Kirjoitukset avainsanalla ruokailu

Aamun ensimmäiseksi uutiseksi silmiini osui Suomesta Ylen artikkeli tamperalaisesta ravintoloitsijasta, jolla on käytössään lapsikielto tiettyinä kellonaikoina tietyissä ravintoloissaan. Jutussa hän kertoo pyyhkeiden lisäksi saavansa hyvää palautetta asiakkailtaan siitä, että lapset eivät ole aina tervetulleita. 

Ärsyynnyin artikkelista suunnattomasti. Ensimmäinen ajatukseni oli, että "vain Suomessa tällainen on mahdollista". Kiukkuisena luin artikkelin läpi uudestaan ja vanhempana ja ravintoloita rakastavana henkilönä tyrmistyin tällaisen kiellon olemassaolosta. Seuraavan kerran Suomeen mennessäni tämä pitää muistaa, että en välttämättä olekaan kaikkialle tervetullut lapsen kanssa...

Artikkeli sai myös itseni pohtimaan koska viimeksi olen itse ärsyyntynyt ravintolassa lapsiasiakkaista? Ei tullut mieleeni, sillä kuten aiemminkin olen kirjoittanut, ruokailu täällä Saksassa ravintoloissa on lasten kanssa täysin normaalia ja luonnollista. Mieleeni sen sijaan nousivat kulmakarvoja nostattavat ravintolakokemukset lapsen kanssa Suomessa. Surullista, kyllä kotimaassa on vielä tehtävää asian suhteen, näin se vain on!

Ymmärrän sen, että vanhempien ja muidenkin on ihanaa päästä nauttimaan täysin lapsivapaista hetkistä, mutta miten tällainen kielto vie suomalaisen ravintolakulttuurin kehittymistä eteenpäin? Artikkelissa ravintoloitsija kertoi, että asiakkaat saattavat vaihtaa kakkavaippoja pöydissä ja meno muutenkin vaikutti lähes eläimelliseltä joidenkin lapsiperheiden osalta. Järkyttävää!

Saksan sanotaan olevan sääntöjä täynnä, mutta täällä sentään voit rauhassa lapsen kanssa mennä nauttimaan illalla tai päivällä lasillisen tai jopa kaksi ravintolaan. Ulkona syödään ja juodaan useasti. Ravintoloissa käymisestä ei tehdä numeroa millään tavalla ja ennenkaikkea lapsia on opetettu käyttäytymään. Täällä ei myöskään kukaan katso pahalla silmällä, jos lapsi sattuu leikkimään ravintolan tiloissa muualla kuin pöydässä. Elävä elämä saa näkyä ja kuulua myös ravintoloissa. 

Toisaalta ymmärrän senkin, että Suomessa ulkona hyvin syöminen maksaa ja en minäkään haluaisi illallistani syödä ravintoloitsijan kuvaaman villin lännen- menon keskellä. Mutta miten ihmiset, niin lapset ja aikuiset voivat oppia, jos ei siihen anneta mahdollisuutta? Surullista, että ravintoloissa käymistä pitäisi ravintoloitsijan toiveen mukaan mennä harjoittamaan ns. lapsiperheravintoiloihin. Kyllä minä ainakin haluan syödä hyvin, olin sitten liikkeellä kaksin mieheni tai lapseni kanssa.

Kriitikin jälkeen haluan antaa kiitosta suomalaisille ravintoille siitä, miten lapsiruokalijoita huomioidaan annosten suhteen. Annoskoot ovat kohtuullisia ja niistä löytyy usein kasviksiakin. Täällä Saksassa kasvikisia ei välttämättä saa lautaselle pommesten viereen, vaikka niitä erikseen pyytäisi. Annoskoot ovat lapsille kovin isoja ja ruokahävikki on taattua. 

Viimeiseksi toive vanhemmille: Viekää lapsia mahdollisuuksien mukaan ravintoloihin ja kasvattakaa niin, ettei tällaisia kieltoja Suomessa tulevaisuudessa tarvita. Tietysti pieni pelisilmä siinä, että milloin ja millaiseen ravintolaan kulloinkin mennään, ei ole pahitteeksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

Ellinen
1/7 | 

Olen käynyt kerran lasten kanssa päiväsaikaan kyseisen ravintoloitsijan paikassa. Kävin kohteliaasti kysymässä, että ovatko lapset tervetulleita. Vastaus oli tylyllä äänensävyllä, että "Joo, mutta nuo vaunut ei saa olla asiakkaiden tiellä". Se nyt oli meille tietysti itsestäänselvää, mutta hyvä asiakaspalvelija olisi kenties sanonut, että katsotaanpa teillä rauhallinen pöytä, jossa on tilaa ympärillä. Silloin muut olisi saaneet syödä rauhassa ja meillä ei olisi ollut sellainen olo, että olemme epätoivottuja asiakkaita. Pikku juttu sinällään, mutta teki selväksi lapsiperheet eivät ole mieluisia asiakkaita. 

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Ei kuulosta kivalta kokemukselta, kun sillä, miten asiakasta palvellaan, on niin suuri merkitys ja myöskin sillä miten asiat esittää. En itse kovin mielelläni vierailisi paikassa uudestaan, aivan varmasti jäisi mieleen kaivelemaan. 

Johanna, Eau De Cologne

-mökö
2/7 | 

Niin. Vilkkaiden kaksospoikien vanhempana olen miettinyt tätä monelta kantilta. Olemme käyneet lasten kanssa ulkona syömässä siitä lähtien kun he ovat pystyneet itse syömään siististi (siis sotkematta, ei etiketin mukaisesti). Aina olen kokenut että olemme tervetulleita ravintolaan. Naapuripöydissä joskus on näytetty huolestuneilta kun tulemme, ja kun lähdemme, olemme usein jo tutustuneet pöytänaapureihin. 

Nyt lapset ovat jo teini-ikäisiä, käyvät mielellään ulkona syömässä paitsi meidän myös ystävien (nuorten ja vanhojen) kanssa. Tähän mennessä etikettikin on jo tarttunut, ja on hienoa katsoa miten kotonaan he ovat ruokapöytäkeskusteluissa melkein kenen kanssa tahansa. 

Sanoisin että tässä ongelman ydin eivät ole lapset, eivät myöskään ravintoloitsijat, vaan lasten vanhemmat. Hämmentävän monelta nykylapsen vanhemmalta tuntuu puuttuvan tilannetaju kokonaan. On ikään kuin se, että tulee jonnekin (ravintolaan, kauppaan, bussiin, kampaajalle) lapsen kanssa, vapauttaisi vanhemman kaikesta velvollisuudesta ottaa kanssaihmisiään huomioon. Muksu mellastaa kuin dervissi, ja vanhempi levittelee käsiään ja hymyilee "no kun tuo meidän Saarapetteri on niin vilkas ja eläväinen". Taikka tosiaan, ryhtyy vaihtamaan vaippaa pöydässä. Lasten kasvattamisesta tai ruodussa pitämisestä ei ole puhettakaan. Tulee kiusaus puhua minäminä -sukupolvesta, joka on nyt iältään pienten lasten vanhempia. 

Ymmärrän hyvin sitä naapuripöydän ruokailijaa, joka on kenties tullut viettämään erityistä hetkeä ravintolaan, ja närkästyy, kun saakin viettää hetkensä ostarin lapsiparkin kaltaisissa oloissa. 

Kysyt miten lapset voisivat oppia, jos ei anneta mahdollisuutta? Hyvä kysymys. Olen samaa mieltä siitä että lasten pitää päästä harjoittelemaan kuinka vaikka ravintolassa käyttäydytään. Ja jos vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia heitä opastamaan, lapset eivät opi muuta kuin sen että muista ihmisistä ei tarvitse piitata kunhan oma maha on täynnä ja viihdykkeet kohdillaan. 

Suomessahan meillä on myöskin sellainen kulttuuri nykyään aika vahva, että kukaan ulkopuolinen ei saa puuttua toisen lapsen tekemisiin, ihan sama juokseeko tenava ratikan alle, kaataako buffet-pöydän tai mitä ikinä. Jos olisi sallitumpaa ohjata myös muiden lapsia, silloin kaikki lapset voisivat oppia myös muilta aikuisilta. Nyt näin ei ole. 

Ja juu, nykyään käyn ravintoloissa kummilapsieni kanssa, ja hyvin sujuu edelleen. 

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Vanhemmilla, heidän esimerkillään ja kasvatuksella on niin suuri merkitys. Vaikka vienkin tyttäreni mielellään ravintoloihin, käytöstavat näissä ovat itsestään selvyys. Ravintolaan mennään nauttimaan, ei kiukuttelemaan tai räyhäämään. Saksassa toisten asioihin puututaan herkästi ja ihmiset kyllä huomauttavat ja puuttuvat jos muksut eivät ole ojennuksessa. 

Johanna, Eau De Cologne

Vierailija
4/7 | 

Minun lempiravintoloitani   lasten kanssa ovat italialaiset, mutta ruokailu on luontevaa muissakin ravintoloissa Saksassa ja Ranskassa. Olen käynyt vain tähdettömissä paikoissa. Suomalaisista  en osaa sanoa mitään.  Lapseni ja lapsenlapseni ovat villejä, mutta "ihmisten ilmoilla"  osaavat käyttäytyä hyvin niin kuin me aikuisetkin. Tietenkin he ovat illalla ajoissa  nukkumassa eivätkä  ravintolassa. Suomessa vierastan ylipäänsä ravintoloita, koska siellä näyttää olevan omanlaisensa ravintolakulttuuri, johon en ole tottunut. Meni  kerrankin "jauhot kurkkuun" jo, kun en osannut tilata "oikeaoppisesti" edes viinilasillista. Olen ollut sieltä poissa yli 50 ja pärjännyt pääsääntöisesti ilman ravintoloita. En osaa moittia, mutta ei huvita tutustuakaan. En tunne enää  suomalaisia lapsiperheitäkään, mutta netin kautta saamieni tietojen perusteella rupean jo ihmettelemään erinäisiä kasvatusasioita. Nauratti kovasti tuokin, että joku muka vaihtaa vaippoja ravintolassa. Na, dann Guten Appetit, sanoo saksalainen !("Hyvää ruokahalua"  on tapana toivottaa kaikille ruokailua aloitettaessa.)

VillaNanna
5/7 | 

Meillä lapset ovat tottuneet ylipäänsä olemaan ruokapöydässä nätisti. Meillä kun jokapäiväinen iso asia on kerääntyä pöytään syömään jajuttelemaan kiireettömästi. Useasti kun katselee miten ihmiset käyttäytyy ravintolassa niin aikuisien pitäisi jo oikeasti osata olla ravintolassa nätisti.

Minua ei haittaa moiset paikat, katson, että ravintola ei ole minua ja miestäni varten missään kohtaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat