Kirjoitukset avainsanalla asuminen

Helsingin Sanomien sunnuntain lehdessä oli hauska julkaisu siitä, millä nimillä suomalaiset kutsuvat naapureitaan. Juttu oli koottu kyselyn perusteella, johon oli vastannut 252 henkilöä. Hesari oli poiminut juttuunsa 41 eri naapureiden lempinimeä. Minua juttu kovasti nauratti, sillä itselläni on tälläkin hetkellä jokaiselle kerrostalossamme asuvalle naapurille omat lempinimensä. 

Ennen kuin päästän teidät tutustumaan naapureihimme, haluan vielä korostaa, että ketään ei ole tarkoitus pilkata. Nämä nimet omat syntyneet puhtaasti heistä saamieni mielikuvien perusteella. 

1. Alakerran mummo. Asuntomme alapuolella asuu herttainen vanha nainen. Hän taitaa olla talomme vanhin asukas. Hän tervehtii aina ystävällisesti ja on selvästikin kiinnostunut asioistamme. Uteliaita kysymyksiä tulee aina kohdatessamme. 

2. Düsseldorfin opiskelijapoika. Seinänaapurinamme asuu todella mukava lakiopiskelija nuorukainen. Hänen "vaatimattoman" opiskelijaluukkunsa koko on reilut 60 neliötä. Hän on kotoisin Düsseldorfista, jossa asuu paljon vauraita sukuja. Siksi kutsummekin häntä nimenomaan Düsseldorfin opiskelijaksi, sillä on päivänselvää, että hänen vanhempansa ovat varakkaita.

3. Kokki. Talossamme asuu aina niin kiireinen kokki. Hän on töissä talomme vastapäätä sijaitsevassa gourmet- ravintolassa. Aina kun hänet näkee, on hänellä työasu päällään.

4. Kylpytakkinainen. Meistä alhaalle hieman viistoon asuu nainen, joka ei vietä aikaa muuten parvekkeella kuin pyykkejä ripustaen. Aina kun olen hänet nähnyt, on hänellä ollut valkoinen kylpytakki yllään. 

5. Naisten nainen. Toinen suoraan alakerrassa asuva naapurimme harrastaa jalkapalloa, hänellä on koira ja tiheästi vaihtuvia naisystäviä. Kesäisin tervehdimme aina parvekkeelta toisiamme, muuten emme juurikaan juttele. 

6. Alakerran kukkamiehet. Alimmassa kerroksessa asuu todella mukava miespariskunta, jotka rakastavat puutarhahommia. Heidän kukkaistutuksensa isolla pihalla ovat kahdettivan upeita.

7. Alakerran puhelin espanjalainen. Alimmassa kerroksessa asuu myös tämä kyseinen henkilö, joka hoitaa puhelunsa aina kadulla. Olen pohtinut, että onko hänellä jotain salattavaa vai eikö mobiiliverkko toimi kunnolla hänen asunnossaan. En ole päässyt vielä selvyyteen. Hän on kuitenkin kertonut olevansa kotoisin Ibizalta.  

Lisäksi talossamme on asunut myös Suomessa asunut tyttö sekä kaljapyöräkori -mies.

Voin vain kuvitella, että naapureillamme on varmasti myös meille omat lempinimensä.

Olisikohan äänekkäät suomalaiset yksi vaihtoehto?

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Kati Suomalainen im Allgäu
1/3 | 

Voi hitsi tää on hauska. Harmi kun meillä ei ole kuin muutama naapuri. Täytyypä miettiä oisko tästä postauksen mahdollisuutta. Voisin ehkä laajentaa koko kylän kattavaksi tai itseasiassa tajusin että olenhan yhdessä kirjoituksessa puhunut hotellin asiakkaista "lempinimillä" http://suomalainenimallgau.blogspot.de/2016/04/hotelli-ravintola-martins... Tyttöjen kesken on myös puhuttu pojista partionimillä, kinkkuhammas, tuhrupaita jne. :) Onko tämä vain suomalainen tapa vai tekeekö muun maalaiset tätä myös?

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hyvä kysymys, onko tosiaan vain suomalaisten tapa.. Tuntuu, että saksalaiset käyttävät ehkä rouva/herra plus sukunimi - yhdistelmää :-D 

Johanna, Eau De Cologne

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saksassa vuokralla asuminen on yleisempää, kuin asunnon omistaminen. Näiden muutaman Saksan vuoden aikana olen kuullut monenlaista tarinaa saksalaisista vuokranantajista. Valitettavan suuri osa tarinoista on ollut negatiivisia. Vuokranantajien kanssa täällä Saksassa yhteistyö voi olla hankalaa, vuokralaisten elämää vaikeutetaan poismuuton kynnyksellä ja heiltä peritään kohtuuttomia maksuja erinnäisistä asioista. Kaiken lisäksi home- ja kosteusongelmia väheksytään. 

Meillä on käynyt tuuri vuokranantajamme kanssa. Herra tohtori K on mitä säntillisin talon omistaja. Hän nimittäin omistaa meidän koko kerrostalon. Hänellä on lisäksi Kölnissä muitakin kiinteistöjä, näin ollen häntä voisikin nimittää kiinteistömoguliksi. Toisaalta tämä suureellinen sana ei oikeastaan kuvaa häntä. Herra K on arkisesti pukeutuva perheen isä, joka huolehtii taloistaan, asunnoistaan ja vuokralaisten tyytyväisyydestä moitteettomasti osallistuen käytännön työhön paljon itsekin. Onneksemme hän puhuu myös englantia jonkin verran.

Kun etsimme Kölnistä asuntoa ja otimme yhteyttä häneen hänen ilmoituksensa johdosta, ensimmäiset sanat meille olivat "jotta Saksassa pärjää, on tärkeää osata saksaa jonkin verran". Oikeassahan hän siinä oli. Kun saimme neljätoista sivuisen vuokrasopimuksen käteemme, olisi todellakin saksan taito ollut tarpeen. Onneksemme miehen silloiset kollegat auttoivat kääntämisessä ja kertoivat tämän kaltaisen sopimuksen Saksassa olevan täysin normaalia. 

Yhden kerran olen epäillyt Herra K:ta ja hänen vuokranantajan taitojaan. Tämä tapahtui silloin, kun meidän asuntomme yhteen nurkkaan tuli hometta. Asunto oli tälloin vuoden ikäinen ja suomalaisena kauhistuin ja menin paniikkiin ilmestyneistä kosteusläikistä. Herra K pyysi minua pyyhkimään läikkiä etikalla ja palaamaan asiaan mikäli näitä tulee lisää. Hänen mukaansa tuore ulkonurkka voi tässä vaiheessa elää, eikä syytä paniikkiin ollut. Uskoin häntä lopulta, vaikka mietinkin, ettei tällainen etikalla pyyhkiminen voi olla totta!

Herra Tohtori K on aina hyvin kohtelias. Hän kättelee ja kysyy "Mitä kuuluu Rouva Ihmeelle? Onko asunnossa kaikki ok? Kerrottehan, mikäli tulee ongelmia". Jos hänellä on asiaa, hän soittaa puhelimella eikä suinkaan tule avaimilla itse asuntoon, kuten olen joidenkin vuokranantajien kuullut täällä tekevän. Hän kunnioittaa vuokralaisiaan ja reagoi asioihin nopeasti. 

Vaikka asuntomme ei aivan täydellinen olekaan pienen keittiönsä ansiosta ja jossain vaiheessa tarvitsemme lisää tilaa, Herra K:sta en kyllä haluaisi vuokranantajana luopua, en sitten mistään hinnasta. 

Tässä taannoin avaimeni katkesivat jäädessään kovassa tuulessa roskiksen oven väliin. Minulta meni pari viikkoa ennen kuin sain otettua asian hoidettavakseni. Laitoin hänelle eilen sähköpostia, vastausta en saanut, mutta tänään aamulla Hausmaisterimme eli talonmies soitti ovikelloamme ja toi avaimet. Olin jälleen kerran otettu Herra K:n nopeista liikkeistä ja tästä tämä kirjoituskin oikeastaan sai tuulta siipiensä alle.

Herra Tohtori K, kuten hän aina kirjeensä päättää, ansaitsee todellakin vuokranantajien kirkkaimman pokaalin ja meiltä ison kiitoksen. 

 

 

Kommentit (4)

Viherjuuria
1/4 | 

Siis hetkinen! Ymmärtääkseni saksalaisella asunnon omistajalla ei saa olla asunnon avainta silloin, kun asunnossa asuu vuokralaisia. Eli tuollainen kämppään tunkeutuminen on laitonta. Meidän vuokranantajalla ei ole avaimia ja siksi meidän pitää olla kotona passissa, kun tulee kaasumittarin lukija tai muuta. On olokin turvallisempi, kun tänne ei voi noin vain paukata ;)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Saksalaiseen mielenlaatuun tutustuneena, en yhtään ihmettele etteikö tällainen vuokra-asuntoon tuleminen olisi mahdollista ;-) Ja ainakin itselläni on sellainen käsitys, että hyvä vuokranantaja täällä Saksassa on enemminkin poikkeus kuin sääntö. Toivoa sopii, ettei näin olisi :-)

Johanna, Eau De Cologne

Jonna
2/4 | 

Meidän ensimmäinen vuokranantajamme täällä Saksassa oli täysi huijari ja harmiksemme se selvisi meille vasta pois muutettuamme :( Tämä toinen (ja nykyinen) vuokranantajamme on ihan ok. Häntä ei meidän asiat paljoa kiinnosta, kunhan vuokra maksetaan ajoissa. Olemme nähneet vuokranantajamme tasan kaksi kertaa tämän yli kolmen vuoden aikana. Kerran sopimusta tehdessämme ja nyt hetki sitten toisen kerran, kun hän tuli asentamaan meille lisää palovaroittimia.

Vierailija
3/4 | 

Saksassa on myös joka kaupungissa Mieterschutzverein/ Mieterverein (vuokralaisten yhdistys) , joka neuvoo jäseniään ja ajaa heidän oikeuksiaan epäkelpoja vuokraisäntiä vastaan. Saksan kielen taidosta on sekin hyöty, että ulkomaalaista ei höynäytetä, kun osaa etsiä itselleen tukea ja apua. Herra K on hyvästä syystä korrekti ja haluaa pitää hyvät vuokralaiset. Saksassakin on Mietnomaden eli petollisia vuokralaisia.

Kun ihmisille selviää, että olemmekin tulleet tänne suomalaisena perheenä eikä mieheni olekaan saksalainen, joudun useasti vastaamaan näihin kysymyksiin: “Miksi te sitten olette tänne muuttaneet? Eikö Suomessa ole kaikki niin hyvin?” 

Joka kerta tekee mieli sanoa, että onhan tämä Saksa monessa asiassa Suomeen verrattuna varsinainen takapajula. Mutta, joka kerta kerron kuinka hyvin viihdymme täällä ja emme ole aikeissa lähteä takaisin Suomeen ainakaan tällä erää. Tämä vastaukseni herättää hämmästystä, sillä Suomella on täällä erinomainen maine kaikin puolin. Yleensä vastaukseeni esitetään vielä lisäkysymys: “Mutta olette täällä ehkä työkomennuksella, ettekä jää loppuelämäksi?”.

Kysyjät osuvat kyllä toisaalta oikeaan. Eihän sitä koskaan tiedä, kauanko me täällä loppujen lopuksi asumme. Meillä ei ole täällä mitään, joka sitoisi meidät tänne loppuelämäksi. Kerron ihmisille aina myös, että toki meillä oli asiat Suomessakin hyvin, mutta halusimme itse lähteä kokeilemaan asumista muualla. 

Eilen istuessani bussissa mietin, että täällä me tosiaan asumme. Asia iski minuun äkkiä, niinkuin olisin saanut vasaran iskun päähäni. Tämä on meidän koti nyt. Tuli hieman haikea olo, mutta samalla hyvän olon aalto pyyhkäisi lävitseni. 

Tammikuussa meidän piti tehdä muutamia päätöksiä muunmuassa asumispaikan suhteen. Päätöstä tehtäessä, ainoa asia josta olimme varmoja, oli se, että haluamme asua täällä Kölnissä nyt toistaiseksi. Tämä on meidän kotikaupunki. Meidän on täällä hyvä olla. Emme halua nyt lähteä toisaalle tai mahdollisesti palata Suomeen. 

Koti on siellä missä sydän on. 
 

Kommentit (4)

Nomadi (www.sillavalinmaailmal...
1/4 | 

Olen tormannyt samaan ihmettelyyn taalla Maltalla. Suurin osa taalla asuvista ulkomaalaisista on Ita-Euroopan maista, joissa on Maltaa alempi elintaso ja he tulevat tanne ainakin osittain rahan perassa. Minulle taas ihmetellaan, miksi ihmeessa joku suomalainen tulisi tanne toihin -" eiko Suomessa olisi paljon paremmat palkat". No taatusti olisi. Enpa ole toisaalta Suomen palkkoihin koskaan tottunutkaan, kun olen asunut jossain muualla koko aikuisikani eika elamassa ole pelkasta rahasta kyse. 

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Aivan totta! Kaikkea ei voikaan rahassa mitata, elämä ja kokemukset ovat arvokkainta omaisuutta. KIitos kommentistasi!

Johanna, Eau De Cologne

Ulkosuomalainen jo 25 vuotta
2/4 | 

Olisi mielenkiintoista tietää missä mielessä Saksa on Suomeen verrattuna takapajula. Esimerkkejä, pliis!

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Tämä asia onkin kirvoittanut kommentteja kuulemani mukaan eräällä palstalla :-) Mutta aloitetaan vaikka siitä, kun ikäiseni 30- kymppinen muuttaa Suomesta Saksaan ja on tottunut siihen, että kaikki ostoksesi olet voinut maksaa Suomessa kortilla. Ensimmäinen asia jonka täällä opin oli se, että käteistä on aina kannettava mukana, koska kortit tai kaikki kortit eivät käy kaikkialla.. Tämä on ollut myös hankalaa Suomesta vieraileville ystäville, jos ei heitä ole asiasta muistanut muistuttaa.. "Ota sitten käteistä mukaan". 

Toiseksi, Suomessa totuin asioimaan netissä, myös osan virastoasioinnista tai käytännön asioinnista.. Täällä se ei ole ollut mahdollista, vaan juuri muuttanutta on saatettu luukuttaa virastosta ja luukulta toiselle, eikä tämä ole vain oma kokemukseni... 

Kolmanneksi, Suomessa totuin siihen, että kännykkäliittymäni nettiyhteyksineen oli aika edullinen.  Täällä maksan puhelinliittymästäni liikaa, puhumattakaan siitä, onko se hyvä ja kuuluuko siihen kaiken kattava nettiliittymä.. 

Tässä vain muutamia mainitakseni, mutta nämä puutteet eivät ole vaikuttaneet siihen, ettenkö täällä viihtyisi erinomaisesti :)

Johanna, Eau De Cologne

 

Asumme punaisen kerrostalon neljännessä kerroksessa, mielestäni yhdessä Kölnin kivoimmista kaupunginosista, Lindenthalissa. Kotia etsiessä meille oli selvää, että haluaisimme asua nykyisessä kaupungiosassamme ja niinpä keskityimmekin etsimään kotia pääsääntöisesti täältä. 

Asunnon hakua rajoitti ja määritti suurimmaksi osaksi edesmennyt labbiksemme, Elli. Elli pelkäsi rappusia ja kodin piti näin ollen sijaita talossa, jossa on hissi. Myös viheralueen läheisyys oli tärkeää. 

Mieheni pääsääntöisesti suoritti asunnon katsomiset, koska asui jo valmiiksi Kölnissä. Muutamaa kotiehdokasta pääsin itsekin katsomaan ja myönnettäköön, että olin yllättänyt. Yllätyin siitä, etteivät asunnot suinkaan aina olleet hyväkuntoisia ja meidän tulevina vuokralaisina olisi pitänyt tehdä itse haluamamme remontit. Selvää toki oli se, että voisimme joutua viemään kaappeja ja keittiön mukanamme, mutta että lattiakin! 

Onneksemme löysimme kodin, jossa vuokrantajamme omistaa keittiön ja se oli asennettu paikoilleen. Lattiakin oli valmiina. Annoin miehelleni valtuudet tehdä lopullisen päätöksen asunnon suhteen ja itse muutin sokkona uuteen kotiimme. Suomalaisuus tuntui olevan valttikortti vuokramarkkinoilla. 

Muutimme lentokoneella ja suuri osa tavaroistamme jäi Suomeen. Luovuimme vanhoista huonekaluistamme ja mukaan otin vain rakkaimmat astiat ja sisustustuotteet. Mukana muutti Pentikiä, Marimekkoa, Iittalaa ja Arabiaa. Tiesin jo valmiiksi, että Kölnistä voi ostaa jonkin verran Marimekon tuotteita ja ajattelinkin vuoraavani kotimme yltäpäältä Marimekkoon. Tuntui tärkeältä tehdä suomalainen koti vieraaseen maahan. Toisin kuitenkin kävi: Löysin nimittäin ihanan sisustuskaupan läheltämme. Edellämainittujen lisäksi kotiamme koristaa ruotsalaisen Pappelinan matot ja tanskalaisen Green gaten astiat.

Valoa, tilavat huoneet, pieni keittiö ja vinoja kattoja. Asumme ison puiston kyljessä. Asuntomme on valmistunut 2014 kerrostalon saneerauksen yhteydessä ja olemme tämän kodin ensimmäiset asukkaat sekä kerrostalomme ainoa lapsiperhe. Viihdymme kodissamme. 

Monesta asumiseen liittyvästä asiasta on saatu aikaan monet naurut ja hyvät keskustelut ystävien kanssa. Maassa maan tavalla, asumisessakin. Muun muassa vuokranantajan käskystä olen pyyhkinyt pientä alkavaa homekasvustoa etikalla ja tuuletan asuntoamme monta tuntia vuorokaudessa. Moni asia hämmästyttääkin ja huutelen näissä asuntoasioissakin sen kuuluisan saksalaisen järjestelmällisyyden perään. Ilmanvaihto, liesituuletin ja astiankuivauskaappi olisi kiva omistaa! 

(Meidän minimalistinen keittiö) 

 

(Olo- sekä ruokailutila)

 

(Makuuhuoneen työnurkkaus)

 

(Lapsen huone) 

 

 

Kommentit (1)

Héléna @ Chez Héléna
1/1 | 

Juu, nämä homekasvustot tuntuvat olevan arkipäivää täällä Keski-Euroopassa. Täällä Ranskassa kehotetaan pesemään homeet pois kloriitilla ja sitten maalaamaan päälle jos oikein pahalta näyttää... Olen näistä kommelluksista paljon omassa blogissani kertonutkin: http://chezhelena.com

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat