Kirjoitukset avainsanalla muutos

Uudenlaista arkea on nyt takana huikeat puolitoistaviikkoa. Tiedossa on, että toukokuussa mies on kotona kolme viikonloppua ja me vietämme yhden viikon lapsen kanssa Tukholmassa. Parasta tässä on se, että kyseisellä viikolla myös äitini ja tätini sattuvat pistäytymään siellä ja saadaan tavata heitäkin. Lapselle on siis tiedossa mummon näköinen yllätys!

"Eikö isi tulekaan tänään?", on kysymys jota 4- vuotias kysyy päivittäin. 

-Ei, isi tulee perjantaina. Vastaan. 

Toisinaan keskustelu on jatkunut vähän surullisimmilla kysymyksillä: 

"Eihän isi kuole ennen minua?, Oletko äiti varma, että isi tulee kotiin? Onhan isillä kaikki hyvin?"

Myönnettäköön, että viimeiset kaksi vuotta ovat olleet perheessämme muutoksesta toiseen hyppäämistä. Pääosin isoja ja posiitiivisia muutoksia, mutta toisinaan on tuntunut, että pysyykö tässä omakaan pääkoppa mukana kaikissa käänteissä. Miten voisikaan olettaa tämän kaiken siis olevan lapselle helppoa? 

Päiväkotiin menemisestä on lapselle tullut muutoksen myötä jälleen hankalaa. Tuttuun paikkaan meneminen itkettää ja äitiin tarraudutaan kauhun katse silmissä "Tulethan hakemaan sitten varmasti?". Onneksi ihanat hoitajat osaavat ottaa tilanteet haltuunsa, mutta silti sydämeni särkyy joka kerta. Toivottavasti lapsi selviää tästäkin muutoksesta, mietin. 

Lapsen ikävän puuskat tulevat aaltomaisina ja näitä tunteita puntaroidaan yhdessä. Onneksi hän vielä tässä iässä sanookin kovin helposti, mikä mieltä painaa ja harmittaa. Yhdessä myös pohditaan mitä tehdään viikonloppuna isin kanssa ja eilen mietittiin, mitä tehtäisiin yhdessä Tukholmassa. Löytyisikö sieltä Peppi Pitkätossua? 

Onneksi on nykyaika ja Skype ja WhatsApp! Lapsi osaa näillä kahdella jo soittaa itsekin isälle. Eilen Skypepuhelun päättyttyä lapsi halusi vielä soittaa ja kertoa "Mulla on sua isi ikävä! Kova ikävä!". On vaikea kuvitellakaan millaista elämä olisi ja on ollut, kun läheisiin ei ole voinut pitää näin jouhevasti yhteyttä.

Alku on aina hankalaa ja kankeaa, mutta uskon, että tässä kaikessa lopussa seisoo kiitos. Tiedämme, että tulevaisuudessa mieheni ei tule joka viikkoa olemaan kotoa pois. Hän voi tehdä ja tuleekin tekemään paljon töitä myös kotoa käsin. Kotimme on nyt kuitenkin vakaasti Kölnissä ja tämä tuntuu vain niin hyvältä ja oikealta ratkaisulta.

Parasta tässä torstaiaamussa oli ehdottomasti se, kun kerroin lapselle, että enää yksi yö ja huomenna tulee isi kotiin. Lapsen ilme kirkastui ja hän huudahti: "Ihanaa!"

 

 

 

Kommentit (4)

Jonna / Lempipaikkojani
1/4 | 

Varmasti kestää hetken, että sopeudutte uuteen tilanteeseen ja muutoksiin. Sanoisin kyllä, että oli kuitenkin varmasti parempi, ettette muuttaneet taas uuteen maahan, se olisi ollut vielä isompi muutos lapselle. Nyt kuitenkin pysyy sama koti, samat kaverit ja päiväkoti ja onneksi isikin voi tehdä tarvittaessa etätöitä! Osittain myös tuo lapsen ikä vaikuttaa, juuri tuossa iässä on tavallista miettiä elämän loppumista. Meilläkin kysellään kuolemasta jne päivittäin, tavallista elämän rajallisuuden pohtimista siis. Ja ihanaa, että lapsi osaa pukea ikävän sanoiksi ja onneksi on myös skype :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Niinpä! Onneksi jäimme ja onneksi on skype! Eiköhän asiat tosiaan ala sujumaan, kunhan tässä vauhtiin päästään :-)

Johanna, Eau De Cologne

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014
2/4 | 

Kiitos Eau de Cologne taas hyvästä postauksesta! Lapsen riipaisevan ikäväntunteen sietäminen on varmasti asia, josta tosi moni vanhempi joutuu kärsimään. Samastumisen kokemuksia kirjoittamallesi siis varmasti löytyy, vaikka ei olisi toiseen maahan muuttanutkaan. Jaan tämän KK:n Facebook-kavereillekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Perjantaina oli mieheni viimeinen työpäivä saksalaisen yrityksen palveluksessa ja tänään hän aloittaa työt Ruotsissa. Saattelimme hänet eilen matkaan ja jäin miettimään:

Jos olisimme valinneet toisin, olisi muuttokuormamme lähtenyt jo viime viikolla Tukholmaan ja tällä erää purkaisin laatikoita ja laittaisin uutta kotiamme kuntoon.

Olisin kyyneleet valuen hyvästellyt Kölnin ystävät, joista lyhyessä ajassa on tullut tärkeitä ja läheisiä. Olisimme sopineet, että koitamme nähdä mahdollisimman pian jossain päin Eurooppaa ja että pidämme paljon yhteyttä. Haikein mielin olisin jättänyt ihanan työni ja työtoverit taakseni. Suomiyhteisöä myös kaipaisin, niin lämminhenkinen ja upea joukko meitä suomalaisia täällä on!

Jos olisimme valinneet toisin, olisi lapsemme joutunut uuteen päiväkotiin, luomaan uusia ystävyysuhteita ja kohtaamaan uuden kielen. Hänen olisi pitänyt myös hyvästellä hänelle joukko tärkeitä ihmisiä: Kaverit, lastenhoitaja, päiväkodin henkilökunta, uima-ja tanssikoulun opettajat. Sekä liuta muita aikuisia, joihin hän on hiljalleen kiintynyt.

Jos olisimme valinneet toisin, olisimme lähempänä Suomea ja sukulaisia, sekä siellä olevia ystäviä. Todennäköisesti näkisimme heitä nykyistä enemmän ja saisimme ehkä Suomesta lyhyen välimatkan vuoksi enemmän vieraita.

Tukholmassa aloittaisimme kaiken jälleen alusta. Koti, ihmissuhteet, työt ja kaupunki olisivat uusia. Jos olisimme valinneet toisin, olisi elämässä paljon uutta, jännittävää mutta myöskin vaikeita asioita kohdattavana.

Jos olisimme valinneet Kölnin sijasta Tukholman kotikaupungiksemme, voisinko rakastua tähän yhtä paljon kuin Kölniin tai kenties vielä enemmän?

Jos olisimme valinneet toisin, olisimmeko perheenä yhdessä enemmän? Sitä emme voi tietää, sillä mieheni uusi työ on liikkuvaa, eikä hän työskentele ainoastaan Tukholmassa. Lapsi joutuisi mahdollisesti kuitenkin tottumaan siihen, ettei isä ole niin paljoa kotona.

Olen onnellinen, ettemme valinneet toisin ja lähteneet tällä erää Tukholmaan. Elämässämme pyörähti tänään käyntiin uudenlainen arki, joka on meidän näköisemme ja juuri sellainen kuin itse haluamme.

Kommentit (10)

Ansku BCN
1/10 | 

Näitä asioita minäkin mietin toisinaan. Mitä jos olisimmekin muuttaneet Barcelonan sijaan lähelle Zurichia? Mitä jos olisimmekin muuttaneet Ranskasta takaisin Suomeen heti kolmen vuoden jälkeen, kuten oli tarkoitus, sen sijaan, että jäimme ulkomaille 14 vuodeksi, joka jatkuu edelleen? Mitä jos emme olisi lähteneet ulkomaille ollenkaan? Valintoja on aina hiukan hankala tehdä, mutta kai me olemme ihan hyvät valinnat tehneet loppujen lopuksi, ainakin olemme koko perhe tyytyväinen :). www.anskubcn.com

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Elämässä parasta on se, että voi tehdä juuri omannäköisiä ratkaisuja. Me mietimme myös, että olisimmeko tässä vaiheessa muuttaneet takaisin Suomeen.. Mutta sekään ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta..
Kiitos kivasta kommentista :)

Johanna, Eau De Cologne

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014
2/10 | 

Kaikissa isoissa päätöksissä tuppaa olemaan monta puolta! Joka kohdassa sitä varmasti tekee päätökset parhaan kykynsä ja viisautensa mukaan. Ja sitten taas joskus seuraavia päätöksiä! Mukavaa oloa teille edelleen siellä eteläisemmissä maisemissa!

S
3/10 | 

Me olemme juuri näinä päivinä valinneet toisin ja lähteneet koko perheellä taas uuteen. Ja niinpä mietin samoja asioita kuin sinä, mutta päinvastoin: entä jos olisimme jääneet? :)

Vierailija
5/10 | 

Minä olen asunu Tukholmassa 30v, viihdyn tosi hyvin , ikinä ei ole tekemisen puutetta ja Tukholma on kaunis ja siisti kaupunki. Mutta en suosittele Tukholmaan muuttamista , ihmiset tosi stressaantuneita, epäystävällisiä varsinki arkielämässä. Joka vuosi kun käyn Vaasassa niin ihmettelen ihmisten ystävällisyyttä ja rauhallisuutta .

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, Tällä erää toivonkin, että jäisimme Kölniin pysyvämmin. Tukholma on kyllä kaunis kaupunki, mutta rento kölniläinen elämänmeno kiehtoo. Vaikka toki täälläkin omat huonot puolensa on..

Johanna, Eau De Cologne

Kevään taittuessa kohti kesää on perheemme uudenlaisen tilanteen edessä. Tilanteen, jota pohdimme ja pyörittelimme pitkään ajatuksissa ja puheissa. Kannattaako? Tottakai kannattaa! Ei sittenkään. Onko tässä mitään järkeä? Ei. Lopputuloksena: Tehdään kuitenkin niin kuin sydän sanoo. 

Elämäämme astuu toinen kotikaupunki, kun huhtikuu vaihtuu toukokuuksi. Mieheni aloittaa työt toisessa maassa. Uusi maa, kaupunki ja työ on sellainen, että olisimme hyvin voineet palata takaisin Helsinkiin asumaan. Minä olisin palannut sosiaalityön pariin ja lapsi takaisin vanhaan hoitopaikkaansa. Tai vaihtoehtoisesti olisimme muuttaneet miehen työn perässä uuteen maahan. 

Moniin kysymyksiin olen saanut vastata, kun asiasta olen ihmisille puhunut. Se on toki ymmärrettävää, eihän tässä välttämättä ole ensikuulemalta mitään järkeä ja valintamme kenties hämmästyttää. 

“Miksi ette muuta sinne asumaan?”

- Emme halua, tällä hetkellä meillä on asiat Kölnissä niin hyvin. 

“Eikö Helsinkiin olisi kiva palata?” 

-Ei juuri nyt!  

“Miten jaksat arkea Kölnissä yksin?” 

-Hyvin, meillä on vain yksi lapsi, eikä koiraakaan enää. 

“Miten voit antaa toisen mennä ilman teitä?”

-Helposti, minä häntä tähän muutokseen kannustinkin!

Sydämet siis sanoivat meille: Asukaa ja eläkää siellä missä juuri nyt on hyvä olla. Älkää tehkö niinkuin pitäisi, eläkää omannäköistä elämää. Kokeilkaa ja olkaa rohkeita!

Ja kaikella rakkaudella hoin miehelleni: “Vierivä kivi ei sammaloidu. Tartu tilaisuuteen ja kokeile!”

 

Kommentit (8)

Päivi / Puolivälissä
1/8 | 

Hienoa, uusiin tilaisuuksiin kannattaa aina tarttua! Eikä minkään ratkaisun tarvitse olla pysyvä, jos tuntuu siltä että arki ei olekaan parasta mahdollista uusien järjestelyjen myötä. Meidän tapauksessamme miehen työpaikka on kahden tunnin junamatkan päässä ja hän viettää siellä 2-3 päivää viikosta tehden loput päivät etänä kotoa. Se on toiminut tosi hyvin. Onnea uuteen!

Aino Salminen
2/8 | 

No mutta tietenkin te teette juuri niin kuin teille sopii eikä niin kuin jonkun muun mielestä "pitäisi". Tuo on sellainen ohje, että sitä soisi jokaisen noudattavan. Vaikutat niin hyvin Kölniin ja saksalaiseen elämänmenoon sujahtaneelta, että varmasti pärjäätte tyttösi kanssa siellä kahdestaankin. Jos olisit palannut Suomeen, elämänmuutos olisi ehkä ollut rankempi, nyt vain miehesi joutuu totuttelemaan uuteen asuinpaikkaan. Lykkyä pyttyyn ja nauttikaa tästä elämänvaiheesta!

parikymppinen
3/8 | 

Moi! mulla on oikeestaan kysymys saksan kieleen liittyen. Ajattelin, et kannattaa mieluummin kysyy joltain Saksassa asuvalta kuin luottaa netin kääntäjiin. :D

Tiedätkö, mikä on "parikymppinen" saksaksi? Tää tulis otsikoks, joka kuvaa elämää parikymppisenä. Kääntäjät ehdotti "etwa zwanzig", "zwanzig-etwas", "zwanzigern"...

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Moi, tarkistin asian oikein saksalaiselta ystävältäni, joka totesi että harvemmin saksan kielessä käytetään ilmaisua "olen parikymppinen", mutta jos asian haluaa ilmaista niin, niin voisi käyttää tätä "Ich bin in den Zwanzigern" :)

Johanna, Eau De Cologne

Terhipe
4/8 | 

Meillä on useammin käynyt niin, että juuri kun ostettiin vuosikortti museoon, eläintarhaan (tms.) on tullut firmalta kutsu muualle. Enää ei ostellakaan sellaisia, seuraa vain pahaa karmaa. En ole läheskään aina muuttanut mukana, kun on ollut omatkin työt. Onneksi olen pystynyt sopimaan etäjaksoja, jotta muutossa olen pystynyt auttamaan. Nyt viimeisimmällä kerralla annoin miehelle ensin puoli vuotta aikaa sujahtaa uuteen duuniin, ja sitten lähdettiin lapsen kanssa perään, ja näin sain itse aikaa sopeutua ajatukseen kaiken muuttumisesta, tsempata itselleni energiat uuden etsimiseen ja järjestellä tärkeimmät asiat ennen varsinaista muuttoa. Toimii meillä. Tsemppiä teille!

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos, kun kerroit! Helpottaa tieto, että kohtalotovereita kahdessa maassa asumiselle löytyy. Kiitos myöskin kivasta viestistä ja tsempistä :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat