Kirjoitukset avainsanalla saksa

Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla vain hiljaa. Suomessa sanonta on hyvinkin tuttu. 

Eilen ruokakaupassa ostoksia maksaessani, kassatäti osoitti sormella otsallani olevia aurinkolaseja ja sanoi "Teillä on laseissa tahra". Menin hieman hämilleni ja nappasin lasit pois otsaltani huomatakseni, että oikeassahan hän oli. Linssissä oli tahra. Maksoin ruuat ja kiitin informaatiosta. Sillä aikaa toinen asiakas takanani huokaili ja kyseli, että voisinko mitenkään pakata ostoksia nopeasti, sillä hidasteluni vuoksi hän kohta myöhästyisi tapaamisestaan. 

Lapsen koulukaverin äiti kysyi viime viikolla, että miltä on tuntunut asua Saksassa ja miten täällä oikein viihdymme. Kerroin, että vuodet ovat menneet nopeasti, hauskaa on ollut, mutta haasteiltakaan ei ole voinut välttyä. Mainitsin myös, kuinka vaikeaa on ollut tottua siihen, että ihmiset täällä tuntuvat olevan kovin sanavalmiita. Vähintään joka toinen päivä saa kuulla tekevänsä jollain tapaa jonkun mielestä väärin. Tai ainakin niin, että allekirjoittanut kaipaa selvästi pientä ohjeistusta asioissa. 

Koulukaverin äiti nyökytteli. Oli lohdullista kuulla, että minua ymmärrettiin. Pohjois-Saksasta tulevana hänen oli ensimmäisinä vuosina vaikeaa tottua täkäläiseen tapaan. Heidän suunnallaan kun ollaan hieman varautuneempia, tuntemattomiin suhtaudutaan hienovaraisesti eikä suinpäin rynnätä ketään syyttelemään. Tosin kymmenessä vuodessa tähänkin kölniläiseen tapaan kuulemma tottuu. 

Olen parkkeerannut pyörän väärin kaupan eteen. Koskenut ja nostanut toisen pyörää luvatta, jotta sain koirani pois kaupan koiraparkista. Odottanut taksia väärässä paikassa ison kuorma-auton ollessa talomme edessä, johon taksin olin tilannut. Puhunut suomea puhelimeen liian kovaa ja samalla vieläpä nauranut ystäväni jutuille. Lapsi on kiukutellut niin kovaäänisesti, että kadun toiselta puolelta on pitänyt vihaisesti kysyä, mikä teillä siellä on oikein hätänä. Olen sanonut tuntemattomalle kiitos, joka oli ilmiselvän asian vuoksi aivan tarpeetonta. Olen lausunut saksan sanoja väärin. Kun saksani oli vielä ruosteessa, koitin englanniksi selvittää asioita virastossa ja tämänkin tein niin väärin. Tätä tragikoomista listaa voisi jatkaa loputtomiin.  

Siinä missä ihmiset kokevat oikeudekseen puuttua toisten asioihin negatiiviseen sävyyn, toimii tämä kommentointi myös toisinaan positiivisessa valossa. Tuntemattomien kanssa keskustellaan kiinnostuneena ja toisen kivan näköistä takkia tai niitä likaisia aurinkolaseja saatetaan kehua vuolaasti.

Oman suhtautumisen tähän kaikenlaiseen puuttumiseen näin neljän ja puolen vuoden jälkeen voi tiiviistää näin, että samalla kun tekee mieli näyttää keskisormea, hymyilyttää ihan tosi paljon. 

Kommentit (6)

Imejä kun ollaan
1/6 | 

Kummallista. Olen asunut Kölnin maisemissa kohta 50 vuotta ja minulle ei mitään vastaavaa ole melkein koskaan tapahtunut. Jos on muutaman kerran niin olen antanut tuutin täydeltä takaisin. Yksi juttu on mielessä, kun kylän lihakaupan rouva kysyi, alkuvuosina, että mitä saisi SINULLE olla. Vastasin, että mitä SINÄ suosittelet. Eipä sinutellut toista kertaa. Tietäen, että siihen aikaan 70. luvulla ei tosiaankaan sinuteltu. Kuin ulkomaalaisia. Vähän on ajat muuttunut, mutta kyllä vieläkin teititellään henkilöitä, joita ei tunne. Minä pidän reininmaalaisten suorasanaisuudesta.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Suorasanaisuuteen on ollut totuttelemista, mutta kyllä tästä itsekin pidän. Ja olen myös oppinut sitten tarvittaessa takaisin sanomaan- joten hyvät ja rattoisat oppivuodet nämä ovat olleet :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Aino H.
2/6 | 

Aldin kassalla 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa kassanhoitaja huomautti, että pakkaamiseni sujuisi nopeammin, jos siirtäisin kärryni kiinni kassapöytään. Omassa päässäni oli jo valmiina kommentti huomauttaa A) pienestä kassalinjastosta B) kassanhoitajan suorituksesta, olihan hän jo tiputtanut avokadoni (joka vieri melko pitkälle, ja jahtaamisen vuoksi pakkaamiseni linjastolla pysähtsy), sekä minua edellä olevan asiakkaan munat (!). Totesin "ach ja!", ja hilasin kärryni lähemmäs kassapöytää. Olen suomalainen...😂

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Mulle on tapahtunut tämä sama Aldissa :-D Tosin kassahenkilö kurkotti kärryn itse kassaan kiinni ja sanoi, että näin se tehdään :-D Tämäkin hämmensi, mutta hyvä vinkin vuoksi sujuukin Aldissa käynnit juohevammin ;-) 

Johanna, Eau De Cologne

Vierailija
3/6 | 

Aino H, minulta olisi varmaan päässyt suusta, että ”kein Stress, bitte“. Niin, ja se ”bitte” eli olkaa hyvä tärkeä sana.

Matkustaja
4/6 | 

Työni puolesta jo vuosia ympäri Saksaa matkanneena olen törmännyt ko. ilmiöön kaikkialla. Riippumatta paikkakunnan koosta tai maantieteellisestä sijainnista. Toisten neuvominen ei myöskään rajoitu ulkomaalaisiin, vaan kunniansa saa kuulla kaikki, jotka esimerkiksi jonottavat väärin (!), ovat hitaita, istuvat junassa väärällä paikalla, puhuvat liian kovaa tai mitä näitä nyt on. Hämmentävä ilmiö ja alkuun todella yllättävä, sillä pitkän saksan lukeneelle on lapsesta asti korostettu saksalaisten hyviä käytöstapoja. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ajatella, kohta on jo joulukuu! Kuluva syksy on mennyt nopeasti totutellen uuteen ja hieman kurinalaisempaankin arkeen jo ihan aamun aikaisista herätyksistä alkaen. Tuntuu, että arki rullaa tiukalla aikataululla ja suuri osan arjesta vietätäänkin joko koulussa, töissä tai lapsen harrastuksissa.

Tässä lähes kolmen kuukauden aikana on ehtinyt saada jonkinlaisen kuvan siitä, millaiseen kouluun lapsi joka aamu menee. Onko ollut kannattavaa jäädä Kölniin vai olisiko pitänyt lähteä Suomeen sen kuuluisan ja maineikkaan koulusysteemin vuoksi? Meillähän on ollut ikäänkuin yhtenä rajana paluumuutolle Suomeen se, että jos koulu on täällä ihan surkea, niin aina voisimme palata Suomeen ja näin ollen lapsi saisi käydä suomalaisen koulun.

Koulunpäivän rakenne on seuraava:

Koulun kello soi aamuisin 8.05 ja luokassa on oltava viimeistään klo 8.10. Ensimmäisinä viikkoina opettajat noutivat lapset jonossa koulun pihalta luokkaan.

Kotoa mukaan tuotu aamiainen syödään luokassa ensimmäisen välitunnin jälkeen ja opettaja lukee lapsille kirjaa samalla noin 15 minuuttia.

Oppitunnit päättyvät joko 11.45 tai 12.45, jonka jälkeen kaikki iltapäiväkerhoon koulun tiloihin jäävät lapset syövät lounasta kerhon tiloissa. Osa äideistä tulee hakemaan lapset suoraan koulun oppituntien jälkeen jo kotiin. Joissain kouluissa voi olla tilanne, että oppilaita on niin paljon, ettei iltapäiväkerhopaikkaa irtoa. Meidän koulussa sen saivat kaikki halukkaat. Muutama viikko sitten saimme kirjeen Kölnin kaupungilta, että paikka lapsella kerhossa on varma nyt seuraavat neljä vuotta. Iltapäiväkerhosta maksetaan kuukausittainen maksu, joka määräytyy vanhempien tulojen mukaan.

Lounaan jälkeen on kotiläksyjen tekoaika, joita tehdään yhdessä iltapäiväkerhon ohjaajien kanssa. Tämä on siis lapsille pakollista opiskeluaikaa eivätkä he itse voi valita tekevätkö jotain muuta. Pääsääntöisesti läksyt tehdään koulussa, eikä niistä ole tarvetta ottaa kotona paineita ainakaan näin ensimmäisellä luokalla.

Klo 14.30 alkaa vapaa aika ja välipala. Koulu tarjoaa myös harrastuskerhoja lapsille ja meidän Ee käy tiistaisin pelaamassa pöytätennistä ja perjantaisin hänellä on aina Hiphop.

Vanhemmat voivat hakea lapset klo 15-16, joillakin lapsilla voi hoitoa olla ns. pidennetysti klo 17 saakka.

Sen lisäksi, että opettajat ovat osoittautuneet ihan mahtaviksi, ovat nämä iltapäiväkerhon ihmiset myös ihania.

Miten on koulu mennyt:

Lapsi ei ole kovasti itse halunnut puhua koulusta ja se, että miten siellä sitten on oikeasti mennyt on jäänyt vähän pimentoon. Uusia kavereita on löytynyt ja ollaan saatu heitä jo kyläänkin meille. Lisäksi aamuisin hän on lähtenyt mielellään kouluun ja välillä haettaessa on häntä ollut vaikea saada mukaan.

Läksyjä Ee ei ole aina ehtinyt tehdä iltapäiväkerhossa ja välillä niitä on sitten tehty yhdessä viikonloppuisin kotona. Matematiikka on kuulemma ihan hirveää (äitiinsä tullut)! Mutta aivan kuin itsestään, on hän alkanut lukemaan ja kirjoittamaankin koko ajan enemmän tässä syksyn aikana. Ja koska käytössä on kaksi kieltä, ovat saksan sanat ja rakenteet välillä tuottaneet vaikeuksia.

Maanantaina tällä viikolla tapasimme sitten ensimmäisen kerran opettajan keskustelun merkeissä ja oli hieman yllättävääkin kuulla, kuinka hyvin koulutehtävät sujuu ja millainen Ee on oppijana. Vanhemmille ei ole esimerkiksi lähetetty kotiin matikan ja saksan kokeita, vaan opettaja näytti tapaamisessa tuloksia. Ja olihan se yllätys, että matikan kokeesta oli hän saanut sitten 1,5 pistettä vajaa täydet.

Ilmaisin tapaamisessa huoleni lapsen kaksikielisyyden tuottamista haasteista ja opettaja sanoi, että halutessamme voisi hän mennä koulun kolmen muun vieraskielisen kanssa "saksa toisena kielenä"- tunnille. Ja tällä tunnilla Ee sitten oli jo eilen mukana.

Opettajan kertoman mukaan Ee ei ole halunnut puhua suomalaisuudesta eikä Suomesta, mutta maanantaina hän oli yllättäen aamupiirissä todennut, että meidän perhe on erilainen, sillä puhumme suomea kotona... 

Lopuksi:

Olemme olleet yhtä mieltä siitä luokkamme muiden vanhempien kanssa, että tämän koulun suhteen meidän lapsilla on käynyt todellakin onni. Sen tiedän, että kouluissa on täällä Kölnissä paljonkin eroja, enkä nyt en enää ihmettele miksi kouluumme halutaan lapsia asuinalueemme ulkopuoleltakin. Koulu vaikuttaa kaikkinensa erinomaiselta.

Lapsille on järjestetty jo näiden muutaman kuukauden aikana erilaisia teemapäiviäkin. Heillä on ollut liikenteessä käyttäytymisen teemaviikko, koulukiusaamisprojekti kesti kolme päivää ja tänään on vuorossa koulun kirjallisuuspäivä. Tuntuu, että koko ajan tapahtuu jotain. Meidän vanhempien kesken pyörii myös aktiivinen WhatsApp- ryhmä (tai oikeastaan kaksi ryhmää). 

Kun minulta on viime aikoina saksalaiset vanhemmat kysyneet, että mikä siitä Suomen koulusta tekee niin ainutlaatuisen, on tämän meidän täällä kaiken koulumaailmaan liittyvän positiivisen kokemuksen pohjalta vaikea kehuskella kotimaan kouluilla. Miksi täällä ei asiat muka ole yhtä hyvin? 

Kaikille kyselijöille täällä ja kotimaassa voinkin vain vastata, että niin hyvin täällä tällä hetkellä pyyhkii, ettei tarvetta paluumuutolle koulun vuoksi ainakaan ole.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (1)

Jonna
1/1 | 

Kiva kuulla koulukuulumisia 😊. Voin todeta näin kolmen lapsen ja sekä suomalaisen ja saksalaisten koulujen kokemuksella sanoa, että hyvin oli asiat Saksassakin. Ei todellakaan kaduta, että esikoinen vietti ekat viisi kouluvuottaan saksalaisessa systeemissä ja kaikki lapset siirtyivät ihan ongelmitta Suomessa kouluun.

Tasan tarkalleen tänään lapsi on ollut koulussa 12 päivää. Juhlallisin elein aloitettu saksalainen koulutaival alkoi 30.8. Kaksi viikkoa ovat kuluneet tosi nopeasti ja päiväkotiajat tuntuvat kaukaisilta. Kiitollisia kuitenkin ollaan, että viimeinen päiväkotivuosi oli menestyksekäs ja valmisti lasta koulun aloitukseen.

Päiväkodissahan osa vanhemmista aloitti jo koulureppu- hössötyksen maaliskuussa ja kyselivät meiltäkin aina välillä, että jokos se reppu on hankittu?! No ei ollut ja heräsimme asiaan vasta siinä vaiheessa, kun päiväkodissa ilmoitettiin olevan koulureppujen esittelykierros. Lapsen päiväkotikavereille oli lähes kaikille hankittu kölniläisen Ergobag- firman 250 euroa maksavat reppusetit. Kyseisen yrityksen reput ovatkin ihan ok ulkonäöltään (oon aina jaksanut kauhistellut laatikkomaisia hökötyksiä) ja ilmeisesti siltä ergonomialtaan.

Periaatteestakaan en halunnut lapselle sitä kalleinta vaihtoehtoa vaan sanoin, että se on valittava sitten jostain halvemmasta hintaluokasta- Noh, onhan se 200 euroakin repusta hirveä summa, mutta värit yms. on ainakin tosi kivat omaankin silmään, jos nyt jotain lohdustusta haluaa asiasta löytää. Repun lisäksi mukaan pakettiin tuli urheilukassi ja muutama penaali.

Täytyy tähän väliin huomauttaa, että kaikki vanhemmat eivät todellakaan hanki lapselleen sitä kalleinta mallia, vaan edullisemmastakin hintaluokasta löytyy hyvin. Meidän tapauksessa syytän asuinaluetta- osa lapsistahan tuodaan Porscheilla kouluun ja suorastaan rahan kahinan voi korvissa kuulla, jos näin kärkevästi uskallan kuvailla.

Repun lisäksi toinen tärkeä koulun aloitukseen liittyvä on koulutuutti eli Schultüte. Perinteisesti vanhemmat (äidit) askartelevat lapselle tötterön, jonne sisään sitten laitetaan erilaisia lahjoja. Me laitettiin enimmäkseen koulutarvikkeita, joita opettajan antamaan listaan oli kirjattu. Ja ei, meillä kullannuppu ei saanut lisäksi sitä isoa lahjaa vaan ystäväni kankaasta tekemä tuutti muotoutui sitten tyynyksi ja mielestäni tämä 50 euroa maksanut tötterö/tyyny oli oikein riittävä ja ihana lahja. Koulun aloitukseen sai rahaa kulumaan kaikkinensa kyllä yllättävän paljon, vaikka ainakin ensimmäiset kirjat näyttäisivät tulevan koulusta suoraan.

Ensimmäinen koulupäivänä lapset ottivat nämä tavaraa täynnä olevat tuutit mukaan, vaikka ne avattiin sitten kotona vasta koulupäivän jälkeen. Aamu alkoi lähikirkossa siunauksella ja sen jälkeen koulussa oli juhla, josta lapset lähtivät yhdessä kummioppilaansa kanssa luokkaan. Lapset ja opettaja olivat keskenään luokassa tunnin ajan. Tällä aikaa me vanhemmat juttelimme koulun pihalla keskenämme ja tutustuimme iltapäiväkerhoon, joka on muuten osoittautunut ihan huippuihanaksi paikaksi. Saksalaisille koulunaloitus on suuri juhla ja sitä vietetään yleensä kera sukulaisten, muutamat vanhemmat ilmoittivatkin varanneensa lounaspöydän ensimmäiselle koulupäivälle jo helmikuussa.

Koulu alkaa joka aamu klo 8.10 ja tässä on ollut uudenlainen rytmin opettelu meille lapsen kanssa, mutta onneksi aamut ovat vielä valoisia, eikä puoli seitsemän herätykset tunnu niin pahalta. Opettajat ovat tosi kivoja ja toisiin vanhempiin on ollut hauska tutustua, suomalaisuus tuntuu kiinnostavan ja osa heistä on ystävällisesti ilmoittanut puhuvansa miellellään englantia sen jälkeen kun kuulivat, että juttelin erään, entuudestaan tutun vanhemman kanssa englanniksi.

Vanhempainillassa muutama päivä sitten opettaja sanoi, että tässä vaiheessa lapsen läksyihin ei saa puuttua, sillä ne tehdään iltapäiväkerhossa ja lapselle ei tule luoda lisäpaineita kotona. Tehtäviä ei siis saa alkaa tekemään lapsen kanssa keskenään. Plussan puolella ollaan edelleen tässä kouluasiassa näin kahden viikon jälkeen, tulevaisuus näyttää tuoko lapsen kaksikielisyys opiskeluun haasteita.

 

Kommentit (1)

Pessimisti ei pety, vaan voi tuntea olonsa lottovoittajaksi. Tällainen olotila itselläni oli eilen tiistaina illalla. 

Elokuun 30. päivä tyttömme aloittaa saksalaisen koulutaipaleensa ja tänään hän oli tutustumassa tulevaan luokkaansa. Eilen tiistaina me vanhemmat istuimme tässä samaisessa luokassa tutustumassa toisiimme sekä opettajaan.

Kun tarpeeksi pitkään omassa mielessään on hokenut sitä, että suomalainen koulu olisi varmasti Pisa tulostenkin ansiosta se paras vaihtoehto lapselle- vaikka en vielä ollutkaan koskaan tämän kouluasian vuoksi valmis suuntaamaan muutokuormaamme takaisin Suomeen, syyllisyyttä olen asian vuoksi tuntenut paljonkin. Meidän suomalaislapsi- parka joutuisi vanhempiensa vuoksi käymään kouluaan täällä Saksassa. 

Eilen illalla olin jo kuitenkin aivan varma, että tuleva saksalainen koulu on se paras vaihtoehto hänelle juuri nyt. Opettaja vaikutti todella mukavalta ja asiansa osaavalta ja jotenkin vain tuntui, että asiat loksahtivat paikoilleen juuri niin kuin pitääkin. Hyvä, etten purskahtanut opettajan ja vanhempien edessä itkuun, sillä suuri taakka tuntui harteiltani vanhempain illan aikana valuvan olemattomiin.

Meidän koulussa luokat ovat yhdistelmäluokkia, jossa 1-2- luokat ja 3-4- luokat ovat samassa. Luokan kokoonpano tulee syksyllä olemaan 11 ekaluokkalaista ja 12 tokaluokkalaista. Luokka saa syksyllä myös toisen opettajan, mutta hänen henkilöllisyytensä ei ollut vielä selvillä. Neljännen luokan jälkeen täällä Kölnissä lapset siirtyvätkin sitten lukioon tai toisiin kouluihin (myönnän, tämä aikaisessa vaiheessa lasten luokittelu eri tasoihin vähän kauhistuttaa, mutta ei mennä siihen nyt). 

Eilen opin kuitenkin koulukäytännöistä sen verran, että koulu tulee alkamaan ensimmäisellä luokalla joko klo 8.05 tai klo 9.00. Ennen koulun alkua lapset järjestäytyvät jonoihin koulun pihalle, josta sitten opettajat tulevat noutamaan. Aamupala syödään luokassa omista eväsrasioista noin klo 10.00. Koulu päättyy klo 12 ja tämän jälkeen on lounas koululla kaikille iltapäiväkerhoon jääville.

Vanhemmat saavat siis valita, hakevatko lapsen koulusta jo klo 12 vai jääkö lapsi iltapäiväkerhoon klo 15.30 saakka. Tämä iltapäiväkerho on kuitenkin sellainen, että mikäli sieltä paikan lapselleen lunastaa, tulee lapsen olla siellä joka päivä säännöllisesti. Iltapäiväkerhossa tehdään ohjaajien avulla läksyt, askarrellaan, leikitään ja syödään välipalaa. 

Positiivinen asia tässä koulujutussa on myös se, että lapset voivat käydä iltapäiväkerhoa neljännen luokan loppuun saakka. Hämmästelin asiaa eräälle äidille tänään aamulla koululla ja hän katsoikin minua hämmästyneenä: "Et kai halua, että lapsestasi tulee avainkaulalapsi?!". Se että lapsi menisi iltapäiväksi kotiin ja voisi kännykällä soitella vanhemmilleen, tuntuu täällä olevan vieras ajatus. Kännykät kuulemma yleensä hankitaan vasta sitten kun siirtyy neljänneltä luokalta eteenpäin muihin kouluihin. 

Ensimmäisellä luokalla lapset opiskelevat matematiikkaa, englantia, liikuntaa, kuvaamataitoa, eri uskontoja ja filosofiaa (tarkempi uskonnon opetussuunta valitaan sitten kolmannelle luokalle) ja saksaa. Saksaa opetellaan kirjoittamaan ensin niin kuin lapset sanan itse kuulevat ja vasta myöhemmin kiinnitetään huomiota oikeaoppisuuteen. Tarkemmin tästä metodista kuulee sitten lisää syksyn vanhempain illassa. 

Saimme mukaamme listan välineistä, jotka pitää hankkia lapselle kouluun. Kyniä, vesivärit, eri värisiä vihkoja, viivottimia yms. Ja kaikki nämä tulee nimikoida nimitarroin. Lisäksi ensimmäisenä päivänä pitää olla mukana se kaamea, omakotitalon näköinen reppu (joka muuten voi maksaa kaikilla herkuilla 250 euroakin) sekä pieniä lahjoja sisältävä Schultüte eli koulutuutti. Paljon mielenkiintoista on siis vielä edessä ennen elokuun loppua.

Meitä tai oikeastaan lasta potkaisi onni siinäkin suhteessa, että hänelle tuttuja lapsia tulee olemaan samalla luokalla jopa seitsemän. Ainoa miinuspuoli joka koulussa pisti silmään ja jonka oikeastaan tiesinkin etukäteen asuinalueemme perusteella, ettei kovin paljon kulttuurien kirjoa oppilaiden keskuudessa ole. Vanhemmat tuntuivatkin olevan sitä mieltä, että on eksoottista (ja positiivista) saada suomalaislapsi luokalle. 

Aika huikeaa, jännittävää, hieman ehkä haikeaa ja ihanaakin! Kohta se alkaa- hänen saksalainen koulutaipaleensa.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat