Kirjoitukset avainsanalla päiväkoti

Joka vuosi suunnilleen samaan aikaan huokaan tyytyväisenä: "Onneksi tämä hulabaloo on kohta taas ohi." Kölniläisille (ja toki kaikille muillekin) monta päivää kestävä karnevaalihuuma suotakoon, mutta tuntuu, että vuosi vuodelta oma kiinnostukseni karkeloita kohtaan vain hiipuu. 

Torstaina oli kuitenkin virittäydyttävä itsekin juhlavireeseen, kun päiväkodissa järjestettin useamman tunnin kestävät juhlat. Vein lapsen aamulla päiväkotiin ja tulin itse kotiin pukemaan naamiaisasun ylle, sillä juhlat alkoivat tasan kello 10.30. Päiväkoti oli koristeltu värikkäästi, lapset ja vanhemmat olivat pukeutuneet upeasti, huomasi, että asuihin oli selvästi satsattu aikaa ja rahaa. Kaikkia vanhempia en edes tunnistanut, niin peittävät maskit heillä oli.  

Me vanhemmat toimme mukanamme jotain syötävää ja päiväkodin puolesta oli tarjolla pääruoka, sekä juomat mukaan lukien oluen ja kuohuviinin. Jotenkin tämä alkoholitarjoilu päiväkodissa vieläkin hämmästyttää, vaikka meillä on toki kokemusta tästä jo edellisen päiväkodin tiimoilta. Jaksankin aina huvittuneena muistella sitä, kuinka ensimmäisissä päiväkodin karnevaalijuhlissa johtaja oli pienessä tuiskeessa. Tästä ei kenelläkään mitään haittaa ollut, mutta kyllähän se näin suomalaisen silmin katsottuna tuntui jotenkin tosi oudolta. 

Ennen karnevaaleja juttelin tästä alkoholi- käytännöstä kolleegani kanssa ja hän valaisi minua, ettei tällainen tarjoilu ole missään nimessä kaikissa Kölniläisissä päiväkodeissa sallittua. Hän arvelikin tarjoilupolitiikan johtuvan siitä, että molemmat päiväkotimme ovat olleet privaatteja. 

Olin vähän ennakoinut, että nykyisessä päiväkodissa tunnelma säilyisi alkoholista huolimatta hillittynä ja rauhallisena. Olin kuitenkin väärässä, sillä sain huomata, että ehkä myös osittain alkoholin johdosta tunnelma oli pian kuin hyvien ystävien kesken isoissa juhlissa. Musiikki raikasi, puheen sorina oli normaalia äänekkäämpää ja iloisempaa. Virallisten osuuksien jälkeen myös henkilökunta siirtyi tarjoilupöydän ääreen ja äkkiä huomasinkin omalla keittiövuorollani tiskaavani olutlaseja kiivaaseen tahtiin. 

Kiinnostuneena kyselin vanhempien mielipiteitä "tällaisesta" juhlatyylistä. Kaikki olivat sitä mieltä, että heistä on hyvä, että lapsia voi opettaa juhlimaan alkoholin kera positiivisessa mielessä, eikä alkoholista tarvitse tehdä lapsille mörköä, onhan se kuitenkin niin iso osa saksalaista kulttuuria.

Olen vanhempien kanssa samoilla linjoilla ja rohkenen väittää, että alkoholi vaikutti tunnelmaan myös positiivisesti. Vanhemmat keskustelivat ja tutustuivat toistensa kanssa avoimemmin ja me saimme nähdä henkilökunnasta myös rennomman puolen. Sisäinen sääntösuomeni kuitenkin kauhisteli asiaa jälleen ennakolta sen vuoksi, että päiväkodin juhlat ovat mielestäni ensisijaisesti lapsille suunnatut ja sen vuoksi alkoholin mukana olo tuntuu tarpeettomalta. Toki näissä juhlissa on ideana myös se, että koko perhe tulee mukaan juhlimaan ja ensimmäistä karnevaalipäivää vietetään yhdessä. 

Summa summarum: Meillä oli oikein rennot ja hauskat juhlat! Pääsinpä vielä extempore toisten äitien mukaan juhlimaan päiväkodista pubiin, sillä eräs äideistä otti lapset luokseen iltapäiväksi. Tanssimme, nauroimme ja lauloimme. Tällainen irrottelu arjen keskellä teki tosi hyvää! Päiväkodin juhlia muistellaan varmasti vielä tulevina vuosina, ensi vuonna koulun mukana tuleekin sitten taas uudenlaiset juhlat.  

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

mummi Saksassa
1/2 | 

En tiedä, onko lasteni lastentarhojen karnevaaleissa tarjottu  alkoholia, koska olin aina töissä, kun he huhlivat. Kouluissa juhlittiin Faschingia ( paikallinen nimitys karnevaaleille) ilman vanhempia ja mehun ja veden voimin. Tietenkin  Kölnissä tarjotaan ja juodaan Kölschiä arkena ja juhlissa, meidän viininviljelyseuduillamme harvemmin olutta juhlissa. Näkyi olevan tarjolla myös kuohuviiniä.  Kannattaa mainita, että täällä ei ole minkäänlaista painostusta juoda ylipäätään mitään alkoholipitoista. Aina on tarjolla appelsiinimehua ja vettä, kai teilläkin oli  vaikka kuvissa ei näy.  Olen tarvinnut ajokorttiani joka päivä eli pysynyt vesi- ja mehulinjalla.  Joillekin muille terveydelliset syyt estävät oluen ja viinin nauttimisen.  Ei tarvitse kenellekään selittää, miksi ei nauti olutta tai viiniä. Lapsetkin oppivat, että aikuisten alkoholijuomat eivät ole lapsille ja aikuiset kykenevät kontrolloimaan juomisensa tai juomattomuutensa itse. Hyvä apu kasvatuksessa ovat tietenkin  Saksan lastensuojelulakiin sisältyvät aikuisille tarkoitetut   alkoholin myyntiä  ja tarjoilua koskevat määräykset, jotka lapset kasvaessaan  sisäistävät. Koskaan ei tiedä etukäteen , miten onnistuu kasvattamaan lapsistaan järkeviä aikuisia, mutta enimmäkseen se näköjään  onnistuu vanhemmilta, eikö totta.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

On kyllä aivan totta, että Saksassa voi hyvinkin olla nauttimatta alkoholia, niin kutsuttua seurassa ryyppäämisen painetta ei ole. 

Meillä oli toki juhlissa muutakin tarjolla, mutta alkottomat tarjoiluvat olivat sisällä ruokasalissa ja oluttynnyri ja kuohuviinit olivat sijoitettu ulos. 

Johanna, Eau De Cologne

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eilen, keskiviikkoaamuna istuin päiväkotimme kokoushuoneessa ja keskustelin saksaksi hoitajan kanssa kuluneesta syksystä. Hoitajalla oli edesssään nippu papereita, joihin hän oli kirjannut lapsestamme huomioita eri aihealueiden alle.

"Eevillä menee tosi hyvin meillä, hän on nähtävästi onnellinen täällä. Hänellä ei ollut vaikeuksia sopeutua, vaan hän luotti meihin aikuisiinkin jo alusta alkaen. Välillä hän palaa aina puheissaan aikaan vanhassa päiväkodissa ja kertoo meille avoimestikin asioista, joista hän on edelleen surullinen. Meillähän ei esimerkiksi pakoteta lapsia koskaan syömään lautasta tyhjäksi jos eivät he itse halua", aloitti hoitaja keskustelumme.

Olin hetken hiljaa ja nyökkäilin, oikeassahan hän on. Lapsi on tosiaan onnellinen ja vapautuneempi, senhän me huomasimme jo alkuvaiheessa. Kerroin hoitajalle, että Eevillä on tapana toisinaan myös käydä kanssani läpi vanhan päiväkodin vaiheita ja aina keskustelun päätteeksi hän toteaa, kuinka onnellinen hän onkaan uudessa päiväkodissa.

"Eevi on tosi pidetty lapsi meillä lastenkin keskuudessa. Hän ottaa huomioon kaikki ja on valmis auttamaan myös pienten lasten kanssa. Välillä hän tykkää vain tarkkailla, eikä välttämättä ole aina suuna päänä menossa mukana. Mutta sen olemme huomanneet, että järjestys ja aikataulut ovat hänelle tärkeitä. Hän haluaa aina etukäteen tietää, mitä tapahtuu ja mihin aikaan", hoitaja jatkoi.

Kerroin hoitajalle, että näin hän toimii kotonakin ja että isän vaihtelevat poissaolot ovat hänelle vaikeita toisinaan, koska hänelle on tärkeää aina tietää tarkalleen, milloin isä tulee ja milloin lähtee ja toisinaan emme aina tiedä tätä edes samalla viikkolla.

"Isän poissaolo ei näy Eevin käytöksessä päivien aikana mielestäni mitenkään, hän vaikuttaa kovin tasapainoiselta ja on kykeneväinen ilmaisemaan kaikenlaisia tunteitaan avoimesti", hoitaja kertoi.

"Meitä ilahduttaa kovasti, että Eevi kertoo niin paljon asioita Suomesta ja suomalaisista tavoista. Esimerkiksi viime viikolla hän oli kovin ylpeä, että olitte juhlimassa 100- vuotiasta Suomea. Tällä viikolla olemme saaneet kuulla mitä Suomessa syödään jouluna ja miten tätä juhlaa vietetään kotimaassa. Hänellä on selkeästi suomalainen identiteetti, vaikka ei osaakaan määritellä sitä, mistä hän tulee ja on kotoisin, kun olemme tätä häneltä kysyneet. Saksan kielitaidoista ei kannata olla huolissaan, hän puhuu saksaa kuin äidinkieltään ja on tosi varma puheissaan eikä pelkää virheitä. Lapsillehan se kielten oppiminen on niin helppoa, huomaahan sen siitäkin, että Eevi puhuu niin paljon paremmin saksaa kuin esimerkiksi sinä." Hoitaja päättää keskustelumme.

Kiitin keskustelusta ja pyyhin silmäkulmiani. Tuli sellainen tunne, että lapsemme taitaa sittenkin olla hyvin sopeutunut uuteen kotimaahansa, ainakin vanhempiaan paremmin.

Kommentit (2)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Vaikka itse pyristelenkin sopeutumisen kanssa edelleenkin, niin tuntuuhan se mahtavalta, että lapsi ainakin tuntee olonsa kotoisaksi :-)

Kiitos, oikein mukavaa joulun odotusta myös!

Johanna, Eau De Cologne

Huono sää on vain pukeutumiskysymys, näin ainakin itse ajattelen. Saksassa ollaan kokemukseni mukaan kovin nihkeitä ulkoilemaan kurjalla säällä ja kuten aikaisemminkin olen marmattanut, ettei täällä oikein osata näin suomalaisen näkökulmasta pukeutua juuri sillä sään vaatimalla tavalla. Kölnin sateinen, kostea ja kylmä ilmasto on mielestäni jotain niin paljon pahempaa kuin kotimaan kuiva ja kirpeä pakkasilma koskaan. 

Syyskuussa ilahduin, kun päiväkodista ilmoitettiin, että he viettävät lokakuun viimeisellä viikolla Waldwochea- eli metsäviikkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko päiväkoti siirtyy metsään joka päivä, satoi tai paistoi. Saimme listan, mitä tulisi pakata päivittäin mukaan ja miten lapsi olisi hyvä pukea. "Koko ihoalueen tulisi olla lämpimässä kasvoja lukuunottamatta". Ohjeistuksessa myös korostettiin sitä, että päivät ovat pitkiä ja metsässä on yleensä kovin kosteaa.

Säätiedote kertoi tänään aamulla, että Kölnissä on lämmintä vain plus 11 astetta (tuntuu iholla plus yhdeksänä, tärkeä huomio). Kaivoin lapselle Silkkivillan kerraston kaapista ja kehoitin häntä pukemaan kalsarit jalkaan, pitkähihainen aluspaita sai jäädä kotiin, sillä tulihan paidan päälle vielä toppatakki ja pitkät lämpimät hansikkaat. Saavuimme päiväkotiin ja kiskoimme vielä legginssi- villahousu yhdistelmän päälle kurahousut. Varmistin toki myös, että kaulahuivi peittää kaulan hyvin. 

Lapset odottivat jo pihalla ja huomasin, että tyttömme oli ainoa jolla oli hansikkaat kädessä. Ai niin, täällähän tosiaan on tämä "trendi", ettei lapsille niitä käsineitä pueta edes talvella. Olipa mukaan metsään lähdössä muutama tyttö mekkoineen, sukkahousuineen ja kevyine takkeineen. Tässä vaiheessa minua itseäni paleli jo näiden lasten puolesta.

Ryhmän opettaja tuli luoksemme ja totesi, että onpas tyttö lämpimästi puettu ja hieman kummastellen hän kysyi, että "miten te suomalaiset sitten oikein talvella pukeudutte, jos nyt jo on näin paljon vaatetta päällä?". Vastasin hänelle hymyillen, että silloin puetaan vielä vähän lisää ja koitin selittää, että tämä kostea ilmasto on meille suomalaisille tosi kylmää. Tässä vaiheessa meitä molempia nauratti ja totesin hänelle vielä, että ohjeissahan sanottiin, että lapselle pitää pukea lämpimästi päälle. Opettaja oli kanssasi samaa mieltä siitä, että maanantaiaamu tuntui kylmältä ja hänen mielestään ulkoilun sijaan päivä olisi ollut paljon mielekkäämpi päiväkodin sisätiloissa.

Tämä pukeutumis- gate päättyi siten, että lopulta myönnyin lapsen pyyntöön: Hansikkaat saisi pakata reppuun. Muistutin kuitenkin, että ne ovat sitten tarvittaessa siellä samassa sivutaskussa missä ovat lapaset ja villasukatkin...

 

 

 

Kommentit (2)

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014
1/2 | 

Kiitos Johanna mielenkiintoisesta näkökulmasta! Blogipostauksesi on kolmanneksi luetuin alkuviikolla kaikista KK:n saitin jutuista, eli se on tavoittanut mukavasti lukijoita. Saksan ja Suomen eroavaisuudet ovat monella tavalla kiinnostavia ja jänniä, kiva kun kirjoitat niistä!

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei Arja, kiitos kivasta viestistä!

Nämä eroavaisuudet kiinnostavat kovasti itseäkin ja aina arjen hetkissä niitä jää sitten pohtimaankin :-)

Johanna, Eau De Cologne

Syyskuu on vierähtänyt jo pitkälle, mutta me ollaan edelleen ns. tässä uuden päiväkodin vaaleanpunaisessa pumpulissa. Arki tosiaan tuntuu yhdeltä pitkältä juhlalta, niin hienosti ja helposti asiat tuntuvat nyt sujuvan. 

Lapsi on päiväkodissa aamusta iltapäivään ja näin ollen myös omat työaikani ovat muokkautuneet. Päiväkodissa on oltava aamuisin klo yhdeksään mennessä ja sieltä pitää tytär noutaa viimeistään klo 17. Mielellään jo aiemmin, "sillä kukaan lapsi ei ole täällä sulkemisaikaan saakka", näin meitä on ohjeistettu. Nämä ns. normaalit kellon ajat ovat tuoneet elämään säännöllisyyttä ja rytmiä ja myös niitä kauan kaivattuja, saksalaisia tuttavuuksia. 

Päiväkodin jälkeen olemme treffailleet uusia kavereita ja heidän vanhempiaan puistoissa ja on meillä jo yksi kaveri ollut kotonakin kylässä äitinsä kanssa. Tämä sosiaaliseeraminen on tarkoittanut myös sitä, että omat saksan taidot ovat päässeet jälleen tiukkaan testiin. Kaiken uuden keskellä itaisin ja vielä aamuisinkin olemme olleet lapsen kanssa kyllä aika väsyneitä. Mies on reissannut tiiviiseen tahtiin työnsä vuoksi ja niinpä arki on rullannut allekirjoittaneen veivauksella. 

Toissa päivänä päiväkodin seinälle ilmestyi kauan odotettu työlista vanhemmille. Innokkaimmat olivat jo ehtineet valita suosikkinsa ja valitsin itse sieltä sen mikä helpoimmalta kuulosti: Päiväkodin ovien ja oven kahvojen puhdistus kerran kuussa. Ystäväni perhe oli ottanut viime vuonna tehtäväksi samaisesta päiväkodista lelujen pesun ja perheen mies oli onnistunut sulattamaan legot pesukoneessa. Arvelin, että tämä oma valinta ei veisi välttämättä hirveästi aikaa ja sujuisi ilman ongelmia, joten ovia pyyhkien mennään sitten viimeinen päiväkotivuosi. Lisäksi jokaisen vanhemman tuli ilmoittautua hoitorinkiin kaksi kertaa, jotta päiväkodin henkilökunta voi kokoustaa keskenään kerran kuukaudessa. 

Olen edelleen hämmästynyt vanhempien ystävällisyydestä ja vaikka olo on valehtelematta joinakin päivinä ollut kuin sirkuseläimellä: "Hei, te olette ne suomalaiset, tervetuloa meidän päiväkotiin, kertokaa miten te tänne olette muuttaneet!".. En silti vaihtaisi entiseen. Niin mahtavaa tämä kaikki on, etten vain malta olla hehkuttamatta kaikkea uutta ja ennen kaikkea sitä, kuinka onnellinen lapsi on. 

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat