Kirjoitukset avainsanalla bloggaaminen

Eilen oli vähän normaalista poikkeava työpäivä. Kauppa oli suljettu ja meillä oli vieraina joukko saksalaisia mammabloggaajia sekä skandinaavisten (ja yksi belgialaisen) lastenvaatefirmojen edustajia. Itse olin järjestelyissä mukana ensimmäistä kertaa. Työpäivä  oli kiireinen ja mielenkiintoinen höystettynä kivoilla keskusteluilla ja ihmisillä. 

Tämä bloggaajien joukko on meidän tärkeitä yhteistyökumppaneita ja lähes kaikki mainonta kaupallemme tuleekin heidän kauttaan. On heidän ansiotaan, että kaupallamme on instagramissa tällä hetkellä yli 10-tuhatta seuraajaa ja onlikauppamme ruuhkautuukin aina heidän julkaistessaan kuvia vaatteistamme. 

Nyt kun oma saksan taitoni on kehittynyt, pystyn itsekin seuraamaan näitä blogeja jonkin verran. Omat suosikkini äitiblogeista ovat 29- vuotiaan Marin Baby, Kind und Meer- blogi, joka on todella iso ja suosittu blogi Saksassa. Seuraajia hänellä instagramissa on yli 40 000 ja Facebookissakin sivun tykkääjiä löytyy yli 30 000. Toinen suosikkini on hieman pienempi, mutta visuaalisesti todella kiva blogi nimeltään Nenalisi.

Eräs bloggaajista kehoitti minua aloittamaan kaksikielisen blogin, mutta valitettavasti kielitaitoni ei siihen taivu. Näin ollen saksankieliset postaukset jäävät odottamaan ;-)

Tässä vähän kuvatunnelmia eiliseltä:

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elämä vieraassa kulttuurissa ei aina ole yhtä juhlaa ja ruusuilla tanssia. Vaikeuksien keskeltä tosin pulpahtelee positiivisia ja hienoja asioita useastikin. London and Beyond- blogin Lena heitti haasteen ulkosuomalaisten bloggaajien Facebook- ryhmään kirjoittaa aiheesta "Parasta ulkosuomalaisuudessa”. Aihetta tulee sivuttua aina toisinaan blogissakin eritavoin, mutta varsinaisesti en ole asiaa pohtinut. Oli vaikea löytää yhtä parasta asiaa, joten listasin asiat jotka mielestäni ovat parhaita ulkosuomalaisuudessa: 

1. Levottomuuteni ja kaukokaipuuni ovat rauhoittuneet. Vaikka Suomessa asuessamme matkustelimme suhteellisen usein, mielessä oli aina toiveita ja haaveita arjesta vieraassa maassa.

2. Lapsestamme kasvaa kaksikielinen- ja kulttuurinen. Tämä on asia, joka valkeni minulle Saksaan muuton jälkeen. Mikäli asumme pitkäänkin Saksassa, tulee lapsi oppimaan kielen erinomaisesti ja omaksumaan saksalaisen kulttuurinkin eri tavalla kuin me vanhemmat. 

3. Olen tavannut huikeita ihmisiä, joihin en olisi koskaan tutustunut muuten!

4. Olen oppinut itsestäni ja toisista ihmisistä. En ole enää sama ihminen kuin kaksi vuotta sitten. Saksassa asuminen on tehnyt minusta rohkeamman ja sanavalmiimman. Voisinkin sanoa itsestäni näin, että jotkin särmät ovat hioutuneet, toiset niistä terävöityneet. 

5. Voin ja saan tehdä muuta, kuin koulutustani vastaavaa työtä. Suomessa asuessani olisin jatkanut sosiaalityön parissa hamaan tulevaisuuteen. Täällä minun saksan kielitaitoni ei ole tarpeeksi hyvä, jotta voisin tehdä oman alani töitä. Olen onnekas, kun olen löytänyt työn ihanassa kaupassa. Lisäksi saksalainen perheverotus mahdollistaa osa-aikaisen hausfrau- pestin ja voin näin ollen viettää aikaa lapseni kanssa enemmän nyt kuin Suomessa. 

6. Olen opetellut leipomaan karjalanpiirakoita ja tekemään nakkikastiketta. Elämä "makkaramaassa" on saanut ikävöimään suomalaisia ruokia ja nykyään meidän pöydässämme onkin tarjolla kalakeittoa, lohilaatikkoa, pannukakkua ym. kotimaan ruokia enemmän kuin koskaan aiemmin. 

7. Olen nykyään äärimmäisen ylpeä suomalaisuudestani ja juuristani. Saksassa suomalaisuutta ja Skandinaviaa arvostetaan paljon. Ihmiset ovat hämmästyneitä, kun kuulevat, että suomalainen perhe on muuttanut Saksaan. Ulkomailla asuessa rakkaus kotimaahan on kasvanut, vaikka en varsinaista koti-ikävää tunnekaan. 

8. Keskeltä Eurooppaa on halvempaa matkustaa muualle Eurooppaan ja kauemmaksikin. Halpalentoyhtiöiden tarjonta ja kilpailu mahdollistaaa sen, että matkaa varatessa voi pihistellä ainakin lentoja etsiessä. 

Kommentit (20)

Jonna / Lempipaikkojani
1/20 | 

Hyvä lista, voin samaistua melkein kaikkiin! Tätä työskentelyasiaa en huomannutkaan itse omassa postauksessani kommentoida, vaikka se on merkittävä tekijä. Minäkin olen saanut (tai joku sanoisi joutunut) miettimään omia urahaaveitani uudella lailla ja olen onnellinen, että olen saanut Saksassa asumisen myötä vahvistusta alan vaihdolle. Ja ylipäätään aikaa käyttää omaa luovuutta uudella tavalla.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Aivan totta! On tilaa enemmän uudelle kun asuu vieraassa maassa! Ja näin ollen ehkäpä omat kyvyt ja haaveet huomaakin paremmin :-)

Johanna, Eau De Cologne

saksansuomalainen

Saksassa aviopareilla ja rekisteröitynessä parisuhteessa olevilla on mahdollisuus valita yhteisverotus (ei koske avopareja). Erillisverotuksenkin voi valita, mutta se on epäedullisempaa.
Yhteisverotuksessa on samantekevää kumpi aviopuoliso tienaa, verotus on yhteistä. Siis tulos on sama riipumatta siitä tienaako kumpikin aviopuoliso 30.000 euroa vuodessa vai toinen 60.000 ja toinen 0. Eli progressio ei pure yhtä pahasti kuin Suomessa.

Lisäksi "osa-aika-kotiäidin/kootirouvan" on mahdollisuus tehdä vähäistä ansiotyötä (Minijob) ilman veroja ja ilman omaa sairaskassamaksua (korkeintaan 450 e edestä kuukaudessa). Saksassa on voimassa minimipalkkalaki, vähintään 8,50 e /tunti, joten ei tuohon kovin monta tuntia mahdu pienimmilläkään palkoilla.
Kysele lisää Facebookryhmässä "Suomalaiset Saksassa".

Oili / Aja#

Juuri näin. Yhteisverotuksesta hyötyvät siis pariskunnat, joiden tulot ovat aika reilusti erisuuret - jos molemmat tienaavat jotakuinkin yhtä paljon ja vielä keskimääräistä enemmän, on verotuksen kannalta ihan sama ollaanko naimisissa vai ei. En sitten tiedä onko tämä relevanttia kysyjän tilanteessa :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, oikeassa olet, että ulkomaille muutto on ollut käännekohta monella tapaa :-) Saksan verotusta voin kehua ja meille se on ollut hyvä. Myös saksalainen verotus huomioi eritapaa verovähennetteviä asioita kuin suomalainen systeemi (positiivisesti siis).

Saitkin jo hyvin tietoa muilta kommentoijilta, mutta ehkä jokin kerta voisin tehdä aiheesta postauksenkin.. 

Johanna, Eau De Cologne

22v
3/20 | 

Tää teksti vaan lisäs mun mielenkiintoo ulkomaille muuttoo kohtaan! :) Just Saksa kiinnostais eniten ihmisten takia. Siihen maahan vaa jostain syystä ihastuu. Omankohtasten kokemusten mukaan Saksas ollaan avoimempia/sosiaalisempia vieraitaki kohtaan tai sit just oman suomalaisuuden takia must ollaan kiinnostunei. Sekä pienis et suuris kaupungeis oon saanu ihmettelyjä, kui oon Saksas ja siit juttu lähteny :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, hauska kuulla :-) Tervetuloa Saksaan. Olen tehnyt listauksenkin "10 hyvää syytä asua Saksassa", jos se vaikka toisi vielä lisäpontta muuttosuunnitelmiisi. Omasta puolestani voin vain todeta, että Saksa on osoittanut erittäin positiiviseksi yllätykseksi asumispaikan suhteen ja voin lämpimästi suositella. Vaikka toki Saksan sisälläkin alueellisia eroja löytyy (kuulemma). 

Tässäpä linkki mainitsemaani listaukseen:

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/eau_de_cologne/10_hyvaa_syyta_asua_s...

Johanna, Eau De Cologne

Oili / Ajatuksia Saksasta
4/20 | 

Hehee, mäkin oon täällä asuessani leiponut ties mitä korvapuusteja (jossain vaiheessa siis viikottain, kunnes kyllästyin ihan totaalisesti!) ja karjalanpiirakoita. Kun niitä ei muuten saa, niin täytyy ite tehdä :) 

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Pulliakin oon kokeillut, mutta niistä tulee kivikovia :-( Kadehdinkin kaikkia korvapuustitaitoisia avoimesti! Onneksi lähikaupassa myydään Pågenin minipuusteja..

Johanna, Eau De Cologne

Vierailija
5/20 | 

Poikani, syntynyt pyhän Nikolauksen päivanä (6.12) on suomalaisempi kuin minä itse, olisi mennyt Suomeen opiskelemaan, mutta kun Suomessa syrjitään vieläkin miehiä, ei se käy. Suomi Natoon ja palkkarmeija, mutta kukaan siellä korvessa ei sitä tajua. Hän oli just ensiäänestäjä, sai jotain pirun kirjeitä, että pitäis osoittaa siteet Suomeen ja kirje tuli jostain pohjois-suomen maistraatista tukulaisell/berliiniläiselle. Pitäsikö pakolaisten mennä inttiin? Ja jos ei, niin miksi ulkosuomalaisten?

Viimeiset lomani ovat olleet Suomessa ja ihmettelen sitä politiikkaa, Franz-Josef Strauß oli oikeassa suomettumisen suhteen, kaikki ovat venäjänpelossa siellä venäjänmyönteisiä. Se hyvä on myöskin ulkosuomalaisena, että on parempi tai puolueettomampi kanta politiikkaan. Persut Suomessa ja AfD Saksassa ovat typeriä uusnatseja, ero Saksaan on se että ulkoministeri on...

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, täytyy myöntää, että Saksassa asuessa on alkanut tarkastelemaan kotimaataan myös kriittisemmin. Ja se on kyllä myönnettävä, ettei siellä asiat aina olen niin täydellisiä. Ja tällä tavoin tulee myös vastattua saksalaisten ihmettelyyn siitä, miksi sieltä Suomesta onkaan maailmalle haluttu lähteä.

Johanna, Eau De Cologne

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hahaa! On niin hauska nähdä tosiaan muiden tuotoksia aiheesta. Samoja asioita, mutta kuitenkin niin eriä :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos! Vanhemmuus vinkkelistä tulee asioita kyllä näin ulkosuomalaisena katseltua erityisen paljon. Sisäinen leijonaemoni täällä "maailmalla" on herännyt :-) 

Ja työ on kyllä tosi tärkeä ja se, että olen sellaisen löytänyt, on sillä myös äärimmäisen iso merkitys. 

Johanna, Eau De Cologne

thaimaanrannan_maalarit
8/20 | 

Erittäin hyvä lista ja joitain vastaavia asioita listasin itsekin omassa haastekirjoituksessani. Itselleni tärkeintä on ehdottomasti mainitsemasi rohkeus :). Thaimaa on monessa asiassa niin kaukana Suomesta, että on kyllä joutunut moneen kertaan suoristamaan selkärankansa ja yhtälailla huomaamaan, että oho- sellainen löytyy ;).

Oma kirjoitukseni löytyy täältä:

http://thaimaanrannanmaalarit.blogspot.fi/2016/06/parasta-ulkosuomalaisu...

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, kiitos kivasta kommentista! Onkin aivan eri asia muuttaa Thaimaaseen kuin Euroopan sisällä toiseen maahan, että varmasti rohkeutta ja heittäytymistä on tarvittu rutkasti enemmän :-)

Johanna, Eau De Cologne

Olen pitänyt blogia nyt reilun neljän kuukauden ajan. Neljään kuukauteen on mahtunut monta mielenkiintoista hetkeä. On ollut hyvää ja huonoa kirjoitusvirettä, tunteiden ylä- ja alamäkiä lukijamääriä seuratessa ja kommentteja lukiessa. On ollut paljon ajatuksia siitä, onko tässä mitään järkeä ja mistä asioista loppujen lopuksi haluan kirjoittaa. Mutta kun jotain teen, teen sen täysillä ja intohimoisesti tai en sitten ollenkaan. Blogista on neljässä kuukaudessa tullut rakas harrastus ja intohimon kohde. 

Täysipäiväisenä hausfrauna minusta ehti vuoden aikana tulla hieman pirttihirmu, vaikka elämä oli sosiaalisesti antoisaa ja vietin paljon tyttäreni kanssa aikaa kodin ulkopuolella, oli koti silti päivätyöni. Maailmani pyöri kotiasioissa sen verran paljon, että jokaiseen lattialle jätettyyn sukkaan ja sen ylös noukkimiseen sisältyi kasa erilaisia tunteita. Nostelin sukkia ja nalkutin. Sitten aloitin blogin ja sain työpaikan kodin ulkopuolelta. Tämän hausfraun pirttihirmuus on hieman laantunut ja se esiintyy nyt toisenlaisessa muodossa. Minusta on tullut blogihirmu. 

Olen blogihirmu, joka kyselee ystäviltään, joko olet tykännyt blogin facebook- sivusta tai joko olet käynyt lukemassa uusimman blogitekstin. Muutama päivä sitten ystäväni kysyi minulta “Mitä kuuluu?”. Vastasin hänen viestiinsä kysymyksellä “Etkö ole lukenut blogia?”. Ja kun toinen ystäväni kysyi minulta joululomalla,  “Millainen sun uusi työ on?”, tyydyin tällöinkin vastaamaan “Etkö lukenut blogitekstiä marraskuussa, kun kirjoitin uudesta työstä? Kannattaa käydä lukemassa, siellä on kuviakin työpaikalta”. 

Blogihirmu suhtautuu tätä nykyä myös intohimoisesti valokuvaamiseen. Kuvaaminen puhelimella ja instagramilla on mennyt ihan uusiin ulottuvuuksiin, kuin koskaan aiemmin. Kun olemme perheen kesken esimerkiksi syömässä kotona tai ravintolassa, saatan tokaista  “Hss, hiljaa.. ei saa koskea annoksiin vielä, jos vaikka laitan kuvan blogiin! Otan ensin kuvan ja sitten vasta syödään.” Ja nälkäiset perheenjäsenet odottavat ja antavat minun kuvata. 

Se parhaiten nauraa, joka itselleen osaa nauraa. Olkoon tämä blogihirmuus alkukankeutta ja epävarmuutta, uusiin asioihin tutustumista ja opettelemista sekä innokkuutta. Uusi blogivuosi on alkanut ja seuraava blogihirmun virstanpylväs on helmikuun lopussa, jolloin tapaamme ulkosuomalaisten bloggaajien kanssa Saksan Aachenissa. On hienoa saada olla suunnittelemassa bloggaajien viikonloppua ja tutustua blogimaailman hengenheimolaisiin. Lupaan myös, että blogista huolimatta kerron ystävilleni aika ajoin kuulumisia muillakin tavoilla, kuin kehoittamalla blogia lukemaan. 

Lopuksi pieni kevennys kuvan muodossa: Yritin eilen ottaa blogiini uutta (hirmu)profiilikuvaa ts. selfietä. Nauruksi ja muikisteluksi homma kuitenki meni. 

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2016! 

Kommentit (11)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Allikalliolla, kiva kuulla, että muillakin samantyyppisiä oireita ;)
Ja kiitos kivasta blogistasi! Sitä on ilo lukea!

Johanna, Eau De Cologne

Reija
4/11 | 

Hahhaa, kiitos! Niin hauska kirjoitus :-D Voisin kuvitella, että mikäli kirjoittaisin blogia, kävisi itselleni juuri näin :-D

Kuplan Sanna @sannankupla.com
5/11 | 

Kiva kun olet innostunut - innostus todella välittyi tästä tekstistä! Näinhän se on että jos jotakin päättää tehdä, se kannattaa tehdä kunnolla. :)

Marjan Hetkiä
Liittynyt17.10.2015
6/11 | 

Ihanan hauska postaus. Sinä osaat niin mukavan humoristisesti kirjoittaa asiasta. Tunnistan niin myös itsessäni tällaisen "lepattavan" levottomuuden tunteen. Mukavaa päivää!

Tänään, lomalta paluun jälkeisenä ensimmäisenä kotipäivänä pyykkikone laulaa ja "Vain Elämää" on pyörinyt teeveessä. Tänään piti olla päivä, jolloin keskitän energiani kotihommiin ja postin kantamiin suomalaisiin lehtiin. Toisin kuitenkin kävi. Yksi blogiteksteihini jätetty komentti kirvoitti ja innoitti mielen kirjoituspuuhiin. 

Kirjoitan blogiani omalla nimelläni (vaikka nimeni ei olekaan blogini nimi, heh) ja omilla kasvoillani. Blogini kommenttiosiossa ei ole esimoderointia päällä ja kaikki kommentit ovat tervetulleita. Toivoisinkin blogini tulevaisuudessa olevan siinä tilanteessa, että kommenttiosioihin syntyisi keskustelua kirjoittamistani asioista. Olen bloggarina ja myöskin maahanmuuttajana vielä noviisi. Tämä yksi kommentti sai tuoreen bloggarin nahkani hieman surulliseksi. Ryhdyin siksi juuri tänään pohtimaan omaa blogityyliä ja maahanmuuttajuutta. 

Kirjoittajana en ole kovin yksityiskohtainen ja ajattelinkin, että ehkä minun on syytä alkaa teksteissä kiinnittämään enemmän asioiden avaamiseen huomiota. Mainitsemassani komentissa oli nostettu muutama tekstini lause esille niitä sen enempää perustelematta. Kommetoijan oma näkökulma ja aikeet jäivät piiloon. En voi tietenkään olettaa, että lukijat tuntevat minua ja ajatusmaailmaani henkilökohtaisesti. En voi myöskään kuvitella, että kaikki lukijat jaksavat kahlata kaikki tekstini läpi, jotta olisivat näin ollen kartalla kirjoitusteni tarkoitusperästä. Ymmärrän, että on olemassa mahdollisuus, että omat kirjoitukset saattavat aiheuttaa harmitusta ja mielipahaakin. Se, että kuvittelin blogini liikkuvan neutraalilla maaperällä ei välttämättä pidäkään paikkaansa. 

Kommentti ei sinänsä mielestäni ollut ilkeä. Koin kuitenkin, että kommentoija halusi kyseenalaistaa minun kuuluvuuden tunnetta. Sitä, että tunnen kotini olevan Kölnissä ja Saksassa. Jos en saa reilun vuoden asumisen jälkeen tuntea olevani kotona Kölnissä, mitä ja miten sitten saisin tuntea? Pitäisikö minun vuodattaa Suomi- ikävää ja sanoa kotini olevan Suomessa? Miksi en saisi tuntea hyvänolon tunnetta siitä, että tällä erää asuminen toisessa maassa tuntuu hyvältä? Milloin minulla olisi sitten lupa sanoa kotini olevan Saksassa? Olen kuitenkin saanut elämäni aikana tuntea kuuluvani Italialaiseen ja Portugalilaiseen yhteiskuntaan, vaikka olen molemmissa asunut vain lyhyitä aikoja, 

Minusta tuskin koskaan tulee saksalaista, olen suomalainen ja meidän perheemme on suomalainen. Emme kuitenkaan ole tulleet tänne huvimatkalle, mieheni työ saksalaisessa yrityksessä on vakituinen. Itse olen asetellut elämääni myöskin hiljalleen niin, että mahdollisesti tulemme asumaan täällä pidempään. Olen noviisi, minulla on paljon opittavaa niin saksalaisuudesta kuin maahanmuuttajuudesta. En väitäkään olevani samassa asemassa, kuin vuosikymmeniä täällä asuneet suomalaiset. Blogini on kuitenkin tarinaa minun näkökulmistani ja kokemuksistani.

Vastatakseni vielä kommentoijalle: Kyllä, saksa on mielestäni yksi maailman rumimmista kielistä. Se on vaikea kieliopillisesti ja sanat kuulostavat kovilta. Opiskelin koulussa viisi vuotta saksaa aikoinaan ja valitsin sen siksi, koska ajattelin siitä olevan minulle hyötyä. Ylioppilastodistukseeni sain B:n. Toivon kuitenkin, että jonain päivänä osaan sujuvaa saksaa. Suomen kieli ei ole kauneudessaan mielestäni yhtään sen parempi. Nämä ovat kuitenkin makuasioita ja jätän aiheen käsittelyn tähän.

Vuodatuksen jälkeen tämä noviisi toteaa, että kuinka mukavaa onkaan aloittaa huomenna Kodin Kuvalehden blogikurssi! Verkossa opiskelua tiedossa seuraavat kahdeksan viikkoa. Tämä tekee niin hyvää minulle, että blogilleni!

Kommentit (8)

Teea Alpeilta
1/8 | 

Taisi se kommentoija vähän loukkaantua kärjistetyistä sananvalinnoistasi :) Kulttuurishokin eri vaiheissa maan, kielen ja kulttuurin kokee eri tavalla, ja nää tuntemukset voi muuttua nopeastikin. Lisäksi jokaisella on oma mielipiteensä, mutta toisaalta jokaisella on myös oikeus loukkaantua niistä, mikä tosin tässä tapauksessa on vähän tyhmää. :D Vähän sama kun joku sanoisi, että et sä voi sanoa että Vain elämää on katsomisen arvoinen ohjelma.

Ja hei, joku voi tuntea kuuluvansa jonnekin jo ennen kuin on edes käynyt siellä! ;)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Aivan totta! Kirjoitit kivasti! Nämä kulttuurishokin tunteet ailahtelevat päivittäin. Kuin keinuvassa laivassa olisi. Vaikka kirjoitan ehkä kärjistetysti, mutta tunteet ovat kyllä voimakkaita sekä hyvässä että pahassa. 

Tuskin on muuten olemassa blogia, joka ei aiheuttaisi närää jonkin mielessä, olisi se sitten miten tahansa kirjoitettu. 

Johanna, Eau De Cologne

Julkka
2/8 | 

Joidenkin mielestä maata ei saa yhtään kritisoida jos sanot rakastavasi sitä ta kuuluvasi siihen. Olisi kyseessä kieli, tavat, hallituksen toimet jne. Pitää vaan koko ajan kertoa että kaikki on ihanaa ja kuinka kiitollinen on pelkästä mahdollisuudesta asua tässä maassa. Tämä harhaluulo kohdistuu aika monesti myös Suomessa asuviin maahanmuuttajiin.

k
3/8 | 

En ole blogiasi lukenut muuten kun tämän postauksen ja edellisen postauksen kommentin.:) ajattelin kumminkin kommentoida kun vihainen kommentti kirvoitti mullakin ajatuksia.Luulen että monella pitempään jossain maassa asuneella tulee jonkinlainen ylemmyydentunto verraten vähemmän aikaa maassa olleelle ja alussa jokaisen ulkosuomalaisen suhtautuminen uuteen maahan on naiivia. Se ehkä ärsytti edellistä kommentoijaa, että joku newbie tulee kritsoimaan paikkaa jota hän pitää kaikinpuolin erinomaisena, en tiedä :) outoahan se on kysenalaistaa jonkun muun tuntemukset mikä tuntuu kodilta, kukin olkoot kotonaan missä tahtoo. Oli vaan kommentoitava koska tätä tulee toisinaan mietittyä ulkkariblogeja lukiessa. Joskus mietin miksi rakentaa suomi ulkomaille, jos kaikki tavarat ja ssustus on suomesta ja elää pienesä kuplassa, ulkomailla mutta toinen jalka suomessa. Kai sitä jokainen kaipaa jotain kotimaastaan, toiset enemmän ja toiset vähemmän. :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos! Ihanasti kirjoitettu! Elämä uudessa kotimaassa ei ole ollut yhtä ruusuilla tanssia, mutta jotenkin sitä nyt jo pystyy ja haluaa myös poimia parhaita palojakin joita vaalia! Sana on kuitenkin vapaa ja kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Kettuilua mielummin, lukisin kuitenkin ihmisten mahdollisia mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia :)

P.s meidän kodissa ei juurikaan oo Marimekkoa, vaikka aluksi niin suunnittelinkin ;)

Johanna, Eau De Cologne

Anna_
4/8 | 

Me ollaan asuttu sun kanssa täällä Kölnissä yhtä kauan, ja kyllä mäkin voin sanoa että kuulun NYT tänne. Eihän voisi elää ja suunnitella tulevaa, jos tuntisi toisin. Olen asunut monessa maassa, ja olen aina tuntenut että kuulun sillä hetkellä sinne. Paitsi kerran Suomessa, mutta silloin iso osa elämää olikin jossain muualla :). Ja olen kyllä aina tuntenut olevani suomalainen, sitähän ei mikään muuta! Luulen, että kommentoija on joku, joka ei ole koskaan asunut kaukana syntymäpaikastaan, eikä ymmärrä, että voi samaan aikaan viihtyä ja sopeutua ulkomaille ja olla ylpeä siitä mistä on kotoisin. Tai sitten häntä vain ärsytti joku muu asia kirjoituksessasi, anonyymina on niin helppo huudella.

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat