Kirjoitukset avainsanalla Kulttuuri

Jokin aika sitten eräs blogini lukija pyysi, että kirjoittaisin joskus jotain Suomesta ja suomalaisista, sillä koska allekirjoittaneella on aina jonkin sortin mielipide saksalaisista ja Saksasta, omaan sellaisen oletettavasti myös suomalaisista. Mikä siis mättää, enkö uskalla tuoda mielipidettäni julki -ainahan on sellaisesta kansakunnasta helppo kirjoittaa, joka ei ymmärrä sitä mitä tänne blogiini kirjoitan. 

Lukija on oikeassa- Saksa ja saksalaiset ovat helppo kohde. Toki jo näin neljän vuoden maassa asumisen kohdalla on maahan ja saksalaisiin aina niin mieltä lämmittävä viha-rakkaussuhde ja aiheena tämä on ehdottomasti yksi kestosuosikeistani. Ei mene päivääkään, ettenkö tätä aihetta puheissani käsittelisi.

Viestin luettuani mietin, että eihän minulla ole Suomesta ja suomalaisista juuri nyt mitään sanottavaa ja tämä aihe tuntui siinä kohtaa kovin neutraalilta. Kotimaa on rakas ja siellä olevat ihmiset ovat rakkaita. Piste.

Tänään kuitenkin aloin miettimään aihetta uudelleen, sillä Facebookin aina niin ihanat muistot pulpahtivat taas seinälle ja toivat mieleen lähes 10- vuoden takaisen tapahtuman. Ei mitään niin kovin vakavaa, mutta jotenkin mielestäni niin suomalaista ja tympeää - tämä tuli tästä muistosta ensimmäiseksi mieleeni. Ja en halua nyt avata tätä kymmenen vuoden takaista Facebook- kirjoitustani mitenkään sen enempää, sillä tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, tämä muisto vain antoi tälle kirjoitukselle pienen sysäyksen. 

Näitä asioita erityisesti tällä hetkellä fanitan saksalaisissa ja Saksassa:

1. Saksassa jopa lapsetkin ovat kohteliaita toisilleen. Kiitos, ole hyvä ja nimeltä tervehtiminen kaikuvat meilläkin päiväkodissa tilanteessa jos toisessa. Lapset kyselevät paljon myös kuulumisia toisiltaan. Kun lapsille pienestä alkaen opetaan, että tuntemattomiakin ihmisiä on hyvä tervehtiä esimerkiksi lääkärin odotusaulaan mennessä, on toivoa, että hyvät tavat säilyvät aikuisuuteenkin. Siinä missä jaksan urputtaa saksalaisten röyhkeydestä ja joka asiaan puuttumisesta, ovat he myös äärimmäisen kohteliaita. Tähän asiaan Rouva Ihme on havahtunut useampaan otteeseen. 

2. On ihan ok olla äänekäs ja värikäs. Tunteet saavat näkyä ja ääni kuulua. Kokemukseni mukaan saksalaiset ovat enemmän värikkäitä ja äänekkäitä, kuin hajuttomia ja mauttomia. Jos jokin asia ei sovi, se kyllä kerrotaan. Vaikka tähän on ollut opettelemista- liputan tällaisen kulttuurin puolesta enemmän kuin "en mä tiedä ja ihan sama"- sillä ihan varmasti kaikilla on jokaisesta asiasta jonkinlainen mielipide ja nämä mielipiteet saisivat suomalaisten suustakin kuulua enemmän. 

3. Sosialisuus on täällä niin monimuotoista. Ihmiset kokoontuvat helposti yhteen esimerkiksi jalkapalloa katsomaan. Täällä ihmiset rakastavat järjestetää juhlia ja osallistua niihin. Jos järjestät juhlat, sitä arvostetaan ja vaivaudutaan ilmoittamaan pääseekö kutsuttu paikalle vai ei. Apua järjestelyihin tarjotaan myös helposti. 

4. Alkoholi ei ole aina mörkö ja sitä voi tarjoilla ja nauttia myös lasten läsnä ollessa. Vapaalla ja rennolla alkoholikulttuurilla on puolensa (toki myös ne huonot puolet ja huonot vaikutukset ovat näkyviä täälläkin). Tähän vapauteen liittyy myös ajatus siitä, että hauskaa voi olla ilman alkoholiakin ja se on ihan ok saksalaisille, vaikka olisit absolutisti. Toisinaan tuntuu, että suomalaisessa kulttuurissa tätä alkottomuuttakaan ei oikein ymmärretä. Kunnon rännikännit päälle- tai olet huonoa seuraa. 

5. Kaupat voivat hyvin olla sunnuntaisin kiinni. Asia jota olen monesti täällä manaillut ja Suomessa juoksen toki iloisesti ruokakauppaan sunnuntaisinkin. On toisaalta vapauttavaa, että yhden päivän viikossa voi pyhittää muille asioille kuin kaupassa käymiselle. Sunnuntaisin voikin sitten kaupan kassajonon sijaan jonottaa omaan suosikkileipomoonsa. Tämän kaltainen vanhanaikaisuus viehättää!

Konalla- blogin Anun tavoin mietin minäkin toisinaan osaisinko enää (vaikka kovasti toisaalta kotimaata kaipaankin!) Suomeen sopeutuakaan. Anun ajatukset Suomen lomalta voit käydä lukemassa tästä.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Alankomaalainen
1/1 | 

Olen nyt asunut Suomen ulkopuolella 49 vuotta. Käyn kyllä aika usein Suomessa, joskus jopa kaksi kertaa vuodessa. On minulla joskus olllut jopa viiden vuoden väli käynneissä. Ensin asuin noin vuoden Saksassa, sen jälkeen olen asunut Alankomaissa. Matkustelen paljon. Vitsinä kerromme pitävämme Euroopan taloutta yllä matkustellen Alankomaista autolla Suomeen ja takaisin, sitten Alankomaista Italiaan ja takaisin. Kansalaisuuteni on alankomaalainen, mutta suomalaisuutta ei minusta saa pois hankaamallakaan. Olen kyllä vierautunut Suomesta siten, että joka kerta siellä ollessani on yllätys se puhumattomuus, jäykkyys ja hermostuminen siitä, että ollaan muukalaisten kanssa tekemisissä. Ehkä asia johtuu siitä, että oleskelemme pienellä paikkakunnalla Keski-Suomessa emmekä Helsingissä tai Tampereella saatikka Pohjois-Karjalassa. Siellä jo 20 v. Sitten iloitsivat aivan tuntemattomat ihmiset ystäviemme tapaamisen yhteydessä Alankomaalaaiseen tapaan vaihdetuista " suukkoloista".

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Marraskuu on jo vierähtänyt kivasti käyntiin ja muutama päivä sitten allekirjoittanut itse vanheni taas vuodella. Päivä oli ihana ja sain juuri sellaisen juhlapäivän kuin halusin ja toivoinkin. Viime vuonna järjestin kavereille kahdet eri bileet syntymäpäivieni kunniaksi, mutta tänä vuonna mentiin hieman maltillisemmin ja kävimme perheen kera aamiaisella ystäväpäriskunnan kanssa. Myöhemmin kutsuin vielä iltapäiväkahville lapsen päiväkotikaverin äidin, kaivoin suomiherkkuja pöytään ja keskustelimme saksaksi kolme tuntia. Tämän jälkeen päässä jomottikin jo kivasti: Ajatella, että pelkästä kahvin juomisesta ja saksan puhumisesta saa melkein krapulan itselleen... 

Luonteeltani olen sellainen, että tykkään kovasti juhlia -enkä tässä kohtaa tarkoita vain sitä aamuyöhön saakka kestävää kreisiä bailausta. Oli kyseessä sitten vaikka millainen kissanristiäinen, aina löytyy mielestäni aihetta juhlaan, kakun leipomiseen ja vieraiden kutsumiseen. Täällä Kölnissä asuessani olen ilokseni huomannut, että saksalaiset taitavat olla kanssani tässä suhteessa vähän samankaltaisia.

Siinä missä suomalaiset aikuiset enimmäkseen juhlivat synttäreitään vain "pyöreinä vuosina" ja toiset tällöinkin tykkäävät olla "matkoilla", saksalaiset tuntuvat nauttivan huomion keskipisteenä olemisesta kaikkina syntymäpäivinään. Olen havainnut, että monet täällä tykkäävät varata kneipeista eli pubeista pöytiä ja tilata sinne muutaman oluttynnyrin valmiiksi, toisinaan kuluja jaetaan vieraiden kesken keräämällä juhlijoilta kolikoita ja näillä sitten käydään lunastamassa jälleen uusi tynnyri pöytään. Tälläisiin olutkarkeloihin sain kutsun jokin aika sitten itsekin. Harmikseni en päässyt päässyt juhliin mukaan, mutta kuulin, että meno oli ollut tiistai-iltana hulvattoman hauskaa ja äänekästä. 

Vaikka olut ja kuohuviini kuuluvat olennaisesti saksalaiseen juhlakulttuuriin, luulen, että kakku vie tässa asiassa voiton ainakin syntymäpäivien tarjoilujen kohdalla. Itse olen enemmän suolaisten tarjoilujen perään, mutta saksalaiset vaikuttavat olevan varsinaista kakkukansaa. Ja vaikka sitä suolaista olisikin, syödään makeat aina yleensä ensin. Tähän sokerit ensin- tyyliin on ollut totuttelemista, mutta tällä kaavalla järjestän nykyään aina itsekin lapsen synttärit. 

Täällä ei myöskään kainostella lahjojen suhteen: "No en minä mitään tarvi"- lausetta en ole keneltäkään aikuiselta saksalaiselta synttärisankarilta vielä kuullutkaan. Monet kertovat rohkeasti toiveitaan ja antavat vinkkejä, aina ne eivät välttämättä edes ole sieltä edullisemmasta päästä. Itse vielä vähän tässä suhteessa kainostelen, onhan lahjoja toki kiva saada, tuntuisi silti hullulta mennä pyytämään jotain vähän hinnakkaampaa ystäviltä ja tuttavilta. Ja vaikka miehelle aina hanakasti kerronkin, mitä tänä vuonna tulisi lahjaksi antaa, on silti kaikista tärkeintä syntymäpäivänäkin saada kokoontua ja vaihtaa kuulumisia itselle tärkeiden ihmisten kanssa.

Tänä vuonna ystäväpariskuntamme antama lahja yllätti ja sain lahjakortin neljäksi tunniksi alastonkylpylään, jonne toki suuntaamme sitten kahden pariskunnan naispuolisen ystävän kanssa joku sopiva hetki..

Kommentit (0)

La Bella Italia! Makaroonimaa on varastanut suuren osan sydämestäni jo 19 - vuotta sitten, jolloin lähdin ensimmäistä kertaa ulkomaille kesätöihin, Adrianmeren rannalle Riminille. Ensimmäisen kesän jälkeen palasin pariin otteeseen asumaan maahan vielä uudelleen.

Italiassa asuminen on saanut kaukokaipuuni heräämään. Italiassa olen kokenut ensirakkauden ja siellä on myös sydämeni särkynyt. Italiassa olen saanut viettää parhaat teinihetkeni, sillä olihan se 16- vuotiaalle maailman avaava kokemus päästä pohjoisesta Suomesta kesää viettämään "hieman kauemmas". 

Eilen aamulla suuntasimme äitini ja tyttöni kanssa Bergamoon kahden päivän minilomalle. Vanhan kaupungin katuja astellessa mietin, miten ihanaa onkaan olla tutussa maassa pitkästä aikaa. Vaikka en Bergamoa tunnekaan sen paremmin, kaikki vain tuntuu niin helpolta ja vaivattomalta. 

Tässä lista niistä syistä, miksi Italia on omasta mielestäni vaan huikean ihana matkakohde: 

1. Ruoka, ruoka ja ruoka! Italia oon varmasti maa, josta löytyy jokaiseen makuun syötävää. Pizzan ja pastan luvatussa maassa, löytyy nykyään hyvin myös gluteiinittomia vaihtoehtoja. Lihaa, kalaa ja salaatteja on myös hyvin saatavilla. 

2. Italia kieli on poikkeuksellisen kaunista ja helppoa. Kaunis kieli on kuin musiikkia korville! Olen itse opiskellut italiaa iltalukiossa ja onpa minulla siitä jonkinlainen arvosanakin. Kielen opiskelua toki helpotti se, että olin Italiassa ollessani oppinut alkeet jo "kuuntelemalla". 

3. Maassa on useita ihania kaupunkikohteita, rantapaikkoja sekä historiallisia kyliä, Italian upeista viinialueista puhumattakaan.

4. Lomailu Italiassa ei ole vuodenajasta kiinni, vaikka kesäisin maassa onkin huippusesonki, talvella maasta löytyy myös monta tunnelmallista kohdetta.

5. Ystävälliset ihmiset ja positiivinen palvelukulttuuri. En muista saaneeni maassa koskaan nyrpeää asiakaspalvelua. Italialaisten positiivinen elämänasenne on tarttuvaa ja kahdehdittavaakin. 

6. Kohtuullinen, jopa edullinen hintataso. Lasin hyvää viiniä voi saada neljällä eurolla ja pizzan kuudella eurolla. Hyvätasoisia majoituksia voi saada varsinkin sesongin ulkopuolella huokeaan hintaan. Me esimerkiksi majoitumme tällä hetkellä aivan Bergamon vanhankaupungin sydämessä, ihanassa historiallisessa talossa ja aamiaisen kanssa yö kolmelta hengeltä maksaa 90 euroa. 

Bergamosta luvassa lisää vielä myöhemmin. Nyt on aika nauttia vielä tämä päivä historiasta, ruuasta ja maisemista, rakkaasta Italiasta!

Kommentit (0)

Tänään päättyy yksi aikausi meidän perheessä. Iltapäivällä suljemme lopullisesti vanhan päiväkodin oven ja suuntaamme katseet kohti uutta. Aamulla haimme lapsen kanssa kaupasta herkut hänen viimeisen päivän juhliinsa ja siinä minä heidän ryhmänsä ovella tiristin kyyneleitä. Tuntuu samaan aikaan helpottavalta ja kovin haikealta.  

Kuluneet kaksi vuotta kyseisen päiväkodin kanssa ovat olleet täynnä niin erilaisia tunteita: Ärtymystä, iloa ja hämmennystä. Ensimmäisen vuoden tunnelmia voi käydä muuten lukemassa tästä. Lasta on haettu välillä kioskilta päivän päätteeksi ja eräs vanhemmista on saanut huomatuksillaan verenpaineeni kohoilemaan. Kuumat suolakurkkulounaat ovat kauhistuttaneet ja iltapäivällä lapselle annetut jäätelöt ja herkut järkyttäneet. Kaikenkaikkiaan voisin sanoa, että negatiivisia filliksiä päiväkodin suhteen on ollut niin paljon, että kaikki se taustalla ollut hyvä on päässyt unohtumaan. 

Mutta niihän se elämässä yleensäkin menee, että huonot kokemukset tuovat myös jotain hyvää. Kaksi vuotta yhteiselämää kyseisen päiväkodin kanssa ovat avartaneet omaa ajatusmaailmaani huimasti. Se, miten asiat siellä tehdään voi jonkun toisen mielestä olla ainoa oikea tapa. Mikä minä olen heitä ja heidän tapojaan tuomitsemaan, onhan lapseni ollut aina päivän päätteeksi onnellinen ja yhtenä kappaleena. 

Hoitajat ja opettajat ovat luultavasti tehneet parhaansa ja lapsi on heistä pitänyt kuitenkin kovasti. Lapseni kiusaamistapaus hoidettiin mallikkaasti ja lasta on rohkaistu aina heikon hetken tullen ja häntä on pidetty sylissä paljon. Lapsia on viety hoitopäivien aikana teatteriin ja elokuviin ja olisipa tarjolla ollut yön yli retkikin. Herkutteluja on kompensoitu joka päivä lounaan jälkeen hampaiden pesulla.

Päiväkodin johtaja on ollut meitä kohtaan erityisen mukava ja mikäli lapselle emme olisi saaneet uutta päiväkotipaikkaa tähän mennessä, olisi hän saanut jäädä odottamaan paikkaa päiväkotiin, vaikka sopimuksemme loppuukin elokuun viimeinen päivä. Paljon olen valittanut, mutta paljosta olen myös kiitollinen.

Opettavaiset ja tunteiden täyttämät kaksi vuotta. Hurjasti opimme, koimme ja näimme. Hyvillä mielin kohti uusia seikkailuja. 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat