Kirjoitukset avainsanalla syntymäpäivät

Marraskuu on jo vierähtänyt kivasti käyntiin ja muutama päivä sitten allekirjoittanut itse vanheni taas vuodella. Päivä oli ihana ja sain juuri sellaisen juhlapäivän kuin halusin ja toivoinkin. Viime vuonna järjestin kavereille kahdet eri bileet syntymäpäivieni kunniaksi, mutta tänä vuonna mentiin hieman maltillisemmin ja kävimme perheen kera aamiaisella ystäväpäriskunnan kanssa. Myöhemmin kutsuin vielä iltapäiväkahville lapsen päiväkotikaverin äidin, kaivoin suomiherkkuja pöytään ja keskustelimme saksaksi kolme tuntia. Tämän jälkeen päässä jomottikin jo kivasti: Ajatella, että pelkästä kahvin juomisesta ja saksan puhumisesta saa melkein krapulan itselleen... 

Luonteeltani olen sellainen, että tykkään kovasti juhlia -enkä tässä kohtaa tarkoita vain sitä aamuyöhön saakka kestävää kreisiä bailausta. Oli kyseessä sitten vaikka millainen kissanristiäinen, aina löytyy mielestäni aihetta juhlaan, kakun leipomiseen ja vieraiden kutsumiseen. Täällä Kölnissä asuessani olen ilokseni huomannut, että saksalaiset taitavat olla kanssani tässä suhteessa vähän samankaltaisia.

Siinä missä suomalaiset aikuiset enimmäkseen juhlivat synttäreitään vain "pyöreinä vuosina" ja toiset tällöinkin tykkäävät olla "matkoilla", saksalaiset tuntuvat nauttivan huomion keskipisteenä olemisesta kaikkina syntymäpäivinään. Olen havainnut, että monet täällä tykkäävät varata kneipeista eli pubeista pöytiä ja tilata sinne muutaman oluttynnyrin valmiiksi, toisinaan kuluja jaetaan vieraiden kesken keräämällä juhlijoilta kolikoita ja näillä sitten käydään lunastamassa jälleen uusi tynnyri pöytään. Tälläisiin olutkarkeloihin sain kutsun jokin aika sitten itsekin. Harmikseni en päässyt päässyt juhliin mukaan, mutta kuulin, että meno oli ollut tiistai-iltana hulvattoman hauskaa ja äänekästä. 

Vaikka olut ja kuohuviini kuuluvat olennaisesti saksalaiseen juhlakulttuuriin, luulen, että kakku vie tässa asiassa voiton ainakin syntymäpäivien tarjoilujen kohdalla. Itse olen enemmän suolaisten tarjoilujen perään, mutta saksalaiset vaikuttavat olevan varsinaista kakkukansaa. Ja vaikka sitä suolaista olisikin, syödään makeat aina yleensä ensin. Tähän sokerit ensin- tyyliin on ollut totuttelemista, mutta tällä kaavalla järjestän nykyään aina itsekin lapsen synttärit. 

Täällä ei myöskään kainostella lahjojen suhteen: "No en minä mitään tarvi"- lausetta en ole keneltäkään aikuiselta saksalaiselta synttärisankarilta vielä kuullutkaan. Monet kertovat rohkeasti toiveitaan ja antavat vinkkejä, aina ne eivät välttämättä edes ole sieltä edullisemmasta päästä. Itse vielä vähän tässä suhteessa kainostelen, onhan lahjoja toki kiva saada, tuntuisi silti hullulta mennä pyytämään jotain vähän hinnakkaampaa ystäviltä ja tuttavilta. Ja vaikka miehelle aina hanakasti kerronkin, mitä tänä vuonna tulisi lahjaksi antaa, on silti kaikista tärkeintä syntymäpäivänäkin saada kokoontua ja vaihtaa kuulumisia itselle tärkeiden ihmisten kanssa.

Tänä vuonna ystäväpariskuntamme antama lahja yllätti ja sain lahjakortin neljäksi tunniksi alastonkylpylään, jonne toki suuntaamme sitten kahden pariskunnan naispuolisen ystävän kanssa joku sopiva hetki..

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viimeinkin se saapui! Nimittäin kauan odotettu ensimmäinen kutsu lapsen päiväkotikaverin synttäreille. Tätä odotettiin kuin kuuta nousevaa ja tulihan se sitten lopulta, reilun vuoden päiväkodissa olemisen jälkeen. Tämä ihana kutsu sai lapsen toivomaan, että saisi itsekin järjestää juhlat päiväkotikavereilleen, vaikkakin vähän myöhässä. Oikea synttäripäivä hänellä oli jo lokakuun alussa meidän lomaillessa Maltalla.

Asian luonne oli toki sellainen, ettei siinä vanhempien ollut syytä olla kieltävällä kannalla. Sovittiin, että hän saisi kutsua päiväkodista kaikki ne lapset, jotka itse koki ystävikseen. Aiemmin tyttäreni jäädessä ilman kutsuja, oli käynyt selväksi, ettei koko päiväkotiryhmää ollut välttämättä tapana kutsuakaan. Niinpä kyselin sitten tyttäreltäni nimiä ja raapustin kutsut kortteihin ontuvalla saksan taidollani (myönnän, kopioin hieman myös meille jo aiemmin saapuneesta kutsusta). Sukunimiemme lisäksi kirjoitin kutsuun myös puhelinnumeroni siltä varalta etteivät vanhemmat meille löytäisi. 

Synttäripäivän lähestyessä päiväkodin hoitaja ilmoitti, että yksi kutsutuista on lomalla eikä hän pääsisi osallistumaan. Siinä hän sitten muiden lapsien kuullen kyseli lapselta kenet hän haluaisi sen sijaan kutsua ja olisiko kuitenkin hyvä kutsua myös Elias, Leia ja Oscar. Tästä hieman pöyristyneenä en osannut sanoa oikein mitään, lapsesta puhumattakaan, joka pyöritteli hiljaa päätään hoitajan puhuessa. Näinpä sitten hoitaja alkoi lähdettyäni askartelemaan lisää kutsuja. 

Seuraavana päivänä lisäkutsujen jaon jälkeen alkoi puhelin soida: "Hei, mitä Eevi haluaisi lahjaksi?" tai "Valitettavasti emme pääse tulemaan, mutta kiitos paljon kutsusta, Emilia leikkisi muutenkin oikein mielellään Eevin kanssa". Äkkiä olin sopinut jo leikkitreffit lapselle ja tekstailin vanhempien kanssa, välillä hätäviestejä ystävälleni lähettäen "AUTA! Miten tämän kirjoitan saksaksi?". 

Tänään sunnuntaina sitten lopulta juhlittiin. Olin delogoinut miehelle aarteen etsinnän järjestämisen ja huolehtinut, että saksalaiseen tapaan lapset syövät ensin kakkua. "Ruoka" eli nakit, ranskalaiset ja Ikean lihapullat tarjoiltiin vasta juhlien loppupuolella. Käytin etukäteen myös aivan liikaa aikaa pähkäilyyn, mitä laittasin vieraiden lahjapusseihin. Onneksi Kölniin on rantaunut viime vuonna tanskalainen hilpetööri- jätti Tiger, joka oli pelastukseni tässäkin asiassa. 

Summeri pärähti täsmällisesti klo 13 ja ensimmäiset vieraat saapuivat. Lasten isä lähti tyytyväisenä muihin puuhiin ja sitten saapuikin seuraava vieras, jonka vanhemmat toivoivat, että saisivat jäädä mukaan juhliin. "Tottahan toki, peremmälle vain!". Samalla ajattelin, että hiivatti nythän sitä saksaa pitäisi sitten oikeasti koittaa puhua ihan keskustelun tasolla! Plingplong ja sisään saapui seuraava lapsi myös mukanaan isä, joka halusi jäädä. Ovikello soi ja pian olikin kotimme täynnä vieraita, niin aikuisia kuin lapsia. 

Juttelimme vanhempien kanssa Suomesta, saunasta ja lasten koulun aloituksesta. Yhden lapsen isä kertoi, että hänen äitinsä on puoliksi suomalainen. Päivään mahtui naurua ja paljon välitöntä puhetta. Mieheni sanoikin, kun tyytyväisenä kehaisin päivän kulkua, että "saksalaisille ei ole ongelma istahtaa toisen olohuoneeseen". Näin se todellakin näytti olevan. Synttärit päättyivät siihen, että joukkoomme istumaan ja kahvittelemaan liittyivät vielä vanhemmat, jotka tulivat hakemaan lapsiaan. Äkkiä olohuoneessamme oli parhaimmillaan kaksikymmentä henkeä.

Juhlien järjestämisestä jäi tosi hyvä fiilis. Nyt meillä on vihdoin edes pieni kontakti päiväkodin vanhempiin. Sen lisäksi, että päivä oli tärkeä lapselle, oli se sitä myös meille vanhemmille. 

 

 

Kommentit (2)

Jonna
1/2 | 

Ihanan kuuloiset juhlat teillä :) Ja todella kivaa, että paikallisia kavereita on löytynyt. Pakko muuten myöntää, että kopioin itsekin vielä just synttärikutsujen jne kirjeiden sana- ja lausemuotoja. Netistä löytää hyviä valmiita pohjia myös ;D

Eilen perjantaina oli historiallinen hetki meidän perheelle: Tyttömme oli ensimmäistä kertaa vieraana saksalaisilla syntymäpäivillä. Työtoverini tyttö täytti eilen viisi vuotta ja minäkin lapsen avecina pääsin tunnelmoimaan juhliin. Lapsemme ovat leikkineet muutamia kertoja yhdessä ja oli ihana, että Eevi sai kutsun, jota hän odottanut jo jonkin aikaa saapuvaksi jostain. 

Sydämeni on muutaman kerran särkynyt lapsen kertoessa, kuinka päiväkodissa joku jakoi synttärikutsuja kavereille, mutta hän ei saanut ja kuinka paljon häntä on siinä tilanteessa harmittanut. Se, että lapseni on joutunut tuntemaan ulkopuolisuutta vieraskielisessä ympäristössä on tuntunut erityisen surulliselta ja on siinä tainnut itsellä muutama kyynelkin valua. Saksalaiset ystävät ja heidän saaminen on tullut ajan kuluessa lapselle tärkeäksi saavutukseksi. Toki yhteisen kielen myötä suhteiden solminen onkin nyt onneksi jo helpompaa.

Olin etukäteen kuullut pari "legendaa" saksalaisista lastenjuhlista: Lapset eivät välttämättä pukeudu juhlavaatteisiin ja makeat syödään ennen suolaisia tarjoiluja. Eilisissä juhlissa muut olivat tulleet suoraan päiväkodista, joten tyttömme oli ainoa mekkoon ja juhlakenkiin pukeutunut vieras. Myöskin makeat vohvelit, muffinsit, karkit ja muut herkut olivat ensin tarjolla ja vasta juhlien loppupuolella grillattiin nakkeja ja tehtiin hot dogit. Ja kumma kyllä, suolaiset maistuivat lapsille ison makeapläjäyksen jälkeekin.

Työkaverini ilmoitti aiemmin, että voisin jättää Eevin juhliin ja tulla myöhemmin hakemaan. Tiesin, ettei lapsi tähän suostuisi, joten pääsin pienen tekosyyn turvin mukaan kurkistamaan, mitä saksalaisissa lastenjuhlissa sitten oikein tapahtuu. Juhlitaanko täällä toisin kuin Suomessa?

Eilisissä juhlissa oli tarjolla kaikenlaista ohjelmaa ja kilpailuja lapsille. Synttärisankari oli saanut lahjaksi trampoliinin, joten lapset taisivat kuitenkin viettää hyppien suuremman osan ajasta. Juhlien kestoksi oli määritelty kolme tuntia ja vanhempien tullessa hakemaan lapsia, tarjoiltiin heille olutta tai kuohuvaa. Näin ollen vanhemmat jäivät lopuksi joksikin aikaa mukaan synttäreille. Kotiin lähtiessä kaikille lapsille annettiin vielä lahjapussit, joiden sisältönä oli makeisia, ilmapalloja ja tarroja. 

Tunnelma pihajuhlissa oli mukava ja leppoisa. Merkittävin ero verrattuna Suomen lastenjuhliin taitaa olla makean ja suolaisen syömisjärjestys. Ja kakkua ei muuten ollut! 

Miten onnellinen Eevi olikaan juhlien jälkeen. Vaikka hän enimmäkseen seurasi tapahtumia sivusta, oli eilisilta äärimmäisen tärkeä. "Kivoja kavereita mulla!", huudahti hän juhlien jälkeen. 

Kommentit (2)

Jonna / Lempipaikkojani
1/2 | 

Oi kun ihanaa, että pääsitte mukaan juhliin! Kyllä ne paikalliset ystävät ovat lapsille tärkeitä monessakin mielessä. Meillä päin on kyllä yleensä syöty lasten synttäreillä ensin suolaista (useimmiten ranut!), mutta kutsutkin ovat useimmiten lauantaina ja aloitusajankohta lounasaika. Ja täytekakkua ei ole ollut tarjolla kertaakaan, paitsi tietty meillä itsellämme :D Joskus on kuivakakkua ja usein mufinsseja. Minä kirjoittelin saksalaisten synttäritavoista myös joku aika sitten. Juttu löytyy täältä: http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2015/12/11/lastensynttarit/

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Niinpä, paikalliset kontaktit on yllättävän tärkeitä. Ja olen toki itsekin tyytyväinen omista saksalaiskontakteista, joita pikkuhiljaa on syntynyt :-) Kiitos kivasta kommentista! 

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat