Kirjoitukset avainsanalla ystävä

Tänään torstaina juon aamukahvia ystäväni seurassa. Jutellaan elämästä, kuulumisistamme ja pohditaan mitä tänään tehtäisiin. Huomenna hän lähtee jo takaisin Suomeen. Mietin, miten elämä toisinaan yllättää. Joskus yllätykset ovat mitä parhaimpia, toisinaan ikävämpiä. Minut elämä yllätti juuri Suomesta saapuneella ystävällä. 

Tiistai oli aivan tavallinen päivä. Vein lapsen päiväkotiin ja menin töihin. Mieheni oli aamulla ilmoittanut, että tulisivat tyttömme kanssa hakemaan minut töistä ja voitaisiin vaikka mennä illaliselle yhdessä. Olin laittamassa kauppaa sulkemiskuntoon, kun ovesta saapui perheeni lisäksi Marika. Ystäväni 20 - vuoden ajalta ja lapsemme kummitäti. 

"Mitä sä täällä teet!?", huusin muutaman kirosanan saattelemana. Tilanne oli niin yllättävä, etten muista siitä juuri mitään, mutta "onnekseni" mieheni videoi tilanteen. Niin jäi tämäkin ikimuistoinen hetki talteen. Huh, aivan mahtava yllätys! Olen vieläkin asian tiimoilta ymmälläni. 

Yllätys on erityisen ihana, koska emme ole ehtineet viettää aikaa juurikaan yhdessä Kölniin muuttomme jälkeen. Useamman "Koska tulet kylään", viestin olen kyllä ystävälleni lähettänyt ja miettinyt eikö hänenkin nyt olisi jo aika tulla kylään. Ja tulihan hän, nopeammin kuin olisin uskonutkaan. Kiitos, viikostani tuli erilainen ja huikea! 

Kommentit (3)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

On Eläinten viikko, teemanaan koira. Näin ollen ajattelin, että meidän kuukausi sitten menehtynyt labradorimme Elli antsaisisi viikon kunniaksi hieman palstatilaa. Elli oli perheemme täysivaltainen jäsen viisi vuotta. Hän tuli meille reilun kolmen vuoden iässä ja lensi vihreimmeille nurmille kaksi päivää ennen 9 -vuotissynttäreitään.

Ennen Ellin tuloa perheesemme, olimme kaksin miehen kanssa ja koiran myötä meistä tuli ensimmäistä kertaa huoltajia. Aamulla oli herättävä aikaisin. Töissä ja muissa puuhissa ei voinut venyä myöhään, koska kotona odotti Elli. Elämään tuli erilainen rytmi ja tarkoitus. Elämästä tuli aktiivisempaa, iloisempaa ja monipuolisempaa. Elämästä tuli koiraperhe-elämää.

Kun suunnittelimme Kölniin muuttoa, pohdimme pitkään olisiko Ellin parempi jäädä Suomeen asumaan. Mietimme, miten koira reagoisi uuteen ympäristöön, kotiin ja tulisiko sille kulttuurishokki. Mutta päätimme, ettei rakas ja tärkeä perheenjäsen voisi jäädä pois tästä uudesta kokemuksesta. Asuntoa etsiessämme meidän piti ottaa huomioon, millainen asumisratkaisu olisi myös Ellille hyväksi. Ja onneksi löysimmekin kodin ihanan puiston läheltä. Siellä meidän oli yhdessä hyvä ulkoilla, katsella sorsia tai muuten vain nauttia päivästä. 

Kotona kaikuvat tassujen äänet. Kun kuulen rapinaan, ajattelen Elliä. Kotona on tyhjempää. Ennen meitä oli neljä, nyt olemme kolmisin. Parempaa ja rakkaampaa eläinystävää en olisi voinut omistaa. Luopuminen oli ja on edelleenkin vaikeaa. Elli ei ollut vielä kovin vanha, mutta sairastui eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ikävä hellittää aikanaan, muistot säilyvät kirkkaina.

Kiitos Elli, teit elämästämme monin tavoin rikkaampaa.

Kommentit (1)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat