Kirjoitukset avainsanalla Äitiys

Lapsen päiväkodissa on ollut meneillään alkukevään ajan hieman huonompi jakso. Lapsi on aiemmin kertonut, ettei viihdy siellä ja hän on kertonut myös, että häntä kiusataan.

Tätä kaikkea ollaan nyt selvitelty yhdessä henkilökunnan kanssa ja asia on hoidettu mallikkaasti. Emme voi kuin olla heille kiitollisia siitä, että asiaan on suhtauduttu vakavasti ja asian tultua julki, se on hoidettu kuntoon nopeasti. Lapsi on tällä hetkellä suhteellisen tyytyväinen oloonsa ja kavereihinsa, mutta päiväkotiin jäämisestä on hänelle tullut mörkö.

Kyllähän se äidin sydäntä viiltää, kun viisivuotias vuodattaa jatkuvasti kyyneleitä päiväkodin oven avatessamme, vaikka hetki sitten loikki tyytyväisenä kohti hoitopäivää. Lapsi tarrautuu naulakoilla äitiinsä ja huutaa, että "älä mee". 

Meille on kerrottu, että kaikki on hyvin heti kun poistun ja sen kyllä uskon. Lapsi on nykyisin häntä haettaessa aina onnellinen päivän tapahtumista ja juttelee asioista kovin positiivisin mielin. Hän on myös kertonut, ettei häntä enää kiusata. 

Mutta aijai, kyllä minä tänä aamuna sain tuntea olevani maailman surkein äiti. Sain nimittäin henkilökohtaisesti palautetta eräältä tyttäremme päiväkotikaverin äidiltä. Puoli tuntia päiväkodista lähtöni jälkeen puhelimeeni kilahti viesti, jossa tiedotettiin seuravaa: "Huhuu, Eevi jäi tänne itkemään. Minne sinä oikein lähdit? Minä jäin sitten häntä lohduttamaan ja sylittelemään, kun hänellä oli niin paha olla".

Voitte vain arvata, kuinka sisälläni kihahti. Soitin ystävälleni ja tuskailin puhelimeen, etten kestäisi enää hetkeäkään tätä saksalaista puuttumiskulttuuria. Mieleni teki myös soittaa kyseiselle äidille ja "kertoa", ettei asia kuulu hänelle tuon taivaallista ja osaan kiitos kyllä hoitaa tyttäreni.  

Tyydyin kuitenkin näpyttelemään naurettavan huonolla saksalla viestin, että kiitos vaivannäöstä ja tällaista meillä on aina päiväkotiin mentäessä. Tämän jälkeen puhelimeeni kilahti vielä pari täsmäohjetta, miten minun tulisi jatkossa tilanteissa toimia. Kiitin tästäkin ja tunsin kuinka otsassini luki: "Huono äiti."

Kuinka mieleni tekeekään kirjoittaa, etten voisi kuvitellakaan, että Suomessa tapahtuisi tällaista. Ja, että tämä tällainen on niin saksalaista! 

Ehkä kuitenkin jätän kansalaisvertailut tähän ja huokaan vain syvään: 

Äiti voi olla toiselle äidille mitä suurin susi. 

 

Kommentit (12)

Sara
1/12 | 

Minä taas ajattelen, että tämä kyseinen äiti oli oikeasti huolissaan ja halusi auttaa. Ja jos hoitajilla ei ollut aikaa ottaa syliin. On tietenkin harmi, jos lapsi ei mielellään jää päiväkotiin. Ymmärtäähän sen, että tollaisen taustan jälkeen kestää hetken, että lapsi luottavaisin mielin jää päiväkotiin. Uskon, että niin tulee varmasti toivottavasti tapahtumaanki .

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Valitettavasti kyseisen äidin viestit eivät olleet kovin ystävällisiä. Eikä itselläni tulisi koskaan mieleen puuttua kenenkään lapsen kasvatukseen tällä tavoin. Ja hän vielä lisäksi näki, kuinka lapsi otettiin jo hoitajan toimesta vastaan. Hoitajat ovat itse sanoneet myös, ettei heidänkään paijaamisensa auta, vaan että lapsi tarvitsee hetken omaa rauhoittumisaikaa.

Johanna, Eau De Cologne

Jonna
2/12 | 

Koita antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos! Itsehän tiedät toimineesi oikein ja päiväkodin henkilökunnan kanssa sovituilla säännöillä. Tämä on kyllä saksalaisen puuttumiskulttuurin huono puoli. Toisaalta pidän kyllä siitä, että uskalletaan puuttua toisten asioihin, monissa tapauksissa se on kuitenkin hyvä asia. Mutta ylilyöntejä tietysti sattuu aina välillä. Ja hei, tosi ikävää, että teillä on ollut kiusaamista päiväkodissa, mutta mukava kuulla, että siihen on puututtu hienosti ja asia saatu paremmalle tolalle :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiusaamisasia on kyllä hoidettu oikein mallikkaasti. Ja lasta on huomioitu entistä enemmän tapauksen jälkeen, joten emme voi valittaa. 

Puuttuminen mitä erilaisimpiin asioihin, kyllä välillä pöyristyttää ja yllättää. Mutta kuten sanoit, on tilanteita joissa se on todella paikallaan. 

Johanna, Eau De Cologne

Murehtija
Liittynyt6.9.2015
3/12 | 

Äitiys, toinen kulttuuri ja varsinkin puuttumisen kulttuuri - siinä onkin kunnon kombo! Pystyn hyvin samaistumaan sun reaktioon... Rinta rottingille! Sinä tunnet lapsesi parhaiten.

Ihanaa että kirjoitat asioista niin kuin ne ovat!

Meillä kävi tänään muuttofirman miehet mittailemassa kuutioita...

Valkkis
5/12 | 

Oi voin uskoa että sulla kiehahti! Pää pystyyn vaan :) Puuttuminen on mielestäni jees, jos kyse on ns. "koko kylä kasvattaa" ideologiasta. Esim. jos oma kullannuppuni hölmöilisi valvovan silmäni kantamattomissa, toivoisin siihen puututtavan, mutta tällainen "puutun koska haluan kiillottaa omaa sädekehääni" ei ole sitä mitä ympäristöltä toivon. Katsotaan millaisia tilanteita meillä tulee eteen, vielä en ole päässyt henkilokohtaisesti tähän puuttumiskulttuuriin tutustumaan...;)

Vierailija
6/12 | 

No, koita ottaa vähemmän vakavammin. Olen asunut täällä Stuttgartin lähellä viimeiset 38 vuotta. Taisi se rouva vaan olla kovin poikkeuksellisen huolehtivainen. Kahden lapseni (nyt jo 24 ja 26) en muista kenenkään ihan noin puuttuneen. Varmasti olet hyvä äiti.

Elina
7/12 | 

Voin kuvitella, että kiehuu varmaan vieläkin... niin tekee nimittäin mullakin sun puolesta.
Monet tuollaiset puuttuja-mamat yrittävät pönkittää omaa "erinomaisuuttaan" näyttämällä toisille kaapin paikan.
Ainoa tapa pysäyttää nämä besserwisserit, jotka haluavat aina neuvoa toisia, on se amerikkalainen tapa: kiität kohteliaasti hymyillen vinkistä, teeskentelet lupaavasti kokeilla tätä kivaa ohjetta ensi kerralla, käännyt kannoillasi ja teet ihan niinkuin itse parhaaksi näet. Saksalaiset ovat tosi hämmentyneitä, kun ei synny mitään (heidän mielestä kivaa) väittelyä tai et selittele mitään, mihin he ovat normaalisti tottuneet (jotta voisivat painaa vielä matalammaksi).
Tuosta toimintatavasta saat itsellesi paremman mielen: pääset moisesta riesasta nopeammin eroon ja olethan pelastanut näennäisesti besserwisserin päivän, koska hän sai jakaa sinulle kullanarvoisen neuvonsa.
Voimia!

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Täydellinen äiti on vielä rasittavampi ;-) Näinhän se on, että kun asiasta on itsellä jo paineita tarpeeksi, ei siihen kaipaa enää sormen heristäjiä viereen neuvomaan..  

Johanna, Eau De Cologne

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Huomenta äiti, joko saan antaa sulle lahjan?", kajahti lapsen suusta ensimmäiseksi tänään aamulla. "Sä olet ihana, mutta huomenna vasta. Tule niin suukotellaan!", huudahdan ja hamuan tyttäreni, maailman rakkaimman aarteeni halaukseen. Voi kun tää ei kasvaisi niin nopeasti, mietin. 

Tulin äidiksi 29- vuotiaana. Raskaus oli yllätys, jota sulattelin samalla kun maha kasvoi. Yllätys, joka ensin oli pieni järkytys, mutta muuttui nopeasti maailman ihanimmaksi asiaksi. Olimme olleet mieheni kanssa pariskunta, joka ei liiemmin haaveillut vauvoista ja hoivaviettimmekin saimme purkaa edellisvuonna meille muuttaneeseen labradoriin. Vanhemmaksi tuleminen ei meillä kuulunut elämän prioriteetteihin, mutta raskauden myötä tulevasta vanhemmuudesta tuli jännittävä ja mielenkiintoinen, täysin ennenkokematon ja elämänmittainen matka. 

"Nainen ei ole nainen, jos ei ole synnyttänyt alateitse sekä imettänyt lastaan!". Minä en ole tehnyt kumpaakaan. Lapseni syntyi synnytyspelon vuoksi sektiolla ja koska minulta ei tullut maitoa, heitin hanskat tiskiin imetyksenkin suhteen jo Naistenklinikalla. Siinä vaiheessa kun lapseni paino laski, minulle oli aivan sama saiko hän korviketta vai tuleeko ruoka rinnoistani. Pääasia, että hän söi.

Toisten mielestä olin ehkä jo alkuvaiheessa kehno äiti: enhän ollut suorittanut kunnialla näitä kahta naiseuden ja äitiyden kulmakiveä, synnytystä alakautta ja imetystä edes puolittain. Hassua kyllä, itse koin olevani aivan kelpo äiti, rakastinhan vauvaani maailman eniten. Aika pian vauva-aikana ymmärsin kuitenkin sen, että "nainen on naiselle susi", ainakin äitiyteen liittyvissä asioissa. Toisia on helppo arvostella ja kiillottaa samalla omaa kultaista sädekehää ajatuksella "olen onnistunut tässä paremmin kuin hän."  

Äitiys on tehnyt minusta henkilönä pehmeämmän, muuttanut hieman, toisaalta olen kuitenkin aivan sama tyyppi kuin ennen lastakin. Äitiys on saanut näkemään omat kipukohdat ja vajavaisuudet ihmisenä. Äitiyden myötä minusta on tullut armollisempi itseäni-, toivottavasti myös muita kohtaan. Rakkaus omaa lasta kohtaan on niin järkyttävän isoa ja kokonaisvaltaista, se on elämää suurempaa. 

Minun ei tarvitse olla hyvä äiti muiden silmissä. Minulle riittää se, että olen ihanin ja rakkain äiti tyttärelleni.

Hyvää äitienpäivää meille kaikille, maailman parhaimmille äideille!

 

Kommentit (6)

TerhiSR
1/6 | 

Olen viimeisen vuoden aikana usein miettinyt, miksi se onkin niin että ihan tavallisista, kivoistakin naisista saattaa tulla kovan luokan arvostelijoita, kun on kyse äitinä olemisesta. Minun pienempi, vuoden ikäinen aurinkoni oli myös yllätys. Erittäin raskas yllätys oli myös se, että lasten isä päätti lähteä ja haluta avioeron. Hän lähti, kun vauva oli viikon ikäinen.
Vauva oli 4kk:n ikäinen, kun annoin hänet ensi kertaa yöksi isälleen ja kun imetys päättyi maidon hupenemisen vuoksi puolen vuoden iässä, on vauva ollut isällään pikkuhiljaa enemmän, lähes yhtä paljon kuin isosiskonsa. Sydän on kyllä itkenyt verta usein. Ajattelin kuitenkin, että haluan toisenkin lapsen saavan muodostettua yhtä vahvan siteen isäänsä kuin isommallakin lapsella on. Hän on hyvä isä ja aina hoitanut lapsia ihan samalla tavalla kuin minäkin, pessyt pyllyt, putsaillut korvat ja ostanut vaatteita. Minua hämmästytti kommentit, joita sain osakseni. "Et kai sinä sitä vauvaa sille anna??" Elin elämäni pahinta aikaa ja lisäksi sain huonon omantunnon siitä, että olen antanut isän hoitaa lastaan. Jouduin perustelemaan ratkaisujani moneen kertaan. Mutta olen saanut varmuutta, kun katson tyttöjäni. He ovat mielestäni tasapainoisia, tavallisia lapsia. Uskallan jopa väittää, että onnellisia. Heillä on hyvä ja luottavainen suhde molempiin vanhempiin. Päätin, että en kuuntele toisten arvosteluja enkä lue artikkeleita ja tutkimuksia miten pitäisi tehdä, vaan seuraan näitä omia lapsiani, mikä tuntuu toimivan heidän kanssaan. Minäkin olen hyvä äiti, vaikka en heidän kanssaan olekaan ihan jokaisena päivänä. Olen omille lapsilleni paras mahdollinen äiskä.
Hyvää äitienpäivää sinullekin Johanna!

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos!
Wau, en voi kuin ihailla sitä, millä tavalla olet toiminut ex-miehen ja lasten suhteen. Kuinka moni pystyykään ajattelemaan lapset edellä erotilanteessa? Veikkaanpa, että kuulut vähemmistöön :)
Kiitos kun kerroit tarinasi! Ihanaa äitienpäivää!

Johanna, Eau De Cologne

Vierailija
2/6 | 

Tuntuu pahalta kaikkien naisten puolesta, joiden äitiyttä on arvosteltu. TerhiSR, minusta teit viisaasti ja epäitsekkäästi, lapsiesi ja ex-miehesi parasta ajatellen, kun annoit vauvanne hänelle jo tämän ollessa pieni. Ihailen todella kypsyyttäsi ja sitä, että ympäristön ikävistä kommenteista huolimatta pidit pääsi.

Johanna, sanovatko ihmiset anonyymien nettipalstojen ulkopuolellakin, ettei nainen ole nainen, ellei ole synnyttänyt alakautta ja imettänyt lastaan? Tuo kommentti on niin hupsu, etten itse voi muuta kuin nauraa sille makeasti. Entisenä vapaaehtoisesti lapsettomana en olisi ollut oikea nainen, enkä olisi sitä myöskään nyt suunnitellun sektion kokeneena yhden lapsen äitinä.

Koetetaan olla välittämättä ja vastaiskuna harjoitetaan itse hyväksyvää äitiyttä, johon ei kuulu erilaisuuden tuomitseminen.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Se onkin vähän koomista, mutta kyllä minulle on päin naamaa sanottu ja vaikka mitä! Ja liittyen juuri synnytykseen ja imetykseenkin. Onnekseni viisas neuvolantätimme sanoi aina epäröinnin hetkellä: "Pääasia, että lapsi voi hyvin ja äiti myös. Korvikkeilla voi kasvaa yhtä hyvin kuin rintamaidollakin".
Kiitos viisaista sanoista :) Mukavaa äitienpäivää!

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat