Kirjoitukset avainsanalla Kevät

Hurraa! Kölnissä näyttää lämpömittari tällä hetkellä plus 20. Ihania ja aurinkoisia päiviä on ollut parin viikon aikana jo useampia. Ihmiset ovat uskaltautuneet ulos sandaaleissaan ja hurjimmat ovat liikkuneet jo shortsitkin päällä.

Jos joku minulta kysyisi, kuinka kovasti tällä hetkellä ikävöin Suomeen, vastaisin kiljuen: "En sitten yhtään!". Nämä ihanat päivät saavat oman mielen kehräämään onnesta ja postailemaan Facebookkiin säätiedotuksia ja kuvia kivoista terassihetkistä. Tällä hetkellä tuntuu, etten voisi paremmassa paikassa asua. Linnut laulavat ulkona kilpaa ja elämä suorastaan hymyilee parasta Pepsodent - hymyään.

Tänään aamulla havahduin siihen, että tällaisia tosi kivoja ilmoja voi meillä Kölnissä jatkua lokakuun loppuun asti. Toki tiedän, että kurjia sadeviikkojakin tulee väliin varmasti mahtumaan, mutta nyt ei ole niistä murehtimisen aika. Nyt on aika nauttia auringosta, valosta ja lämmöstä!

Cheers to life! Kuten lasista huomaa, veden kalkin määrä on edelleen vakio, vaikka aurinko kuinka paistaa porottaa ;-) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Valkkis
1/2 | 

Onhan tää kevät täällä aivan ihanaa! Mullakin meinaa olla ihan huono omatunto, kun en yhtään haikaile Suomeen tällä hetkellä :D Mut kalkkivesi kyllä ottaa välillä päähän, oon huomannut tuon saman ilmiön. Joutuu astioita koneesta ottaessa oikeesti miettimään onko ne nyt pesty vaiko ei...;)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Toivotaan, että aurinko hellii meitä vielä pitkään :-) 

En ole muuten vielä löytänyt sellaista ihme-ainetta, jolla saisi kalkin tehokkaasti pois.. esimerkiksi kylpyhuoneesta. Läpinäkyvät suihkulasit ovat nykään enää muisto entisestään, kun kalkki on ne vallannut :-(

Johanna, Eau De Cologne

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rehellisyyden nimissä tunnustan, että elämä Saksassa on tökkinyt toden teolla viimeiset pari kuukautta. On tuntunut vahvasti, ettei mun tai siis meidän koti ole täällä. Tämän tyytymättömyyden jotkut ovat ehkä havainneetkin blogin rivien välistä. On vaikeaa ollut olla tyytyväinen, kun on haaveillut joka toinen tunti esimerkiksi Suomeen paluusta tai uudesta mielenkiintoisesta asuimaasta. "Saksa sucks"- paita olisi ollut ehdoton lempivaatteeni nämä niin kutsutut kitukuukaudet.  

Olen pohtinut, että mistä tämä ylenpalttinen angsti voi johtua? Missä maahanmuuttajuuden vaiheessa tällä hetkellä seilaan? Ja onko kenties sopeutumisessa tullut takapakkia? Vai onko mieleni niin kovasti jatkuvasti muutoksia kaipaava, ettei se vain osaa rauhoittua paikoilleen, vaan kiljuu elämään lisää vaihtelua? 

Vastauksia en ole edellä mainittuihin kysymyksiin löytänyt. Sen sijaan löysin viikonloppuna muutaman pienen ihanan syyn siihen, miksi juurikin meidän koti ON vahvasti täällä: Aikaisin saapuva kevät ja aamuiset "Guten Morgen"- toivotukset tuntemattomien kanssa ovat niitä syitä, miksi molli voittoisten viikkojen jälkeen hymyni on jälleen noussut korviin saakka. 

Kansikuvan kortin sanat toivottavat seuraavaa:

Kaikkea hyvää! Pienet asiat tekevät elämästä suurenmoisen.

Olkoon tämä uusi mottoni :-) 

 

Kommentit (7)

Jonna
1/7 | 

Mullakin välillä rauhattomuus iskee pintaan ja tekisi mieli taas vaihtaa maisemaa (maata)! Mutta toisaalta lasten takia on nyt täällä oikein hyvä. Teillä on toki vähän erilainen tilanne, kun toinen vanhempi on pitkiä aikoja poissa kotoa. Että varmasti sekin tekee arjesta raskaampaa. Ja tämä talvi ja alkukevät oli jotenkin niin sateista ja harmaata, että ainakin minua se ahdisti ja masensi. Nyt kevätauringon myötä tuli ihan uutta intoa ja virtaa ja elämä alkaa taas hymyillä enemmän.

Viherjuuria
2/7 | 

Niinhän se on, että jossain vaiheessa honeymoon on ohi ja alkaa elämä. Kohta kuuden ja puolen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kausia tulee ja menee ja eikä siellä Suomessakaan kaikki ole aina vain jeejee-touhua. Alkuhuuman laskettua tulee aina alamäki, mutta jossain kohtaa löytyy tasamaa. Ainakin omalla kohdallani kävi näin :)

Vierailija
3/7 | 

Arki on arkea, ihan sama missä maassa asuu. Siitä arjesta on vain tehtävä juhlaa, niillä pienillä asioilla.

MatkaMartta
4/7 | 

Tsemppiä kituviikkoihin ja loppukoon ne pian. Kyllähän Suomessakin asuessa elämään kuului niitä viikkoja ja kuukausia, jotka eivät olleet ylen onnellisia - osin samoista osin eri syistä kuin ulkomailla asuessa. Helposti sitä ajattelee, että ulkomailla asuvalla ei ole oikeutta valittaa, mutta kyllä on. Toki kannattaa myös miettiä, miten oloaan piristäisi jne. Toivottavasti pian koittava kevät ja kesä piristää mieltä myös siellä!

Terhipe
5/7 | 

Niinhän se on, mitä toisetkin on jo kirjoitelleet, ylä- ja alamäkeä. Uskoisin, että olet löytänyt kotikonstit päästä pois pahimmasta laaksosta - arjen ilot. Jos kerran pienet ärsytykset muuttuu isoiksi, niin sitten täytyy muistuttaa itseään tekemään niistä pienistä iloistakin isoja. 

Minnaj
6/7 | 

Näin se menee. Joka ikinen talvi murjottaa ja miettii näitä tehtyjä valintoja. Mutta kun narsissit ilmestyy tien poskeen värähtää suupieli hieman. Pitkällä tähtäimellä voi aina haaveilla kakkososoitteesta jossain hymysuiden maassa.

Vierailija
7/7 | 

Mulle riitti Saksa kahdeksan vuoden jälkeen. Tajusin, että siellä on sellainen mentaliteetti, missä en koskaan voi tulla 100% onnelliseksi. Niitä aikaisen kevään maita on onneksi paljon muitakin :)

Yksi positiivisista asioista, joita Kölniin muutto on tuonut elämäämme, on ehdottomasti ulkoilmaelämä. Vietämme enemmän aikaa perheen kanssa ulkona ja ulkoillen, kuin Suomessa asuessamme. Tänään sunnuntaina iltapäivällä menimme kodistamme puolentoista kilometrin päässä sijaitsevaan puistoon. Täällä ihmiset juhlivat ja tanssivat Dj:n soittaessa musiikkia tai olivat muuten vain piknikillä. Lämpömittari näytti plus 21. Istuimme alas ja mietimme onnellisina: Taas on se aika vuodesta, kun ihmiset täällä heräävät eloon ja alkavat viettää vapaa-aikaansa enemmän ulkona. 

Hyvällä tuurilla ulkoilmapainoitteinen vapaa-aikamme jatkuu lokakuun loppuun saakka. On hauska seurata miten ihmiset täällä aikaansa ulkona hyvällä säällä viettävät: Esimerkiksi pyöräillään, lenkkeillään, istutaan penkillä pitkiäkin aikoja kirjaa lukien, otetaan päiväunia puistoissa tai pelataan eri pelejä, kuten jalkapalloa ja pingistä. Kahviloiden ja ravintoloiden terassit täyttyvät myös hyväntuulisista ihmisistä. Suurin osa terasseista on auki muuten läpi talven!

Lähipuistossamme voi hyvin istua iltamyöhään piknikillä ja grillata. Totesinkin eilen miehelle, että tänä vuonna ostamme sitten sen grillin ja hiilet ja ruokaillaan puistossa viime vuotta enemmän. Hyödynnetään lähiherkkukaupan argentiinalaista lihatarjontaa ja viinivalikoimaa ja nautimme siitä, että asumme näin lähellä isoa ja upeaa puistoa.

Onhan meillä toki kerrostalossamme iso takapiha, mutta se on saksalaisittain vain alakertalaisten käytössä. Asia on hiertänyt omaa mieltä useampaan otteeseen, kun olen seurannut alakertalaisten pihajuhlia tai auringonottoa meidän neljännen kerroksen parvekkeelta. Mutta kaikkea ei voi saada, joten on nautittava siitä mitä tarjolla on! 

Kuten kuvista huomaa, päivä oli tänään enimmäkseen pilvinen. Ilma oli silti lämmin ja tuntui kesäiseltä. Uskalsin pukeutua köykäisemmin (olen aikamoinen vilukissa) ja lapsikin sai luvan laittaa sukkahousut ja hameen. En malta odottaa, että saamme ponkaista ulkoilmakauden kunnolla käyntiin, niin kivoja paikkoja Kölnissä on tarjolla kesällä! 

Kaiken ihmisvilinän ja musiikin pauheen keskellä tänään mietin, etten Kölniä ihan helpolla Tukholmaan vaihtaisi. Tätä kaupunkia ja tällaista elämänmenoa rakastan. Tässä kaupungissa on jotain selittämätöntä taikaa, joka hurmaa minut aina uudelleen ja saa hyrisemään onnesta. 

Kommentit (0)

Kevään taittuessa kohti kesää on perheemme uudenlaisen tilanteen edessä. Tilanteen, jota pohdimme ja pyörittelimme pitkään ajatuksissa ja puheissa. Kannattaako? Tottakai kannattaa! Ei sittenkään. Onko tässä mitään järkeä? Ei. Lopputuloksena: Tehdään kuitenkin niin kuin sydän sanoo. 

Elämäämme astuu toinen kotikaupunki, kun huhtikuu vaihtuu toukokuuksi. Mieheni aloittaa työt toisessa maassa. Uusi maa, kaupunki ja työ on sellainen, että olisimme hyvin voineet palata takaisin Helsinkiin asumaan. Minä olisin palannut sosiaalityön pariin ja lapsi takaisin vanhaan hoitopaikkaansa. Tai vaihtoehtoisesti olisimme muuttaneet miehen työn perässä uuteen maahan. 

Moniin kysymyksiin olen saanut vastata, kun asiasta olen ihmisille puhunut. Se on toki ymmärrettävää, eihän tässä välttämättä ole ensikuulemalta mitään järkeä ja valintamme kenties hämmästyttää. 

“Miksi ette muuta sinne asumaan?”

- Emme halua, tällä hetkellä meillä on asiat Kölnissä niin hyvin. 

“Eikö Helsinkiin olisi kiva palata?” 

-Ei juuri nyt!  

“Miten jaksat arkea Kölnissä yksin?” 

-Hyvin, meillä on vain yksi lapsi, eikä koiraakaan enää. 

“Miten voit antaa toisen mennä ilman teitä?”

-Helposti, minä häntä tähän muutokseen kannustinkin!

Sydämet siis sanoivat meille: Asukaa ja eläkää siellä missä juuri nyt on hyvä olla. Älkää tehkö niinkuin pitäisi, eläkää omannäköistä elämää. Kokeilkaa ja olkaa rohkeita!

Ja kaikella rakkaudella hoin miehelleni: “Vierivä kivi ei sammaloidu. Tartu tilaisuuteen ja kokeile!”

 

Kommentit (8)

Päivi / Puolivälissä
1/8 | 

Hienoa, uusiin tilaisuuksiin kannattaa aina tarttua! Eikä minkään ratkaisun tarvitse olla pysyvä, jos tuntuu siltä että arki ei olekaan parasta mahdollista uusien järjestelyjen myötä. Meidän tapauksessamme miehen työpaikka on kahden tunnin junamatkan päässä ja hän viettää siellä 2-3 päivää viikosta tehden loput päivät etänä kotoa. Se on toiminut tosi hyvin. Onnea uuteen!

Aino Salminen
2/8 | 

No mutta tietenkin te teette juuri niin kuin teille sopii eikä niin kuin jonkun muun mielestä "pitäisi". Tuo on sellainen ohje, että sitä soisi jokaisen noudattavan. Vaikutat niin hyvin Kölniin ja saksalaiseen elämänmenoon sujahtaneelta, että varmasti pärjäätte tyttösi kanssa siellä kahdestaankin. Jos olisit palannut Suomeen, elämänmuutos olisi ehkä ollut rankempi, nyt vain miehesi joutuu totuttelemaan uuteen asuinpaikkaan. Lykkyä pyttyyn ja nauttikaa tästä elämänvaiheesta!

parikymppinen
3/8 | 

Moi! mulla on oikeestaan kysymys saksan kieleen liittyen. Ajattelin, et kannattaa mieluummin kysyy joltain Saksassa asuvalta kuin luottaa netin kääntäjiin. :D

Tiedätkö, mikä on "parikymppinen" saksaksi? Tää tulis otsikoks, joka kuvaa elämää parikymppisenä. Kääntäjät ehdotti "etwa zwanzig", "zwanzig-etwas", "zwanzigern"...

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Moi, tarkistin asian oikein saksalaiselta ystävältäni, joka totesi että harvemmin saksan kielessä käytetään ilmaisua "olen parikymppinen", mutta jos asian haluaa ilmaista niin, niin voisi käyttää tätä "Ich bin in den Zwanzigern" :)

Johanna, Eau De Cologne

Terhipe
4/8 | 

Meillä on useammin käynyt niin, että juuri kun ostettiin vuosikortti museoon, eläintarhaan (tms.) on tullut firmalta kutsu muualle. Enää ei ostellakaan sellaisia, seuraa vain pahaa karmaa. En ole läheskään aina muuttanut mukana, kun on ollut omatkin työt. Onneksi olen pystynyt sopimaan etäjaksoja, jotta muutossa olen pystynyt auttamaan. Nyt viimeisimmällä kerralla annoin miehelle ensin puoli vuotta aikaa sujahtaa uuteen duuniin, ja sitten lähdettiin lapsen kanssa perään, ja näin sain itse aikaa sopeutua ajatukseen kaiken muuttumisesta, tsempata itselleni energiat uuden etsimiseen ja järjestellä tärkeimmät asiat ennen varsinaista muuttoa. Toimii meillä. Tsemppiä teille!

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos, kun kerroit! Helpottaa tieto, että kohtalotovereita kahdessa maassa asumiselle löytyy. Kiitos myöskin kivasta viestistä ja tsempistä :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat