Kirjoitukset avainsanalla Loma

Tiedän, otsikko on vähän hassu, mutta paremmin en voi tämän hetkistä olotilaa ilmaista. Vaikka olenkin ollut onnesta soikeana koko kahden, Italiassa vietetyn viikon ajan, täytyy tunnustaa, että Comojärvelle saapuessamme suorastaan sekosin. Niin huikeassa paikassa olemme juuri nyt! 

Huomenna sunnuntaina pitäisi olla jo kotona, mutta päätettiin vielä jäädä yhdeksi ekstrayöksi. Saavuttiin näihin upeisiin maisemiin eilen myöhään ja tänään oli tarkoitus jatkaa matkaa ja ajaa puolet 800 kilometrin kotimatkasta. Tällä kertaa kuitenkin sydän voitti järjen ja hups, näin jäimmekin tutustumaan vielä täksi päiväksi Comon seutuun. Eihän täältä Italiasta pois haluaisi, on niin paljon nähtävää ja ihanaa tunnelmaa ei varmaan tarvitse enää erikseen edes mainita. 

Kun saa aamulla herätä näistä maisemista, eihän sitä kotiin halua
Kun saa aamulla herätä näistä maisemista, eihän sitä kotiin halua

Vielä eilen aamulla arvoimme, ajammeko takaisin Ranskan läpi vai mahdollisesti Sveitsin läpi kuten tullessakin. Mies oli sitä mieltä, että tsekkaisimme Comojärven. Arvatkaa vaan, kuinka onnellinen olen tästä ideasta, itse olin nimittäin menossa kotiin Ranskan kautta. 

Niinpä siis vielä eilen aamulla näppäilimme majoitusvaihtoehtoja, löysimme mahtavan ja viihtyisän, pienen huoneistohotellin pienestä 1000 asukkaan Musson kylästä. Residence la Pianca on loistavaila sijainnilla korkean rinteen päällä ja meidän terassilta avautuu upea näköala kohti Comojärveä. Vaikka itse kylässä ei ole kuin kauppa ja apteekki, mutta rauhaa ja hiljaisuutta kaipaaville tämä on juuri se täydellinen combo. Residencen kattoterassilla on tarjolla myös uima-allas ja aurinkotuoleja. Täyden kympin majoitus ja osittain myös tästä syystä päätettiin jatkaa lomaa. Suosittelen tätä siis kaikille Comojärven kävijöille.  

Alue ei ole meille ennestään tuttu ja täytyy myöntää, etten aiemmin muutenkaan ole ollut kovin kiinnostunut pohjoisemmasta Italiasta. Tosin Bergamoon ihastuin niin paljon viime syyskuussa, että matkustin sinne vielä uudestaankin myöhemmin syksyllä. Tänään päivällä otimme lautan Menaggiosta järven toiselle puolelle Varennaan ja kävimme lounastamassa kera "muutaman" muun. Varenna oli kyllä uskomattoman kaunis (hox. tämän tekstin kansikuva ja viimeinen kuva) ja arvatenkin tällainen paikka vetää turisteja puoleensa. Lauttamatkan kesto oli 15 minuuttia ja hinta meno-paluulle kahdelta aikuiselta ja yhdeltä 6- vuotiaalta oli 23 euroa. Varsin kohtuullista mielestäni. 

Oh my, tämä viikonloppu sai kyllä haaveilemaan tulevista lomista ja nimenomaan niistä, jotka voisimme mahdollisesti viettää vaikka täällä Comojärven seudulla.  

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Ah. Hollannissa kaikki on paremmin ja elämä niin paljon rennompaa!", tokaisi lapsen päiväkotikaverin saksalainen isä tässä taannoin. Yllätyin tästä kommentista, sillä olen aina jostain syystä kuvitellut saksalaisten olevan kovin ylpeitä kotimaastaan ja muiden naapurimaiden olevan heille täysin yhdentekeviä ainakin mitä paremmuuteen tulee. Tokihan saksalaiset matkaavat mielellään Hollanin puolelle sunnuntaisin tai muina pyhinä ostoksille ja maan rantakaupungit ovat kesäaikaan myös heidän suosiossaan. Mutta en olekaan ajatellut, että joku voisin kohdata saksalaisen, joka tuntee samankaltaista hurmosta kanssani tätä kiehtovaa "litteää" maata kohtaan. 

Päätimme perheen kanssa vähän extempore, että pääsiäisenä olisi hyvä aika ottaa jälleen vuokra-auto alle ja suunnata tutkimaan Hollannin surffimahdollisuudet. Hollannin rannoille meiltä ajaa autolla ilman pysähdyksiä ja ruuhkia noin kolme tuntia. Buukkasimme hotellin Haagin keskustasta ja lähdimme reissuun lauantaiaamuna. Täytyykin suositella Haagin matkaajille kyseistä NH- ketjun hotellia, sillä heillä ei muuten maksa ekstraa lisävuode lapselle. Huone oli myös erittäin tilava ja siisti sekä asiakaspalvelu loistavaa. Huoneen siisteydestä kertonee sekin, että yleensä en tykkää pulahtaa hotellien ammeisiin, mutta tällä reissulla loikoilin vaahtokylvyssä muutamaan otteeseen.

Vietimme kaksi kylmää ja kosteaa päivää Schveningnin rannoilla. Vaikka ilma oli kylmä ja sateinen, meressä parveili innokkaita talvisurffaajia. Meriveden lämpötila oli pahimillaan sunnuntaina, jolloin se oli vain viisi asteista(lauantaina jopa kuusi asteista). Pelkkä ajatuskin jäätävästä vedestä saa itseni edelleen värisemään kylmästä, mutta mies oli ihailtavan rohkea ja surffasi molempina päivinä. Toki tämä edellytti laudan vuokramisen lisäksi vuokraamaan talvisurfiin tarkoitetut vermeet, hanskat, kengät ja pään peittävän neopreenihupun.

Scheveningen ranta-alueen lisäksi emme sitten tällä kertaa muuta nähneetkään. Kaksi päivää kuluivat ihmetellessä alueen vilkasta rantaelämää näin talvikaudellakin, joten jos talvisurffaaminen kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti suunnata tänne. Surffikoulut vaikuttivat osaavaan hommansa, tunneille osallistujia näytti myös kylmästä ilmasta huolimatta riittävän ja asiakaspalvelu oli näissä loistavaa ja ihanan rentoa. Vaikka parhaat aallot surffille Haagissa ovat kuulemma talviaikaan, olen kovin toiveikas, että itsekin pääsisin paikkaan vielä sään lämmetessä harjoittelemaan, sillä ei meidän Hollanin kuume ainakaan tällä reissulla laantunut!

Perheen kuusivuotias yllätti meidät muuten tällä reissulla totaalisesti. Hän nimittäin tilasi ravintoloissa ja kahviloissa juomansa itse "And I take one Fanta." tai "I take one apple juice, please". Täytyykin tästä lähtien olla varovainen ja miettiä, mitä enää miehen kanssa voimme salakielellämme englannilla puhua. En nyt myöskään haluaisi kehuskella, mutta veikkaan, että Saksaan muutollamme ja ahkeralla reissaamisellamme voisi olla positiivinen vaikutus lapsen kielipään kehittymisen kannalta.

Mikäli Haag kaupunkina kiinnostaa enemmänkin, kannattaa lukea Haagissa asuvan suomalaisen Anun blogia. Ja Hollannistahan kirjoittelee myös kuulumisia palstamme Hollanninhippiäinen.

Kommentit (0)

Blogissa on ollut talven aikana tavallista hiljaisempaa. Olen saanut kyselyitä, että mikseivät kuulumiset päivity enää niin aktiivisesti kuin aiemmin. Elämässä ei ole tapahtunut suurempia mullistuksia ja pääsyy tähän hiljaisuuteen onkin ollut ennen kokemattoman raju flunssakierre. Ennen joulua podin 40- asteen kuumetta ja joululoman jälkeen tämä korkea kuume kaatoi minut jälleen petiin. 

Tammikuun lopulla pääsimme kuitenkin perheen kera lähtemään kauan odotetulle kahden viikon talvilomalle Teneriffalle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Kölniin takaisin palattuamme kaksi viikkoa sitten, kaaduin jälleen petipotilaaksi. Tällainen jatkuva sairastelu kieltämättä ottaa hermoon, pistää mielen matalaksi ja heikentää yleiskuntoa. Mutta kahden viikon aurinkotankkaus Kanarialla teki kyllä hyvää ja pääsimme jälleen perheen kanssa lieventämään syksyllä syntynyttä surffikuumetta. 

  

Ihastuimme viime vuoden matkallamme saaren eteläosassa sijaitsevaan El Medanoon. Tämä surffikylänäkin tunnettu paikka sai meidät ensimmäisellä Teneriffan reissullamme haaveilemaan saarelle paluusta. Ja kuten varmaan arvaatte, buukkasimme syksyllä jälleen Ryanairiltä halvat lennot ja vuokrasimme El Medanosta asunnon kahdeksi viikoksi. Osan lomasta meillä oli myös vuokra-auto käytössä ja tällä reissulla tutuistumme kahden yön ajan mm. viehättävään Puerto de la Cruziin. 

Kävimme myös ns. turistibussi- retkellä saaren isoimman tulivuoren Teiden päällä, mies ja lapsi viettivät yhden päivän Tripadvisorissa maailman parhaaksi vesipuistoksi äänestetyssä Siam Parkissa ja yksi iltapäivä heillä kului myös Puerto de la Cruzissa sijaitsevassa eläintarha Loro Parkissa. Kun muu perhe oli toisaalla, nautin itse suunnattomasti siitä, että sain pitkästä aikaa olla vain ihan yksin, tämä yksinolo kun on edelleen allekirjoittaneelle sitä harvinaista herkkua. 

         

Puerto de la Cruz
Puerto de la Cruz

Haaveilin osallistuvani myös saaren viinitarhoille suuntautuvalle retkelle, mutta tämä kuitenkin jäi tällä kertaa tekemättä. Surffihuuma vei viineistä voiton ja usemmat lomapäivät vietimmekin aalloilla tai sitten rannalla aaltoja odotellen. Matkan aikana ymmärsin, kuinka riippuvainen surffiharrastus oikeasti onkaan säästä ja heikkohermoisen on hyvä opetella sääkärsivällisyyttä (note to myself). Muutamana päivänä juoksimme turhaan märkäpuvut päällä surffikoululle kuulaksemme vain, että aaltoja ei tänään ole tai että meidän tulisi odottaa pari tuntia, kunnes niitä aaltoja mahdollisesti myöhemmin tulisi.

Olimme etukäteen selvittäneet El medanon surffikouluja ja päädyimme tunneille Red Rock Surf Academyyn. Meidän opettaja oli koko lomamme ajan sympaattinen Eros, joka jaksoi tsempata ja rohkaista, kun oma usko hommaan alkoi hiipua. Kiitos hänen, pääsin myös ensimmäistä kertaa vauhdissa laudalle seisomaan. You live, you learn- olkoonkin tästä eteenpäin uusi tsemppilauseeni.


Foto: Roxana Francesconi
Foto: Roxana Francesconi

Loma oli ihanan aktiivinen ja onnistunut kaikin puolin, seuraava surffiloma onkin jo suunnitteleilla. Teneriffalle varmasti palaamme vielä joskus tulevaisuudessa, sillä niin paljon jäi meiltä vielä upealta saarelta näkemättä. 

Tässä vielä pieni hintakatsaus joistakin matkamme kustannuksista:

- Lennot Ryanairillä koko perheelle kahdella matkalaukulla 350 e (ovh 430 e). Itselläni oli Ryanairin 80 euron voucheri, jonka käytimme näihin lentoihin. 

- Asuntomme oli paikallisten asuttamassa kerrostalossa, jota vuokrasi paikallinen matkatoimisto. Asunto sijaitsee El Medanon keskustassa ja on kooltaan 3h+keittiö. Meillä oli myös parveke. Kahden viikon majoitus maksoi 1000 euroa. 

- Auton vuokrasimme Autoreisenilta kahdeksaksi päiväksi. Volkswagen Polomme maksoi 128 e sisältäen 0 euron omavastuun. 

- Neljän tähden hotelli Puerto de la Cruzissa maksoi kahdelta yöltä meiltä kolmelta 300 e ja tähän pakettiin kuului aamiainen sekä illallinen. 

- Teimme ruokaa paljon myös asunnolla, keskimäärin kävimme ravintoloissa joka toinen päivä ja El Medanossa lounaaseen/illalliseen meni perheeltämme kerralla noin 30-40 e. Ruokakauppaan meni kahden viikon aikana suunnilleen noin 370 euroa. 

- Surffitunneista maksoimme koko perhe 75 e kerralta. Yksi surffikerta opettajan kanssa kesti aina 1,5 tuntia. Vuokrasimme myös lautoja omaan käyttöön ja näistä meidän koulu veloitti meiltä 5 e per lauta per tunti. Mies kävi myös itsekseen aalloilla Playa de las Ameriacaksessa ja lautavuokra rannalta olevalta kioskilta 10 e / tunti sisältäen surffikengät. 

 

Kommentit (0)

Lomalla muistin jälleen sen, että toisinaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaaminen kannattaa. Voisin luetella kahden viikon Ranskan tourneelta pitkän listan kohokohtia, mutta surffaaminen pääsee kyllä listan kärkikahinoihin kirkkaasti. Vierailimme viiden päivän ajan ystäviemme luona Baskimaan Bidartissa, koko perhe on innokkaita surffaajia ja heidän asuinpaikkansa on kyllä ihanteellinen myös tätä harrastusta ajatellen. Ystäväni lahjoitti minulle tuliterän märkäpuvun ja näin ollen en voinut vastustaa itsekään kiusausta lajin kokeilemisesta. Mieshän on innostunut surffaamisesta jo aiemmin ja alkaa olla hommassa tosi taitava. Enpä olisi uskonut, että myös allekirjoittanut hurahtaisi aaltojen vietäväksi, mutta näinpä me koko perhe sitten vain surffailimme menemään, ennemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. 

Löysimme ystäväni kautta erinomaisen surffiopettajan, Etelä- Afrikasta kotoisin olevan Judd Hillin. Hän on asunut Baskimaalla vuodesta 2003 ja pitää surffikoulu, Surf Sixty Fouria täällä. Englannin taitoinen ja kärsivällinen opettaja oli ainakin itselleni erittäin tarpeen ja mikä parasta, hän tuli kanssamme mukaan mereen. Käsittääkseni tämä ei ole aina itsestään selvää surffiopettajien kohdalla ja monet tyytyvätkin huutelemaan ohjeita vain rannalta käsin. Tunnin pituus oli noin 1,5 h ja ryhmätunnin hinta oli 40 e per henkilö. Yksityistunin hinta Juddin kanssa oli 80 e per kerta. 

Ensimmäisellä tunnilla kävimme läpi viiden minuutin kuivaharjoittelun ja tämän jälkeen siirryimme veteen jo tositoimiin. Itsestäni ei ole onneksi kuvamateriaalia muutamia surffilautaselfieitä lukuunottamatta, sillä se mikä tyttärelle oli helppoa, oli äidille tosi vaikeaa. Mutta kaikista syväsukelluksista, suolavesihörpyistä ja kaatumisista huolimatta, olen aika ylpeä itsestäni! Näistä kahdesta surffitunnista jäi kyllä kytemään tunne, että surffaamista on vielä tulevaisuudessa kokeiltava lisää.

Yllättävintä itselleni lajissa on sen vaikeus ja se, kuinka nopea laudan päällä on oikeasti oltava, jotta onnistuu nappaamaan aallon. Myös lajin fyysisyys yllätti ja opettaja kehoittikin hankkimaan lisää hartijavoimia tulevaisuuden surffikertoja varten. En ole myöskään aiemmin ymmärtynyt, ettei ihan jokainen voi surffata jokapaikassa. Me esimerkiksi kävimme tunneilla Hendaissa lähellä Espanjan rajaa, sillä Bidartin olosuhteet olisivat olleet liian haastavat. 

Baskimaalta eteenpäin lähtiessämme pysahdyimme vielä surffikylänä mainetta niittäneessä Hossegorissa, jonne jäimme lapsen kanssa putiikkeja kiertelemään ja mies kävi Natural surf lodgen yksityistunnilla Soustonissa. 

Kuva julkaistu mieheni Laurin luvalla ja kuvaajana on toiminut Natural Surf Lodgen opettaja, Samy
Kuva julkaistu mieheni Laurin luvalla ja kuvaajana on toiminut Natural Surf Lodgen opettaja, Samy

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat