitänyt sanoa, mutta tulimme tulokseen, että parhaamme yritimme, tällaisia me olemme. Iltapäivällä sitten puhelimeni soi ja sata kiloa painetta ja sterssiä valahtivat hartioiltani alas:

"Toivotamme Eevin tervetulleeksi, pidämme teistä tosi paljon!"

 

 

 

Kommentit (4)

Jonna
1/4 | 

Hienoa! Onnea uudesta päiväkotipaikasta! Meidän päiväkotihan on myös tavallaan vanhempainyhdistyksen ylläpitämä eli yksityinen, mutta kaupungin tukema. Maksamme kaupungin maksun päälle pienen kuukausimaksun (eskarivuosi on kaupungin osalta ilmainen) ja toki ruuat erikseen ja meillä myös juuri vaikkapa suursiivoukset ja puutarhatalkoot hoidetaan vanhempien toimesta. Itse olen kyllä tykännyt näistä erilaisista vanhempainvelvollisuuksista ja talkoista, koska niissä tutustuu hyvin paikallisiin. Eikä niitä ainakaan meidän päiväkodissa liikaa ole. Esim puutarhatalkoot ja suursiivousvuoro vain kerran viikossa, pykkivuoro pari kertaa ja myyjäiset kerran pari. Saa myös itse osittain valita mihin osallistuu, esimerkiksi minä olen ompelu- ja käsityöpiirissä, joku toinen taas järjestää juhlia tai huolehtii talonmiehen hommista.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos, ollaan kaikki niin onnellisia ja helpottuneita! Tuolla "meillä" on siivooja ja vanhempien vastuulle jäävät lelujen puhdistus yms. ja lisäksi puutarhatyöt ja päiväkodin erilaiset maalaustyöt. Myös hoitajien sijaistaminen heidän kokouksen ajaksi voi tulla kysymykseen :-) Mielenkiinnolla jään odottamaan millainen nakki meille napsahtaa :-D 

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat