Kirjoitukset avainsanalla avioliitto

Eilen äitienpäivänä meidän perheessä oli toinenkin hyvä syy juhlia, tämä sunnuntai oli nimittäin samalla neljäs hääpäivämme. Yhteisiä vuosia miehen kanssa alkaa olla plakkarissa jo lähes 12. 

Pysähdyin tänään lounasta laittaessa miettimään suhdettamme. Mieleeni pulpahteli monenlaisia muistoja vuosien varrelta ja jostain syystä yhteinen elämämme muistuttaa mielestäni matkan tekoa veneellä:

Aikoinaan (kai tällaista termiä saa jo käyttää tämän ikäisestä suhteesta puhuttaessa) yhteiseen veneeseen hypättiin innostuneina ja aika pian oli selvää, ettei tämän veneen keula kääntyisi takaisin rantaan kahden matkustajan jatkaessa matkaa omille tahoilleen. 

Veneen ohjaaminen ei aina ole helppoa, onneksemme myötätuuli on puhaltanut suotuisasti purjeisiin, eikä vene ole jäänyt kellumaan paikoilleen. Toisinaan paattimme ajaa läpi kivikkojen, karille se ei ole vielä kuitenkaan jumittunut ja mikä parasta, useimmiten vene pysähtyy aurinkoiselle rannalle kyydissään nauravat matkustajat. 

Maisemat vaihtelevat ja matka jatkuu. Joskus soudetaan ja välillä käynnistetään moottori, jotta matka taittuisi nopeammin. Kumpikaan matkustajista ei ole vain paikoillaan, vaan toinen airo on toisella ja toinen toisella. 

Veneen kyytiin on lisäksemme hypännyt viisi vuotta sitten pienempi vakituinen matkustaja ja onpa kyydissämme ollut muutaman vuoden koirakin.

Veneemme on värikäs. Se ei ole pramea, eikä sitä kiilloteta tai koristella siksi, että se näyttäisi paremmalta ulospäin kuin oikeasti onkaan. Venettä huolletaan toki tarpeen mukaan, mutta muuten se on aina ollutkin juuri sitä miltä näyttääkiin.  

Venee saapuessa Saksaan, vene on keikkunut aallokossa, mutta keinunta on saanut myös pitämään veneen reunoista tiukemmin kiinni. Ettei vain kumpikaan putoaisi yli laidan ja jäisi matkan varrelta. Ilman juuri tätä matkaseuraa, matka olisi loppujen lopuksi kovin tylsää ja yksinäistä, eikä maatakaan olisi näkyvissä. 

Rakkaani, samassa veneessä ollaan. Pidetään paatistamme huolta edelleenkin, sillä yhdessä oleminen on kuin ikääntyvä viini, se vain paranee entisestään vanhetessaan. 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lauantaina meillä vietettiin kolmivuotishääpäivää. Nahkahääpäivä kuulostaa terminä aika hauskalta ja vitsailinkin, että sitä sopiikin viettää täällä nahkahousujen luvatussa maassa. Perinneasuja emme kuitenkaan päälle pukeneet, vaan päivää vietettiin ja juhlittiin Brysselistä saapuneiden Suomiystävien kera. 

Kolme vuotta sitten sanoimme tahdon toukokuisena tiistaipäivänä Helsingin maistraatissa. Todistajina meillä oli tyttäremme kummitäti miehensä kanssa. Parin minuutin vihkitilaisuuden jälkeen mentiin häälounaalle ja vielä illalla karkasimme kymmenen päivän Ranska- Italia tourneelle. Tässäkin asiassa teimme niinkuin hyvältä tuntui ja hääjuhlien sijaan panostimme rahamme matkaan. Matkan jälkeen kestitsimme ystäviä vielä kotonamme ja tulipa meillä tanssittua Akselin ja Elinan häävalssikin.

Lapsen ihastellessa hääpukuja kauppojen ikkunoista, olen toisinaan miettinyt: Olisiko sittenkin pitänyt pitänyt viettää häät perinteisen kaavan mukaan? Itse pukeuduin hääpäivänä Marimekon kotelomekkoon, joka oli kyllä ihana ja sekin oman näköiseni. "Etkö sinä äiti haluaisi tuollaista valkoista prinsessamekkoa? Ja miksei sulla ollut sellaista, kun menitte isin kanssa naimiaisiin?", tytär on ihmetellyt useampaan otteeseen ja tehnyt selväksi, että tulevaisuudessa hän ainakin pukeutuu unelmiensa mekkoon, josta ei koristeita ja tylliä puutu.  

Eräänlainen prinsessaunelma on jäänyt kokematta, mutta juhlia ja ulkoisia puitteita tärkeämpää avioliitossa taitaa kuitenkin olla se yhteinen elämä ja rakkaus. Perjantaina, kun odotin miestäni viikon jälkeen kotiin tunsin perhosia vatsassa, eilen kävelimme käsikädessä ja tänään aamulla miehen lähtiessä Tukholmaan vatsanpohjaani kouraisi ikävä.

Wau! Kymmenen vuoden yhteiselämän jälkeenkin hän on edelleen se sama, "ihana kundi, joka muutti hammasharjansa pieneen yksiööni parin kuukauden tapailun jälkeen lupaa kysymättä". Näin taisin kirjoittaa tällöin ystävälleni sähköpostiin raportoidessani uudesta ihastuksesta. 

Kommentit (4)

anna milano
2/4 | 

Hyvä parisuhde tuntuu hyvältä juuri arjessa elettäessä. Onnea! Tapasin avomieheni tasan kuusi vuotta sitten tänä päivänä 16.5. :)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat